Jännitys on rakennettu kirjassa taitavasti pala palalta. Hahmoilla on erilaisia helposti ymmärrettäviä motiiveja, kauaskantoisia ja lyhyemmän tähtäimen, mikä myös ruokkii jännitystä. Esim. Vilja "Maanavilja" haluaa purjehtimaan, käydä meren toisella puolella ym., vaikka on tyttö. 1060-luvulla se ei kuitenkaan ole naisille sallittua toimintaa, mutta Vilja ei välitä tästä, vaan jatkaa haaveiluaan.
Kirja oli helposti ymmärrettävä historiallinen lastenromaani, jossa lisäksi seikkailua, draamaa ja toimintaa. Henkilöhahmoja on sopiva määrä, jotta on helppo pysyä kärryillä tapahtumista. Teksti on samaan aikaan sisältörikasta että sopivan helposti ymmärrettävää.
Pekko on poika saarelta, jonka kauppiaat toivat Liedon linnavuorelle mukanaan. Pekko pelastui täpärästi Olavi-viikingin joukkojen hyökkäykseltä, mutta hänen perheensä kaapattiin tai tapettiin, ja koko kylä poltettiin. Hän oli piiloutunut metsään ja elänyt marjoilla, kunnes kauppiaat löysivät hänet ja ottivat huostaansa. Nyt Pekko on saapunut Linnavuoren ympäristöön, jossa kylän päällikkö on Kullervo, ja talot on rakennettu helposti palavasta kaislasta ja tuohesta. Saapuuko Olavi-viikinki tännekin jonain päivänä tuhoamaan kaiken?
Historiallisessa mielessä kirja tarjoaa autenttisen oloisia näköaloja tuon ajan elämään. On kuvailtu markkinoita, miten siellä myytiin turkiksia, kankaita, työkaluja, ruokaa, astioita ja aseita... Oravannahat olivat valuuttaa. Karjana oli ainkain lehmiä, lampaita ja kanoja. Erilaisia eläimiä käytiin metsästämässä. Uskomukset olivat vahvoja. Erilaiset loitsut, taiat, uhrilahjat ja rituaalit olivat tärkeitä. Parantaja nimeltä Hyvälempi on kylän viisaimpia ja vanhimpia henkilöitä, ja jopa Kullervo nöyrtyy hänen tietämyksensä edessä. Linnavuoren ympäristössä uskotaan myös taivaan-Ukkoon, Liekkiö-henkeen, Ilmariseen ja Ikitursoon (paholaiseen?).
Vilja ja Pekko ystävystyvät pian, vaikka Vilja on sepän tytär, eli arvostetusta perheestä, mutta Pekko on nyt orpolapsi. Pekolle on jäänyt traumoja Olavi-viikingin joukkojen hyökkäyksestä, ja perheensä menetyksestä. Sitten laivat rantautuvat myös Linnavuoren kupeeseen (merenpinta korkeammalla kuin nykypäivänä), ja julman näköiset viikingit vyöryvät kylille tappaen ihmisiä, tuhoten paikkoja. Viljan perhe ja Pekko kiipeävät Linnavuorelle tukikohtaan, johon on erittäin vaikea hyökätä, ja jota Kullervo on kutsunut koko maailman mahtavimmaksi linnoitukseksi, jota on mahdotonta vallata. Olavin joukotkaan eivät siinä onnistu, ainakaan tällä yrittämällä, ja he perääntyvät laivoihinsa polttaen kaikki kylän talot ja veneet mennessään. Taistelun tiimellyksessä Vilja ja Pekko pudottivat viikinkipojan alas muurilta, ja luulivat jo tappaneensa tämän, mutta poika löytyykin seuraavana päivänä henkihieverissä kivikosta.
Vilja ja Pekko kuljettavat viikinkipojan salaa parantaja Hyvälemmen luo. Viikinkipoika kuuluu vihollisjoukkoihin, joten useimpien kyläläisten mielestä hänet kuuluisi suorilta käsin tappaa, varsinkin, kun Olavin joukot tappoivat heistä niin monia. Parantaja Hyvälempi levittää voiteet ja lausuu loitsut, vaikka onkin aluksi myös epäileväinen. Hyvälempi pystyy käymään myös Tuonelan virralla, vainajien maassa, henkimatkoilla, mutta ei voi kertoa siitä, millaista on Tuonelassa, eläville.
Viikinkipoika virkoaa ja paranee. Hänen nimensä on Egil. Kirjassa tapahtuu merkittävä käänne, kun Egil paljastuu itsensä Olavin pojaksi. Tulisiko Olavi siinä tapauksessa noutamaan poikaansa takaisin? Asia paljastuu kyläläisillekin, kun Egil itse siitä möläyttää. Pidetään riitaisia kokouksia ja neuvotteluita, mutta lopulta Egilin annetaan jäädä eloon; hänen on osallistuttava jälleenrakentamiseen. Kirjan loppuratkaisu on lempeä, sillä Olavi ei saavu takaisin suuren raivon vallassa, vaan on kovin suostuvainen neuvotteluun - toki siksi, että Linnavuoren joukoilla on hänen poikansa panttivankinaan. Olavi suostuu siihen, että hän joukkoineen perääntyy, luovuttaa säkillisen "Thorin pölyä" linnavuorelaisille, ja hänen poikansa saa seurata häntä vapaasti parin päivän kuluttua omalla veneellään. Linnavuorelaiset luottavat jostain syystä siihen, ettei Olavi enää palaa kostamaan. Thorin pölyllä tarkoitetaan ruutia, joka oli noihin aikoihin keksitty, ja jonka alkuperän kuviteltiin olevan varsin maaginen. Viikinkitrilogian seuraava osa onkin nimeltään Thorin pöly.