What do you think?
Rate this book
Havaintoja parisuhteesta
Suursuosioon nousseen parisuhdebloggarin kirja avaa parisuhdearjen poskettoman komiikan ja herkistävän kauneuden, joiden lomasta kenen tahansa parisuhteiden kanssa tekemisiin joutuneen on helppo löytää itsensä. Kuinka käy, kun mies lähtee tamponiostoksille? Mitä tapahtuu kun mies saa viettää yksin tunnin omaa mies aikaa? Kipeän tarkkanäköiset lyhyet tekstit onnistuvat toinen toisensa jälkeen naurattamaan ja itkettämään: juuri tätä elämä on – hyviä ja huonoja hetkiä, arjen erotiikkaa, mieheyttä ja naiseutta sekä tietysti rakkautta.
Sami Minkkinen pitää Havaintoja parisuhteesta -blogia ja Facebook-sivua, joka on kasvanut valtavaan suosioon. Hänen tekstinsä ovat keränneet kymmeniätuhansia seuraajia ja tykkääjiä. 39-vuotias aviomies ja isä kirjoittaa parisuhteista yli 20 vuoden kokemuksella.
Sami Minkkinen pitää Havaintoja parisuhteesta -blogia ja Facebook-sivua, joka on kasvanut valtavaan suosioon. Hänen tekstinsä ovat keränneet kymmeniätuhansia seuraajia ja tykkääjiä. 39-vuotias aviomies ja isä kirjoittaa parisuhteista yli 20 vuoden kokemuksella.
207 pages, Hardcover
First published December 1, 2014
3 people are currently reading
20 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 8 of 8 reviews
February 23, 2024
Oli vaikea antaa tähtiä. Alussa tämä oli kerrassaan hulvaton, ja nauroin ääneen vähän väliä. Sitten alkoi näkyä, että tämä ei ole enää ihan ajan hermolla. Ajankuvaa, ajattelin, mutta lopussa meni maku kokonaan ja jätin kesken.
December 15, 2017
Kirja oli hauska, mutta samaan aikaan tuli tieto miten oli taas eronnut ja se vaikutti lukukokemukseen.
June 14, 2018
En oikein löytänyt mitään samaistumispintaa.
October 3, 2019
Viihdyttäviä pohdintoja parisuhteen arjesta, vaikka osa niistä olikin hieman kyseenalaisia. Pidin esimerkiksi tamponiostoksista ja miesnuhasta.
October 28, 2023
Tavan pariduhteissa eläville varmaan ihan ok, mutta tämmöselle vapaasti tolskanneelle aikas mietoja kertomuksia.
November 15, 2016
Pidän Samin teksteistä ja ajatuksista, mutta kokonainen kirjallinen blogitekstiä kerralla on liikaa.
Alla pari eniten ajatuksia herättänyttä tekstiä.
”Kunnes kuolema meidät erottaa. Kovin tuttua vihkikaavasta. Sitä aamulla herätessään katsoo, että vieläkö se saatana nousee tuosta viereltä kahvia keittämään. Sitkeä paskiainen. Onko se kuitenkin niin, että parisuhde on kuin tupakointi. Sitä aloittaa 16-vuotiaana parisuhteen mukavan koulukaverinsa kanssa ja tupakanpolton, koska se tuntuu niin coolilta. Sitten nelikymppisenä ei pääse niistä eroon, ei sitten millään. Rimpuilee sen saman tupakoinnin ja kumppaninsa kanssa. Tupakka maistuu hirveältä ja parisuhde on pelkkää piinaa. Mutta kun ei eroonkaan pääse. Kokeilee sellaista nikotiini- ja parisuhdelaastaria otsassaan, mutta vanha tapa vie voiton. Elää tapojensa kanssa, kun on niihin tottunut. Matkustaa joka vuosi Rodokselle todetakseen, että paska paikka ja matkustaa samaan paikkaan seuraavana vuonna uudestaan.
Sitten alkavat korviketoiminnot. Kädet syvällä kukkamullassa tai auton konepellin alla. Kumppanin sulkiessa oven aukeaa Tinder ja Victoria Milan –sivusto.
…………………….Mennä takaisin kotiinsa. Avata telkkarinsa. Odottaa puolisoansa, jonka kanssa nukkua samassa isossa parisängyssä ja aamulla todeta, että taas se nousee keittämään sitä kahvia. Selittelee parisuhdettaan, että kun on nuo lapset ja asuntolaina. Juuri pystytettiin takapihalle päärynäpuu ja terassi sai uuden lakkapinnan. Mihin tästä lähtisi. Kärvistellään nyt loppuun asti.
Sitten kun se kumppani vihdoin 86-vuotiaana kuolee. Ilahtuen huutaa ikkunasta vapauttaan. Katsoo peiliin, että ei perkele. Peilistä katsoo 86-vuotias. En ymmärrä. Olisiko aika tehdä ratkaisuja. Olisiko aika yrittää. Ottaa kädet sieltä kukkaruukusta tai auton konehuoneesta. Pestä ne juoksevan lämpimän veden alla. Laittaa ne samaiset sormet kumppaninsa vartalolle. Löytää uusia nappuloita. Saada puolison kukka kasvamaan tai moottori hyrräämään. Ja jos niitä nappuloita ei löydy. Tai kukaan ei jaksa niitä etsiä. Ei tarvitse odottaa kuolemaan asti. Maailmassa on muitakin paikkoja kuin Rodos.” s. 170-172
”Minulla on uusi tapa aloittaa aamuni. Menen peilin eteen ja sanon ääneen, että ei hätää, olet yhtä keskeneräinen kuin muutkin ympärilläsi olevat. Sen sanominen ääneen antaa ihmeellisen mielenrauhan ja saa päivän rullaamaan helpommin. Sen ajatuksen voimalla jaksaa oikeassa olemisen pakon riivaamia ihmisiä paremmin. Heitä, jotka eivät ole tunnustaneet itselleen omaa keskeneräisyyttään. Heitä, jotka moralisoivat toisia ihmisiä teoista, joita ovat itsekin tehneet. He ovat ihmisiä, jotka tietävät miten elää oikein, miten hoitaa kaikkia asioita oikein ja miten olla ottamatta toisten ihmisten tapoja lainkaan huomioon. He eivät edes itse huomaa heikkouttaan ennen kuin he vuosikymmenien kuluttua heräävät yksin aamuyön tunteina ja kuulevat ympäriltään vain kodinkoneiden vaimeaa huminaa.” s. 182-183
Alla pari eniten ajatuksia herättänyttä tekstiä.
”Kunnes kuolema meidät erottaa. Kovin tuttua vihkikaavasta. Sitä aamulla herätessään katsoo, että vieläkö se saatana nousee tuosta viereltä kahvia keittämään. Sitkeä paskiainen. Onko se kuitenkin niin, että parisuhde on kuin tupakointi. Sitä aloittaa 16-vuotiaana parisuhteen mukavan koulukaverinsa kanssa ja tupakanpolton, koska se tuntuu niin coolilta. Sitten nelikymppisenä ei pääse niistä eroon, ei sitten millään. Rimpuilee sen saman tupakoinnin ja kumppaninsa kanssa. Tupakka maistuu hirveältä ja parisuhde on pelkkää piinaa. Mutta kun ei eroonkaan pääse. Kokeilee sellaista nikotiini- ja parisuhdelaastaria otsassaan, mutta vanha tapa vie voiton. Elää tapojensa kanssa, kun on niihin tottunut. Matkustaa joka vuosi Rodokselle todetakseen, että paska paikka ja matkustaa samaan paikkaan seuraavana vuonna uudestaan.
Sitten alkavat korviketoiminnot. Kädet syvällä kukkamullassa tai auton konepellin alla. Kumppanin sulkiessa oven aukeaa Tinder ja Victoria Milan –sivusto.
…………………….Mennä takaisin kotiinsa. Avata telkkarinsa. Odottaa puolisoansa, jonka kanssa nukkua samassa isossa parisängyssä ja aamulla todeta, että taas se nousee keittämään sitä kahvia. Selittelee parisuhdettaan, että kun on nuo lapset ja asuntolaina. Juuri pystytettiin takapihalle päärynäpuu ja terassi sai uuden lakkapinnan. Mihin tästä lähtisi. Kärvistellään nyt loppuun asti.
Sitten kun se kumppani vihdoin 86-vuotiaana kuolee. Ilahtuen huutaa ikkunasta vapauttaan. Katsoo peiliin, että ei perkele. Peilistä katsoo 86-vuotias. En ymmärrä. Olisiko aika tehdä ratkaisuja. Olisiko aika yrittää. Ottaa kädet sieltä kukkaruukusta tai auton konehuoneesta. Pestä ne juoksevan lämpimän veden alla. Laittaa ne samaiset sormet kumppaninsa vartalolle. Löytää uusia nappuloita. Saada puolison kukka kasvamaan tai moottori hyrräämään. Ja jos niitä nappuloita ei löydy. Tai kukaan ei jaksa niitä etsiä. Ei tarvitse odottaa kuolemaan asti. Maailmassa on muitakin paikkoja kuin Rodos.” s. 170-172
”Minulla on uusi tapa aloittaa aamuni. Menen peilin eteen ja sanon ääneen, että ei hätää, olet yhtä keskeneräinen kuin muutkin ympärilläsi olevat. Sen sanominen ääneen antaa ihmeellisen mielenrauhan ja saa päivän rullaamaan helpommin. Sen ajatuksen voimalla jaksaa oikeassa olemisen pakon riivaamia ihmisiä paremmin. Heitä, jotka eivät ole tunnustaneet itselleen omaa keskeneräisyyttään. Heitä, jotka moralisoivat toisia ihmisiä teoista, joita ovat itsekin tehneet. He ovat ihmisiä, jotka tietävät miten elää oikein, miten hoitaa kaikkia asioita oikein ja miten olla ottamatta toisten ihmisten tapoja lainkaan huomioon. He eivät edes itse huomaa heikkouttaan ennen kuin he vuosikymmenien kuluttua heräävät yksin aamuyön tunteina ja kuulevat ympäriltään vain kodinkoneiden vaimeaa huminaa.” s. 182-183
December 30, 2016
Hauskoja ja ajattelemisen arvoisia kirjoituksia parisuhteesta. Tämän jälkeen teki mieli rutistaa sitä omaa aviomiestä entistäkin lujemmin. :)
December 15, 2014
Joskus vakavia, tosin useammin vähemmän vakavia huomoita eräästä parisuhteesta hieman alle nelikymppisen mieshenkilön silmin. Hyvinkin tarkkanäköiset ja varsin herkullisella huumorilla kuorrutetut huomiot ovat alun perin ilmestyneet blogikirjoituksina. Tässä vaiheessa minun on pakko varoittaa, että jutut saattavat aiheuttaa vakavia vaaratilanteita, kuten allekirjoittaneelle viime sunnuntaina klo 06.07 aamulla, kun herättyäni ajattelin hieman lukaista tätä ja juuri tuolla kellonlyömällä sain vakavan huutonaurukohtauksen silmien valuessa kuin Niagara, rään tursotessa nenästä ja kuolan valuessa suupielestä samalla, kun suustani pääsi lähinnä kuolemankielissä olevan hyeenan huutoa muistuttava nauru noin 100dB:n voimakkuudella. On suoranainen ihme, että pysyin tuolillani. Toinen ihme oli, ettei kukaan alkanut hakkaamaan pattereita kerrostalossamme, koska en todellakaan ollut kovin hiljainen. Vanhuuttaankin jo käytännöllisesti katsoen kuuro koiranikin tuli ovelle katsomaan, että onko kaikki ok. Isännöitsijän kirjettä odotellessa...
Kirjoittajan yleishumaani rakkauden ja inhimillisyyden sanoma miellyttää kovasti sekä jouheva kirjoitustyyli ja huumori. Viisi tähteä olisi tullut, ellei mukana olisi ollut muutamaa harmittavaa yhdyssana- ja muuta kirjoitusvirhettä. Havaintoja parisuhteesta -kirja vakavoituu hieman loppua kohden. Jos kiinnostuit, suosittelen tsekkaamaan blogin (löytyy myös Facebookista).
http://ihmissuhteilua.blogspot.fi/
Kirjoittajan yleishumaani rakkauden ja inhimillisyyden sanoma miellyttää kovasti sekä jouheva kirjoitustyyli ja huumori. Viisi tähteä olisi tullut, ellei mukana olisi ollut muutamaa harmittavaa yhdyssana- ja muuta kirjoitusvirhettä. Havaintoja parisuhteesta -kirja vakavoituu hieman loppua kohden. Jos kiinnostuit, suosittelen tsekkaamaan blogin (löytyy myös Facebookista).
http://ihmissuhteilua.blogspot.fi/
Displaying 1 - 8 of 8 reviews