What do you think?
Rate this book
14 mezgli līdz Griničai
“14 mezgli līdz Griničai” (14 solmua Greenwichiin, 2008) ir daudzbalsīgs darbs, kam pamatā četru cilvēku komandas ceļojums apkārt pasaulei no Griničas līdz Griničai pa sākummeridiānu. Komanda, kuras sastāvā ir britu pāris Aila un Greiems un somu brāļi Petrs un Kari, piedalās savādās sacensībās, ko par godu astronoma un ģeofiziķa Edmonda Haleja 350. gadadienai rīko Edmond Halley Memorial Society. Varoņi iet, burā, lido ar aerostatu, redz un rāda lasītājam gabaliņus no pasaules. Taču šis pasaules apceļojums ir tikai skelets, toties vēstījuma nervi un asinsvadi sazarodamies ietiecas daudzos cilvēku individuālās un kolektīvās eksistences nostūros – tumšos, nepatīkamos, neizskaidrojamos, globālos un skumdinošos. Romāns, ko varētu pieskaitīt pie antiutopijas žanra, ir arī par manipulēšanu ar patiesību neatkarīgi no faktiem; par rakstīšanu, kas ir vēlāka gudrība, tātad falsifikācija; un par to, ka galu galā par otru cilvēku droši zināms nav itin nekas.
436 pages, Hardcover
First published January 1, 2008
15 people are currently reading
226 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 34 reviews
August 13, 2024
Lasīju pāris gadus. Ar ceļotājiem biju iesprūdusi kaut kur Francijā, bet tad saņēmos, pamanīju, ka esmu sākusi iekrāsot citātus, daudzus no tiem atkārtoju un atlikušo izlasīju divās dienās.
Kaut kas ļoti sabdabīgs, kas noteikti jāpatur mājas bibliotēkā, lai vairākkārt pārlasītu. Varbūt Maimas Grīnbergas tulkojums dara brīnumu, jo pamanīju, ka vairums latviešu lasītāju liek 5 zvaigznes, bet paši somi tikai 3. Katrā ziņā ne viegla, bet ļoti baudāma lasīšana. Valodas spēles vienkāršas, bet aizķerošas. Daudzslāņainas idejas, tik lasīt un rakt un šķetināt attiecību un dzīves sarežģījumu mezglus. Bet arī tīri ceļojuma, ģeogrāfijas un piedzīvojumu dēļ bija interesanti.
Kaut kas ļoti sabdabīgs, kas noteikti jāpatur mājas bibliotēkā, lai vairākkārt pārlasītu. Varbūt Maimas Grīnbergas tulkojums dara brīnumu, jo pamanīju, ka vairums latviešu lasītāju liek 5 zvaigznes, bet paši somi tikai 3. Katrā ziņā ne viegla, bet ļoti baudāma lasīšana. Valodas spēles vienkāršas, bet aizķerošas. Daudzslāņainas idejas, tik lasīt un rakt un šķetināt attiecību un dzīves sarežģījumu mezglus. Bet arī tīri ceļojuma, ģeogrāfijas un piedzīvojumu dēļ bija interesanti.
September 8, 2022
Viena no tām grāmatām, kas atstāj uz pauzes. Pabeidz pēdējo lapu un ko tālāk? Kā dzīvot? Sēžu un domāju par daudzajiem slāņiem, savādo ceļojumu, tēliem, ētiku, autora meistarību, tulkojumu un ko tik vēl nē. Nāk prātā visādas sīkas detaļas, kas beigās iegūst lielāku nozīmi, nepateiktais un noklusētais, bet nojaušamais, tas kā mēs manipulējam un piešķiram nozīmi tam, kas izdevīgāks, ko izvēlamies atcerēties. Vai bija vērts maksāt tādu cenu? Visas zvaigznes.
June 2, 2021
Es to izdarīju! Pēc gandrīz divu gadu pauzes sāku grāmatu atkal no sākuma un izlasīju. Otrajā piegājienā koncentrējos uz cilvēkiem, nevis ģeogrāfiju. Lai gan - uz beigām, kad kļuva skumji, bija kārdinājums atkal pievērsties ģeogrāfijai.
Nekā cita te nav daudz ko rakstīt, jo anotācijā viss galvenais ir pateikts.
Ja cilvēks ir noguris iekšēji, viņš ir noguris viscaur, taču, iespējams, pats to nemana un tikai turpina un turpina, un, lai atgūtu mundrumu, rosās vēl vairāk, taču mundrums ir nenodrošināts kredīts un jo grūtāk atmaksājams.
Ierosmi grāmata lasīšanai guvu Bārbalas Simsones recenzijā: https://www.punctummagazine.lv/2015/0...
Nekā cita te nav daudz ko rakstīt, jo anotācijā viss galvenais ir pateikts.
Ja cilvēks ir noguris iekšēji, viņš ir noguris viscaur, taču, iespējams, pats to nemana un tikai turpina un turpina, un, lai atgūtu mundrumu, rosās vēl vairāk, taču mundrums ir nenodrošināts kredīts un jo grūtāk atmaksājams.
Ierosmi grāmata lasīšanai guvu Bārbalas Simsones recenzijā: https://www.punctummagazine.lv/2015/0...
May 14, 2018
Četri ceļotāji pa Griničas meridiānu plāno apiet apkārt visai pasaulei. Taču šis nav tipisks ceļojuma apraksts, bet drīzāk stāsts par to, kā šis ceļojums maina ceļotāju dzīves. Ļoti laba grāmata. Lasot sākotnējās nodaļas, man kaut kā ļoti nāca prātā jau pasen lasītā grāmata `Spēle sākas`, kas gan ir fantastika par patālu nākotni, tomēr, kas to ir lasījis, spēs saskatīt nenoliedzamu līdzību ar 18. gadsimta astronomu Edmundu Haleju, par kuru daudz runāts šajā Griničas piedzīvojumā. Protams, nevar nevilkt paralēles arī ar Žila Verna ceļojumu apkārt pasaulei, kā arī vēl viena epizode ļoti atgādināja kaut ko no `Jākoba de Zūta tūkstoš rudeņiem`.
Ja vīrs kāpj kalnā, tad viņš negrib, lai kāds no augšas velk virvi, bet cits stumj aiz pakaļas.
Nav nekā cita, izņemot to, kas ir šeit.
Pasaules summa ir ilgošanās.
P.S. Bet nosaukumu gan neatšifrēju - kāpēc tieši 14 mezgli??
Ja vīrs kāpj kalnā, tad viņš negrib, lai kāds no augšas velk virvi, bet cits stumj aiz pakaļas.
Nav nekā cita, izņemot to, kas ir šeit.
Pasaules summa ir ilgošanās.
P.S. Bet nosaukumu gan neatšifrēju - kāpēc tieši 14 mezgli??
February 19, 2025
" Viņi bija padarījuši neiespējamo par iespējamu un spēku izsīkumā pārnākuši mājās. Viņiem bija nācies sastapties ar lielām briesmām un smagiem pārbaudījumiem , taču viņi tos visus pārvērta par ieguvumu . Griničas ceļojumā komanda numur 6 bija izdarījusi kaut ko pavisam unikālu, taču pats galvenais: viņi bija uzvarējuši paši sevi "
Olli Jalonen " 14 mezgli līdz Griničai "
Savāda ceļojuma, bet sacensību grāmata , apkārt pasaulei 50 000 kilometru.
Savāda , jo ceļojumā laikā iemīlas, notiek arī bēres, kā arī šķiršanās.
Pats interesantākais bija tas , ka dodas ar kājām, neizmanto mobilo telefonu sakarus . Seko līdz meridiānai . Kas viņus noved līdz galamērķim.
Goodreads ⭐⭐⭐⭐
Olli Jalonen " 14 mezgli līdz Griničai "
Savāda ceļojuma, bet sacensību grāmata , apkārt pasaulei 50 000 kilometru.
Savāda , jo ceļojumā laikā iemīlas, notiek arī bēres, kā arī šķiršanās.
Pats interesantākais bija tas , ka dodas ar kājām, neizmanto mobilo telefonu sakarus . Seko līdz meridiānai . Kas viņus noved līdz galamērķim.
Goodreads ⭐⭐⭐⭐
December 5, 2025
Tämä on ehkä tylsin ikinä lukemani kirja. Suurin osa on vain paikasta toiseen liikkumisen listaamista ja jonkun verran sen kuvailemista. Tätä myös kaupitellaan ihmissuhteiden tutkimiseksi, mutta en ole varma että mitä suhteita tässä on tarkoitus tarkastella. Kaikki hahmot jäävät kaukaiseksi ja aikalailla tuntemattomaksi, eikä heidän välisiä suhteita juurikaan avata muuta kuin kuinka he liittyvät toisiinsa, ja kaksi sitten harrasti seksiä myös. Hahmoilla ei myös tunnu olevan yhtään kriittistä ajattelu kykyä tai valinnanvaraa. Siinäpä oikeastaan kaikki. Jotakin syvempiä teemoja yritettiin välillä heittää sotkuun, mutta ei osattu ylläpitää. Tulipahan saatua loppuun.
June 20, 2021
tukši iedeguma krēma trauciņi no Kanārijām
sliekas dzīve
lāceņu torte
garš ziemas atvaļinājums no skumjām lietām
nirējpelikāni
sarkanogu kaktuss
kāpostkoks
tur viss nebija tā, kā šķita pie pirmajām kafijas tasēm
kanēļkoki
melleņu ķīseļa pulveris
smirdēja dūņas un izdziestošais gads
Visvairāk man gribētos lāceņu torti un būt kādā no tām salām, 180° meridiāna tuvumā.
sliekas dzīve
lāceņu torte
garš ziemas atvaļinājums no skumjām lietām
nirējpelikāni
sarkanogu kaktuss
kāpostkoks
tur viss nebija tā, kā šķita pie pirmajām kafijas tasēm
kanēļkoki
melleņu ķīseļa pulveris
smirdēja dūņas un izdziestošais gads
Visvairāk man gribētos lāceņu torti un būt kādā no tām salām, 180° meridiāna tuvumā.
August 5, 2018
Luin 14 solmua Greenwichiin omalla matkallani merellä, joten ajoituksen tämän kirjan osalta piti olla täydellinen.
Greenwich-matkakirja aiheena on huikean kiinnostava. Jalonen kuvaa reittiä kiehtovasti - esimerkiksi St. Helen ja Espanjan maaseutu tai lumen, aavikon ja meren haasteet tuntuivat ihan fyysisesti.
Annan kirjalle kuitenkin vain 3 tähteä, sillä huippuhyvä Olli Jalonen olisi voinut tehdä lukijan kannalta parempiakin valintoja.
Ensinnäkin miksi näin monta kertojaa niin monella äänellä? Tarinan alku on todella sirpaleinen, kun äänessä on joku kolmas henkilö, josta vähitellen tulee pääkertoja, Petr-niminen matkailija, matkamerkintöjä - paljastuvat myöhemmin neljän joukkueeseen osallistuvan henkilön lokimerkinnöiksi - ja joukko muita lainauksia mm. Edmond Halleyltä, jonka kunniaksi muistokilpailu pidetään. Mukana oli myös kehyskertomus ja tosi-tv:tä - aihetta olisi riittänyt ilman niitäkin.
Jalonen ei yleensä harrasta suoraa kerrontaa, eikä se todellakaan haittaa. Mutta turhauduin aika lailla, kun Petrin tapauksessa lauseista puuttui verbejä ja muita olennaisia sanoja ja sen lisäksi piti ratkoa muita viittauksia ja yhdistellä vihjeitä.
Kertomus selkeytyi myöhemmin, kun Petr hiipui pois sekä äänenä että ihan konkreettisesti.
Matkalle osallistuneille matka oli suuri muutos eikä sen jälkeen elämä palaa entisenä takaisin. Tämä oli sekä traagista että kaunista, mutta myös odotettua.
Greenwich-matkakirja aiheena on huikean kiinnostava. Jalonen kuvaa reittiä kiehtovasti - esimerkiksi St. Helen ja Espanjan maaseutu tai lumen, aavikon ja meren haasteet tuntuivat ihan fyysisesti.
Annan kirjalle kuitenkin vain 3 tähteä, sillä huippuhyvä Olli Jalonen olisi voinut tehdä lukijan kannalta parempiakin valintoja.
Ensinnäkin miksi näin monta kertojaa niin monella äänellä? Tarinan alku on todella sirpaleinen, kun äänessä on joku kolmas henkilö, josta vähitellen tulee pääkertoja, Petr-niminen matkailija, matkamerkintöjä - paljastuvat myöhemmin neljän joukkueeseen osallistuvan henkilön lokimerkinnöiksi - ja joukko muita lainauksia mm. Edmond Halleyltä, jonka kunniaksi muistokilpailu pidetään. Mukana oli myös kehyskertomus ja tosi-tv:tä - aihetta olisi riittänyt ilman niitäkin.
Jalonen ei yleensä harrasta suoraa kerrontaa, eikä se todellakaan haittaa. Mutta turhauduin aika lailla, kun Petrin tapauksessa lauseista puuttui verbejä ja muita olennaisia sanoja ja sen lisäksi piti ratkoa muita viittauksia ja yhdistellä vihjeitä.
Kertomus selkeytyi myöhemmin, kun Petr hiipui pois sekä äänenä että ihan konkreettisesti.
Matkalle osallistuneille matka oli suuri muutos eikä sen jälkeen elämä palaa entisenä takaisin. Tämä oli sekä traagista että kaunista, mutta myös odotettua.
October 30, 2017
I really wanted to love this one: it is very well written, the ominous atmosphere drew me in very effectively. I liked how much was said between the lines, how effortless Jalonen seemed in portraying the subtleties of human nature and the characters themselves.
But I felt a bit cheated at the end: now that I think of it, not that much happened during the competition itself, the obstacles they had were quickly resolved, and the drama of the story was placed between characters, and dealt with subtlety. So at the end I have this overwhelmed feeling: "This is it?" mixed with feeling full after a three course dinner.
I definitely liked this novel, but I think I would get more out of it if I talked about it with another reader.
But I felt a bit cheated at the end: now that I think of it, not that much happened during the competition itself, the obstacles they had were quickly resolved, and the drama of the story was placed between characters, and dealt with subtlety. So at the end I have this overwhelmed feeling: "This is it?" mixed with feeling full after a three course dinner.
I definitely liked this novel, but I think I would get more out of it if I talked about it with another reader.
September 10, 2024
Kapteiņa Granta bērni, kur Paganela vietā ir mazrunīgs soms un ceļu organizē Lielais Brālis - Haleja biedrība. Kopumā - tumšos rudens toņos ieturēts un sāļa okeāna ūdeni slacīts skaidrs (jo pa nulto meridiānu) un neparedzams (jo ne pašu vadīts) ceļš apkārt pasaulei un sevī.
April 27, 2020
Jalosen kieli on todella kaunista ja nautinnollista lukea. Matkan fyysiset haasteet kerrotaan kouriintuntuvasti ja ympäristön ja luonnon kuvaaminen on komeaa. Minuun upposi Jalosen tyyli kertoa tarinaa eri kulmista; lokikirja, kirjeet ja kertoja. Se loi kerrontaan sävyjä.
Lopun tosi-tv osuudet olivat vähän turhaa ja niitä olisi voinut tiivistää.
Kaikkiaan kaunis kirja kaipuusta. Yksi kaipaa jatkuvuutta, toinen menetettyä läheistä, kolmas seikkailua ja neljäs heittäytymistä. Kaiken tämän Finlandia-voittaja Jalonen punoo koskettavaksi tarinaksi ja tarjoaa lukijalle myös herkullisen hienon seikkailun maailman ympäri. Minulle tuli välillä samanlainen olo kuin silloin, kun nuorena poikana luin Jules Vernen tarinoita.
Lopun tosi-tv osuudet olivat vähän turhaa ja niitä olisi voinut tiivistää.
Kaikkiaan kaunis kirja kaipuusta. Yksi kaipaa jatkuvuutta, toinen menetettyä läheistä, kolmas seikkailua ja neljäs heittäytymistä. Kaiken tämän Finlandia-voittaja Jalonen punoo koskettavaksi tarinaksi ja tarjoaa lukijalle myös herkullisen hienon seikkailun maailman ympäri. Minulle tuli välillä samanlainen olo kuin silloin, kun nuorena poikana luin Jules Vernen tarinoita.
April 15, 2021
Grāmata ievilka un man lasījās ļoti viegli, lai arī diezgan ātri piezagās sajūta, ka tūlīt tūlīt notiks kas slikts, bet nenotika..un atkal nenotika un tad tomēr kaut kas notika...
Patika, ka ir vairāki stāstītāji, varbūt sākumā grūtāk "iebraukt", bet lasīšanas gaitā viss noskaidrojas un kļūst saprotams, nu, varbūt ne pilnīgi viss :) Jo varoņi atklājas pamazām un daudzi notikumi ir visai mīklaini un savstarpējās attiecības nemaz nav tādas, kādas liekas sākumā esam..
Grāmata ļoti laba, iesaku izlasīt.
P.S. tā ideja par virvi ar mezgliem ap kaklu man kaut kā asociējās ar pakļaušanu, vergu siksnām vai sprādzēm.. bet noprotu, ka tajos mezglos arī slēpjas "visa sāls" un simboliskā nozīme, samezglojumi un savstarpējā sasaiste.
Patika, ka ir vairāki stāstītāji, varbūt sākumā grūtāk "iebraukt", bet lasīšanas gaitā viss noskaidrojas un kļūst saprotams, nu, varbūt ne pilnīgi viss :) Jo varoņi atklājas pamazām un daudzi notikumi ir visai mīklaini un savstarpējās attiecības nemaz nav tādas, kādas liekas sākumā esam..
Grāmata ļoti laba, iesaku izlasīt.
P.S. tā ideja par virvi ar mezgliem ap kaklu man kaut kā asociējās ar pakļaušanu, vergu siksnām vai sprādzēm.. bet noprotu, ka tajos mezglos arī slēpjas "visa sāls" un simboliskā nozīme, samezglojumi un savstarpējā sasaiste.
May 12, 2024
Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-2007: 172/172)
2008: 2/6
(2009: 1/6)
1984-2023: 175/268
4,5/5. Olli Jaloselle pidemmän tauon jälkeen jo kolmas Finlandia-ehdokkuus (Johan ja Johan 1989, Isäksi ja tyttäreksi 1990). Sittemmin on niitä ehdokkuuksia tullut lisääkin – ja täytyy sanoa, että tämän 14 solmua Greenwichiin jälkeen oikein odotan noiden myöhempienkin ollijalosten lukemista; Johan ja Johanin sekä Isäksi ja tyttäreksi jälkeen odotusarvoni olivat korkeintaan kohtuulliset. Ikä ja sen mukana mahdollisesti tuleva seesteytyminen voivat olla kirjailijalle ihan eduksikin. Noille aiemmille teoksille taisi olla ominaista jonkinlainen pakotettu rankkuus ja ankara rypistys, jotka tästä 14 solmua Greenwichiinistä onneksi loistivat poissaolollaan. Romaanin kuvaamassa kilpailussa joukkueet pyrkivät kulkemaan maapallon ympäri Greenwichin kautta kulkevaa 0-pituuspiiriä pitkin (merellä sallitaan isompi poikkeama tuolta piiriltä kuin maalla). Tämä jännittävä alkuasetelmahan on silkkaa Jules Verneä! Ja laitetaan siihen päälle sitten vielä syvempää ja syvällisempää henkilö- ja henkilösuhdekuvausta. Olli Jalonen kuuluu kyllä niihin kirjailijoihin, joilla on aivan oma äänensä – ja joita on hankala sekoittaa muihin. Alle olen ottanut joitakin mielestäni hienoja lainauksia.
"Menikö se niin? Isla kysyi lueteltuaan Joycea ulkomuistista. Minä tunnistin kohdan, Graham ei, mutta en pystynyt sanomaan muistiko Isla oikein niin kuin se joskus oli kirjoitettu, vai oliko se oikein sillä tavoin että Isla muisti sen juuri niin." (s. 71)
"Jos kuukausia joskus myöhemmin tulisi uudestaan jakoon, sen voisin haluta takaisin, mutta aina alkoi uusi eikä edellistä ollut kuin niin kauan kuin siitä jotakin tärkeintä muisti." (s. 188)
"Kun löytää täydellisemmän, oma on parempi pitää omanaan ja kätkeä muilta ettei se loppuunsa asti häviä." (s. 210)
"Ulospäin näkyvä kuva on toinen kuin sisälle näkyvä ja näkyväksi valittu jää ainoaksi mikä muistetaan." (s. 226)
"Sovimme että näin on nyt, mutta ei ehkä sitten enää, mutta ajattelin itsekseni että kuitenkin ja tiesin Islan tietävän ja hän tiesi minun, mutta mitään ei ääneen sanottu ettei se olisi tullut sillä tavoin valmiiksi ja eteen aseteltuna särkynyt vaan pysyi sulana, sulaa vettä ja maata." (s. 228)
"Jos suree, suree itsensä vuoksi, ja jos vaikka näyttääkin että vain toisen vuoksi, niin mutkan kautta itseään, että mikä tyhjä kohta itseen jää." (s. 310)
"Yritin ajatella mitä Petr olisi itse halunnut, kello ei pysähtynyt eikä lintu lentänyt ikkunaa vasten, mutta yhtä lailla pidin merkkinä sitä että äkkiä vain tiesin aivan varmasti että juuri näin Petr olisi halunnut." (s. 355)
"Voisiko näin lopettaa? Kaipaus on maailman summa. Koska sen halusin sanoa Maaria ja nyt jo ennen jos välimatka tai aika meidät kokonaan vieroittaa. Kumarruin rottinkikorin luo ja silitin Peteriä poskesta ja korvan alta, ja siihen se taisi herätä, silmät hairimoivat auki ja kiinni ja auki ja kiinni." (s. 381)
(1984-2007: 172/172)
2008: 2/6
(2009: 1/6)
1984-2023: 175/268
4,5/5. Olli Jaloselle pidemmän tauon jälkeen jo kolmas Finlandia-ehdokkuus (Johan ja Johan 1989, Isäksi ja tyttäreksi 1990). Sittemmin on niitä ehdokkuuksia tullut lisääkin – ja täytyy sanoa, että tämän 14 solmua Greenwichiin jälkeen oikein odotan noiden myöhempienkin ollijalosten lukemista; Johan ja Johanin sekä Isäksi ja tyttäreksi jälkeen odotusarvoni olivat korkeintaan kohtuulliset. Ikä ja sen mukana mahdollisesti tuleva seesteytyminen voivat olla kirjailijalle ihan eduksikin. Noille aiemmille teoksille taisi olla ominaista jonkinlainen pakotettu rankkuus ja ankara rypistys, jotka tästä 14 solmua Greenwichiinistä onneksi loistivat poissaolollaan. Romaanin kuvaamassa kilpailussa joukkueet pyrkivät kulkemaan maapallon ympäri Greenwichin kautta kulkevaa 0-pituuspiiriä pitkin (merellä sallitaan isompi poikkeama tuolta piiriltä kuin maalla). Tämä jännittävä alkuasetelmahan on silkkaa Jules Verneä! Ja laitetaan siihen päälle sitten vielä syvempää ja syvällisempää henkilö- ja henkilösuhdekuvausta. Olli Jalonen kuuluu kyllä niihin kirjailijoihin, joilla on aivan oma äänensä – ja joita on hankala sekoittaa muihin. Alle olen ottanut joitakin mielestäni hienoja lainauksia.
"Menikö se niin? Isla kysyi lueteltuaan Joycea ulkomuistista. Minä tunnistin kohdan, Graham ei, mutta en pystynyt sanomaan muistiko Isla oikein niin kuin se joskus oli kirjoitettu, vai oliko se oikein sillä tavoin että Isla muisti sen juuri niin." (s. 71)
"Jos kuukausia joskus myöhemmin tulisi uudestaan jakoon, sen voisin haluta takaisin, mutta aina alkoi uusi eikä edellistä ollut kuin niin kauan kuin siitä jotakin tärkeintä muisti." (s. 188)
"Kun löytää täydellisemmän, oma on parempi pitää omanaan ja kätkeä muilta ettei se loppuunsa asti häviä." (s. 210)
"Ulospäin näkyvä kuva on toinen kuin sisälle näkyvä ja näkyväksi valittu jää ainoaksi mikä muistetaan." (s. 226)
"Sovimme että näin on nyt, mutta ei ehkä sitten enää, mutta ajattelin itsekseni että kuitenkin ja tiesin Islan tietävän ja hän tiesi minun, mutta mitään ei ääneen sanottu ettei se olisi tullut sillä tavoin valmiiksi ja eteen aseteltuna särkynyt vaan pysyi sulana, sulaa vettä ja maata." (s. 228)
"Jos suree, suree itsensä vuoksi, ja jos vaikka näyttääkin että vain toisen vuoksi, niin mutkan kautta itseään, että mikä tyhjä kohta itseen jää." (s. 310)
"Yritin ajatella mitä Petr olisi itse halunnut, kello ei pysähtynyt eikä lintu lentänyt ikkunaa vasten, mutta yhtä lailla pidin merkkinä sitä että äkkiä vain tiesin aivan varmasti että juuri näin Petr olisi halunnut." (s. 355)
"Voisiko näin lopettaa? Kaipaus on maailman summa. Koska sen halusin sanoa Maaria ja nyt jo ennen jos välimatka tai aika meidät kokonaan vieroittaa. Kumarruin rottinkikorin luo ja silitin Peteriä poskesta ja korvan alta, ja siihen se taisi herätä, silmät hairimoivat auki ja kiinni ja auki ja kiinni." (s. 381)
August 12, 2024
Oijoi, odotin Jaloselta enemmän. Tämä oli tylsä ja älyttömän epäuskottava.
Tarina on omituinen yhdistelmä Amazing Racea, adventurelabbailua/geokätköilyä/suunnistusta, Vernen klassikkoa Maailman ympäri 80 päivässä, pubivisailua, juuri lukemaani uutuutta Maggie Shipstedin Maailman ympäri sekä Olli Jalosen omia myöhempiä Edmond Halleystä kertovia romaaneja Taivaanpallo ja Merenpeitto. Jotain vähän scifiäkin tässä oli, joskin hyvin vähän.
Tarina tökki vahvasti. Tuollaista vaarallista ja epämääräistä kilpailua tuskin voitaisiin järjestää. Eikä tuollaiselle maailmanympärimatkalle kävellen (!) ja purjehtien voi lähteä tuosta vain kylmiltään kokemattomana ilman harjoittelua, purjehdustaitoja tai kunnollisia varusteita! Mikä motivoi kilpailijoita pitämään kilpailua terveyttä ja elämää tärkeämpänä? Tapahtumien epäuskottavuus tuhosi mielenkiintoni.
Alku oli todella sekava - etenkin äänikirjassa - kun en ymmärtänyt kuka milloinkin kertoi. Oli minä-kertoja, hänen veljensä muistiinpanoja sekä jotain lokikirjamerkintöjä. Henkilöt jäivät etäisiksi enkä samaistunut kehenkään. Tapahtumat soljuivat uskomattoman sujuvasti eteenpäin, ja kun jotain hankaluuksia matkalla ilmaantui, ne kuitattiin suhteellisen kylmäkiskoisesti ilman, että minussa olisi herännyt mitään tunteita. En jännittänyt heidän puolestaan, en iloinnut, en surrut.
Itselleni särähtää ”tietänyt”-sana, jota Jalonen viljelee runsaasti (muistan, että myös muissa kirjoissaan). En tietänyt, emme tietäneet jne. Kai se on kieliopillisesti oikein, itselleni tulisi luonnollisemmin ”en tiennyt”. Ehkä se vain pistää silmään/korvaan sitä käytetään niin todella paljon.
Tämä kirja oli itselleni pettymys. Taivaanpallosta ja Merenpeitosta pidin, Stalkervuosista en.
Tarina on omituinen yhdistelmä Amazing Racea, adventurelabbailua/geokätköilyä/suunnistusta, Vernen klassikkoa Maailman ympäri 80 päivässä, pubivisailua, juuri lukemaani uutuutta Maggie Shipstedin Maailman ympäri sekä Olli Jalosen omia myöhempiä Edmond Halleystä kertovia romaaneja Taivaanpallo ja Merenpeitto. Jotain vähän scifiäkin tässä oli, joskin hyvin vähän.
Tarina tökki vahvasti. Tuollaista vaarallista ja epämääräistä kilpailua tuskin voitaisiin järjestää. Eikä tuollaiselle maailmanympärimatkalle kävellen (!) ja purjehtien voi lähteä tuosta vain kylmiltään kokemattomana ilman harjoittelua, purjehdustaitoja tai kunnollisia varusteita! Mikä motivoi kilpailijoita pitämään kilpailua terveyttä ja elämää tärkeämpänä? Tapahtumien epäuskottavuus tuhosi mielenkiintoni.
Alku oli todella sekava - etenkin äänikirjassa - kun en ymmärtänyt kuka milloinkin kertoi. Oli minä-kertoja, hänen veljensä muistiinpanoja sekä jotain lokikirjamerkintöjä. Henkilöt jäivät etäisiksi enkä samaistunut kehenkään. Tapahtumat soljuivat uskomattoman sujuvasti eteenpäin, ja kun jotain hankaluuksia matkalla ilmaantui, ne kuitattiin suhteellisen kylmäkiskoisesti ilman, että minussa olisi herännyt mitään tunteita. En jännittänyt heidän puolestaan, en iloinnut, en surrut.
Itselleni särähtää ”tietänyt”-sana, jota Jalonen viljelee runsaasti (muistan, että myös muissa kirjoissaan). En tietänyt, emme tietäneet jne. Kai se on kieliopillisesti oikein, itselleni tulisi luonnollisemmin ”en tiennyt”. Ehkä se vain pistää silmään/korvaan sitä käytetään niin todella paljon.
Tämä kirja oli itselleni pettymys. Taivaanpallosta ja Merenpeitosta pidin, Stalkervuosista en.
January 22, 2023
Līdz šīm nebija gadījies lasīt aprakstus par pasaules apceļotājiem, jo, savu aizspriedumu pārņemta, biju iedomājusies, ka tie ir garlaicīgi. Nezinu, vai pie vainas ir tikai skandināvu literatūrai raksturīgās izpausmes, bet šī grāmata patika pat ļoti, lai arī tekstā ir daudz zinātnisku terminu, ko saprast spēj vien ar kuģniecību/aviāciju/ģeogrāfiju saistītie cilvēki. Cauri visam, protams, vijas cilvēku attiecības: kādas dzīves beigas, bet kādas - sākums. Kā ar nelieliem otas triepieniemautors ir parādījis dažādu pasaules vietu noslēpumainākās vietas, kuru nosaukumus pat nevar paturēt prātā. Skaudri atklājumi par caristi - " Nosaukums " Sarkanās zvaigznes Bāreņu rūpnīca" vēstīja par to, ka šurp brauca dzemdēt, taču prom devās drīz un bez bērna. [..] No bāreņu namiem nebija gribējuši atteikties arī pēc revolūcijas. Daļā sāka izmēģināt jaunās sabiedrības audzināšanas metodes, jo pamestajiem bērniem nebija savu vecāku maldīgo aizspriedumu nastas, bet visi ceļi vaļā un prāts un domas īsta tabula rasa, uz kuras tukšuma viegli rakstīt ko jaunu." (351./352.lpp.)Šis noteikti dod atbildes uz jautājumiem par lielvalsti.
***
" Šeit ir 105 dienu nakts un 110 dienu diena. Pa vidu paliek 150 garas dienas un īsas naktis un īsas dienas un garas naktis." (256.lpp.) Jābūt lielai drosmei un gribasspēkam, lai ceļotu apkārt pasaulei.
***
" Šeit ir 105 dienu nakts un 110 dienu diena. Pa vidu paliek 150 garas dienas un īsas naktis un īsas dienas un garas naktis." (256.lpp.) Jābūt lielai drosmei un gribasspēkam, lai ceļotu apkārt pasaulei.
March 24, 2019
Katkonainen alku oli vähän hankala, enkä oikein tykännyt siitä kun en ymmärtänyt kuka tässä kertoo ja mitä. Mutta sitten tarina - oikeastaan matkakertomus - vei mukanaan. Edmond Halleyn 350-syntymäpäivän muistonousevat ksi järjestetään kilpailu, jossa osallistujien on kuljettava nollameridiaania maapallon ympäri niin kuin Halley olisi sen elinaikanaan tehnyt. Tähän kilpailuun osallistuvat suomalainen Petr ja englantilainen Graham, apujoukkoinaan Grahamin tyttöystävä Isla sekä myöhemmin mukaan liittyvä Petrin veli Kari.
Osallistujien matkaa seuraa henkeään pidätellen, kuinka he selviävät alun maaosuuksien vaikeista kävelyistä, Atlantin merimatkoista St. Helenalle ja sieltä pois ja jatkavat sitten kohti Etelämannerta. Kun pituuspiiri vaihtuu nollasta 180:ksi taittuu myös tarina: matkantekemisen asemesta pinnalle nousevat ihmisten väliset suhteet ja ihmisyys yleensä. Eikä kilpailukaan vaikuta ihan siltä, mitä sen on sanottu olevan.
Jalonen on onnistunut luomaan todella otteessaan pitävän romaanin, joka oli pakko lukea lähes yhdeltä istumalta. Maapallon suuruuden ymmärtämisen lisäksi eteen avautui hienosti myös ihmisen elämän pienuus. Ja se, kuinka se kuitenkin on kaikki, mitä meillä on.
Osallistujien matkaa seuraa henkeään pidätellen, kuinka he selviävät alun maaosuuksien vaikeista kävelyistä, Atlantin merimatkoista St. Helenalle ja sieltä pois ja jatkavat sitten kohti Etelämannerta. Kun pituuspiiri vaihtuu nollasta 180:ksi taittuu myös tarina: matkantekemisen asemesta pinnalle nousevat ihmisten väliset suhteet ja ihmisyys yleensä. Eikä kilpailukaan vaikuta ihan siltä, mitä sen on sanottu olevan.
Jalonen on onnistunut luomaan todella otteessaan pitävän romaanin, joka oli pakko lukea lähes yhdeltä istumalta. Maapallon suuruuden ymmärtämisen lisäksi eteen avautui hienosti myös ihmisen elämän pienuus. Ja se, kuinka se kuitenkin on kaikki, mitä meillä on.
March 14, 2019
Savdabīga grāmata. 4 ceļotāji dodas apkārt pasaulei pa Griničas meridiānu, cenšoties izmantot Haleja laikā pieejamās metodes.
Laikam jau grāmata vairāk ir par to, kā šis ceļojums maina ceļotājus un viņu dzīves, nevis par pašu ceļojumu.
"Laiks vairāk nekā atstatums aizskalo cilvēkus citu no cita. "
"Cilvēks sēro tikai tāpēc, ka zina, ka vairs nekad, vairāk pats sevis dēļ. Apkārtējie ir tevī pašā, un, kad pienāk nāves un šķiršanās, un aiziešanas, tad vienmēr atšķeļas daļiņas no paša."
"Nākamību nevar ieraudzīt, tur, kur cilvēks atrodas, no nākamības ir tikai ietvars un aizplīvurojumi. "
"Pasaules summa ir ilgošanās. "
Laikam jau grāmata vairāk ir par to, kā šis ceļojums maina ceļotājus un viņu dzīves, nevis par pašu ceļojumu.
"Laiks vairāk nekā atstatums aizskalo cilvēkus citu no cita. "
"Cilvēks sēro tikai tāpēc, ka zina, ka vairs nekad, vairāk pats sevis dēļ. Apkārtējie ir tevī pašā, un, kad pienāk nāves un šķiršanās, un aiziešanas, tad vienmēr atšķeļas daļiņas no paša."
"Nākamību nevar ieraudzīt, tur, kur cilvēks atrodas, no nākamības ir tikai ietvars un aizplīvurojumi. "
"Pasaules summa ir ilgošanās. "
January 22, 2019
Olli Jalonen on kertonut tämän teoksen olevan samaa projektia kuin Taivaanpallo-romaani. Siksi lähdin lukemaan sitä. Kirjan mukaan oli hankala päästä, koska näkökulmat, kertojat ja tekstilajit vaihtelivat. Kun nollameridiaania pitkin maapallon ympäri tapahtuvaa matkaa oli jonkun aikaa kuljettu, pääsin itsekin kerronnan mukaan. Kävellen, veneellä ja ilmalaivalla pääosin kuljettua matkaa oli kiinnostava seurata, mutta paljon heräsi myös kysymyksiä ja epäilyksiä. Tarinan kertojaääni on vähän surumielinen syrjästä katsovan ääni.
January 27, 2024
Minulla kesti päästä tähän kirjaan kiinni. Kirjan kerronta ei ole ihan yksinkertaista. Mutta sitten kun alkoi hahmottaa kirjan maailman ja tapahtumat, pääsi myös kirjan omintakeiseen tunnelmaan, joka on jollain lailla tuttu muistakin Jalosen kirjoista. Se on jokin yhdistelmä melankoliaa mutta ei toivottomuutta, kaihoa mutta ei sentimentaalista sellaista, hiljaisuutta pauhun keskellä.
Satuin katsomaan lukemisen kanssa samoihin aikoihin Charlie Kaufmanin I'm thinking of ending things -elokuvaa iltaisin (josta en itse asiassa kokonaisuutena pitänyt, mutta eräät yksittäiset kohtaukset olivat hienoja). Varmaan syy oli näillä molemmilla teoksilla siihen, että pitkästä aikaa minulla itsellänikin oli monena iltana outo, olemassaolosta nyrjähtänyt olo.
Satuin katsomaan lukemisen kanssa samoihin aikoihin Charlie Kaufmanin I'm thinking of ending things -elokuvaa iltaisin (josta en itse asiassa kokonaisuutena pitänyt, mutta eräät yksittäiset kohtaukset olivat hienoja). Varmaan syy oli näillä molemmilla teoksilla siihen, että pitkästä aikaa minulla itsellänikin oli monena iltana outo, olemassaolosta nyrjähtänyt olo.
December 28, 2018
Kirja piti jälleen lukea kartan kanssa. Toinen lukukerta toi tarinaan syvyyttä - en edellisellä lukukerralla muista noteeranneeni ihmissuhdekuvausta.
Taivaanpallo-termi esiintyy St. Helenan kohdalla.
Jalosen perehtyneisyys merenkulkuun, maantieteeseen, tähtitieteeseen, fysiikkaan ym. häkellyttää aina vaan. Ja hänen kirjoittamansa kieli on aina kaunista!
Taivaanpallo-termi esiintyy St. Helenan kohdalla.
Jalosen perehtyneisyys merenkulkuun, maantieteeseen, tähtitieteeseen, fysiikkaan ym. häkellyttää aina vaan. Ja hänen kirjoittamansa kieli on aina kaunista!
January 25, 2025
Ei parasta Jalosta mielestäni. Kieli taattua laatua mutta juoni ja tapahtumat ovat jotenkin liian epäuskottavia verrattuna varsinaisiin Jalosen "Halley-romaaneihin" Taivaanpalloon ja Merenpeittoon jotka molemmat mestariteoksia ja joissa elää mukana. Ehkä Jalosella on ollut vaan pinttymä ideasta ja siitä on ollut pakko kirjoittaa.
July 6, 2025
Luin tämän kirjan loppuun yöllä Karpaattien vuoristossa yli 2000 metrissä, kun maailmanlopun ukkosmyrsky pauhasi taivaalla. Kuulostaa hoopolta, mutta vertasin kirjan tapahtumia omiin, parhaillaan meneillään oleviin reissutapahtumiin ja tuli rauhoittunut olo; en sentään ole matkalla 0-pituuspiiriä pitkin maailman ympäri 1700-metodeilla.
Sellaisenaan aivan älytön, valloittava ja holtiton matkakertomus, enkä ole edes varma, mihin sen vertauskuvallisuus liittyi, jos sellaista oli. Joka tapauksessa viisi tähteä!
Sellaisenaan aivan älytön, valloittava ja holtiton matkakertomus, enkä ole edes varma, mihin sen vertauskuvallisuus liittyi, jos sellaista oli. Joka tapauksessa viisi tähteä!
November 8, 2021
Taivaanpalloa ja Merenpeittoa aiemmin kirjoitettu teos kietoutuu nykyajassa osaksi samaa tarinaa. Seikkailu ja kasvutarina maustettuna valinnan vapaudella. Enemmän lempeän realistinen kuin kaunisteleva teos. Pidin.
June 28, 2018
14 mezgli līdz semestra beigām
April 18, 2020
Jalosesta meinaa tulla suosikkikirjailija. Tärkeimmät asiat jätetään sanomatta.
November 10, 2022
1,5 ⭐️ Aikaisempia Jalosen kirjoja olen kyllä rakastanut, mutta tästä en saanut otetta
January 12, 2024
Es pat nezinu. Reizēm bija tik grūti koncentrēties un uztvert, kas rakstīts. Un reizēm bija grūti aiziet gulēt,jo tik interesanti. Domāju, ka kaut kas tomēr man aizslīdēja garām.
July 18, 2025
elämänfilosofista pohdintaa seikkailun lomassa. pidin kovasti surun pohdiskelusta
September 8, 2014
Alkuun ihmettelin koko kirjaa. Koko juoni tuntui hullulta, kilpailu vaikealta ja säännöt kovin ehdottomilta. Matkan kuluessa kävi ilmeiseksi, että sinänsä myös erittäin organisoimiskykyinen Graham tiesi kaikesta etukäteen paljon enemmän kuin muut. Osin minua kummastutti myös kirjan muoto, sillä se tuntui sekavalta ja kummalta. Osa tekstistä oli Petrin päiväkirjamerkintöjä, osa puolestaan Islan tai Grahamin lokimerkintöjä ja osa vasta myöhemmin mukaan liittyneen Karin kertomaa. Varsin pian tarina imaisi silti mukaansa, pienestä ärtymyksestä huolimatta, ja tietyllä tapaa pidin siitä.
Osa henkilökuvista jäi kuitenkin aika yksiulotteisiksi ja lisäksi kirjailija jätti hyvin suuren osan tapahtumista lukijan ymmärryksen varaan.
Osa henkilökuvista jäi kuitenkin aika yksiulotteisiksi ja lisäksi kirjailija jätti hyvin suuren osan tapahtumista lukijan ymmärryksen varaan.
August 7, 2011
Olipa taitavasti kirjoitettu kirja ja paljon taustatyötä ilmeisesti vaatinut...Kaiken kaikkiaan apea tunnelma. Kieli mielenkiintoista. Filosofiset oivallukset pistivät ajattelemaan. Ajoittain imaisi mukaansa, useimmiten ei. Silti ehdottomasti kannatti lukea, ja aion samalta kirjailijalta lukea jatkossa muutakin.
Displaying 1 - 30 of 34 reviews