Millaista on työskennellä organisaatiossa, jossa kaikki on ehdottoman salaista ja panoksena on Suomen turvallisuus? Suojelupoliisissa lähes 20 vuotta työskennellyt, arkistoharjoittelijasta esikuntapäälliköksi edennyt Saana Nilsson kertoo itseään säästelemättä maan arvoituksellisimman työpaikan arjesta, kuvaa tiedustelutyön erikoispiirteitä ja avaa näkemyksiään ajankohtaisista turvallisuusuhkista.
Raikas muistelmateos paljastaa, miltä tuntuu työskennellä koko kansaa järkyttäneiden uutistapahtumien kulisseissa tai lähteä työmatkoille, joista ei saa hiiskua edes läheisille – tai tajuta, että on esitelmöinyt presidentinlinnassa nenäliinan riekale otsassaan. Se on myös koskettava kasvutarina miehisellä alalla tietään raivanneesta nuoresta naisesta, joka joutuu uuvuttuaan kokoamaan itsensä uudelleen.
Mielenkiintoista Supo-arkea ja asiantuntijatyötä. Hyvin, mutta mässäilemättä Saana Nilsson kuvaa mitä on olla naisena miesvaltaisessa asiantuntijayhteisössä töissä. Hyvin kirjoitettu ja etenevä kirja. Tykkäsin tosi paljon!
Kirja oli kertomus urasta, tunteista, siitä miten julkinen organisaatio muuntuu yrityksen kaltaiseksi ja viestinnän vähätellystä roolista työelämässä. Ja ennen kaikkea siitä, miten merkityksellinen työ ja tietynlainen persoonallisuus ajaa ihmisen niin rikki, että menee rikki myös suhde työhön, jossa henkilö on hyvä ja josta nauttii. Parasta antia oli naisnäkökulma miehisellä alalla, millaisin keinoin on pakko raivata tietä itselleen ja muille. Kaiken kaikkiaan kirja oli melko hajanainen, punainen lanka osioiden välillä aika ohut. Ja kun päästiin uupumiseen järjettömän työtaakan alla, en voinut olla ajattelematta, miten tyhmää on olla hakematta apua, kun sitä ilmiselvästi tarvitsee. Ehkä se oli ainoa ratkaisu, johon kirjoittaja pystyi siinä hetkessä. Mutta tilanteen ei olisi tarvinnut mennä noin äärimmäisyyksiin ja työura olisi oikea-aikaisella avulla voinut jatkua eheänä.
This entire review has been hidden because of spoilers.
The author worked for the Finnish Security and Intelligence Service for nearly 20 years. The book combines an explanation of how the service operates with reflections on what it is like to work there as a woman. At times it feels almost like the author’s diary. An interesting read, although understandably the service’s routines cannot be described in great detail, and a little less personal detail might have been enough. Still, I appreciate the author’s openness.
Kiinnostava kuvaus työurasta, töille omistautumisesta ja loppuun palamisesta. Supo luo taustalle monelle tuntemattoman ympäristöm, jota Nilsson valottaa juuri sopivasti. Suosittelen muille uraansa aloitteleville, oli se sitten millä tahansa alalla. Kuinka tärkeää on, että joku uskoo taitoihin ja jaksaa mentoroida. Kiva raskaampien kirjojen keskelle.
Todella aito ja rehellisesti kirjoitettu kertomus vaativasta ja kiehtovasta työstä, herkkyydestä vahvuutena ja elämästä sen kaiken keskellä. Tarina tempaa mukaansa ja kirjaa on vaikea laskea käsistään. Samastuin monessa kohdassa. Suosittelen lämpimästi!