What do you think?
Rate this book
Aiotko kirjailijaksi?
215 pages, Unknown Binding
First published January 1, 1935
3 people are currently reading
88 people want to read
About the author
Mika Waltari
236 books713 followersMika Toimi Waltari was a Finnish historical novelist, best known for his magnum opus The Egyptian.
Waltari was born in Helsinki and lost his father, a Lutheran pastor, at the age of five. As a boy, he witnessed the Finnish Civil War in Helsinki. Later he enrolled in the University of Helsinki as a theology student, according to his mother's wishes, but soon abandoned theology in favour of philosophy, aesthetics and literature, graduating in 1929. While studying, he contributed to various magazines and wrote poetry and stories, getting his first book published in 1925. In 1927 he went to Paris where he wrote his first major novel Suuri illusioni ('The Grand Illusion'), a story of bohemian life. In terms of style, the novel is considered to be the Finnish equivalent to the works of the American writers of the Lost Generation. (In Waltari's historical novel The Adventurer, taking place in the 16th century, the hero is a Finn who goes to Paris during his twenties and lives there a rather bohemian life). Waltari also was, for a while, a member of the liberal literary movement Tulenkantajat, though his political and social views later turned conservative. He was married in 1931 and had a daughter, Satu, who also became a writer.
Throughout the 1930s and 1940s, Waltari worked hectically as a journalist and critic, writing for a number of newspapers and magazines and travelling widely in Europe. He directed the magazine Suomen Kuvalehti. At the same time, he kept writing books in many genres, moving easily from one literary field to another. He had a very busy schedule and strict work ethic. It has been claimed that he also suffered from insomnia and depression, sometimes to the extent of needing hospital treatment. He participated, and often succeeded, in literary competitions to prove the quality of his work to critics. One of these competitions gave rise to one of his most popular characters, Inspector Palmu, a gruff detective of the Helsinki police department, who starred in three mystery novels, all of which were filmed (a fourth one was made without Waltari involved). Waltari also scripted the popular cartoon Kieku ja Kaiku and wrote Aiotko kirjailijaksi, a guidebook for aspiring writers that influenced many younger writers such as Kalle Päätalo.
During the Winter War (1939–1940) and the Continuation War (1941–1944), Waltari worked in the government information center, now also placing his literary skills at the service of political propaganda. 1945 saw the publication of Waltari's first and most successful historical novel, The Egyptian. Its theme of the corruption of humanist values in a materialist world seemed curiously topical in the aftermath of World War II, and the book became an international bestseller, serving as the basis of the 1954 Hollywood movie of the same name. Waltari wrote seven more historical novels, placed in various ancient cultures, among which The Dark Angel, set during the Fall of Constantinople in 1453 is probably the best. In these novels, he gave powerful expression to his fundamental pessimism and also, in two novels set in the Roman Empire, to his Christian conviction. After the war, he also wrote several novellas, showing particular mastery in this genre. He became a member of the Finnish Academy in 1957 and received an honorary doctorate at the University of Turku in 1970.
Waltari was one of the most prolific Finnish writers. He wrote at least 29 novels, 15 novellas, 6 collections of stories or fairy-tales, 6 collections of poetry and 26 plays, as well as screenplays, radioplays, non-fiction, translations, and hundreds of reviews and articles. He is also the internationally best-known Finnish writer, and his works have been translated into more than 40 languages.
Waltari was born in Helsinki and lost his father, a Lutheran pastor, at the age of five. As a boy, he witnessed the Finnish Civil War in Helsinki. Later he enrolled in the University of Helsinki as a theology student, according to his mother's wishes, but soon abandoned theology in favour of philosophy, aesthetics and literature, graduating in 1929. While studying, he contributed to various magazines and wrote poetry and stories, getting his first book published in 1925. In 1927 he went to Paris where he wrote his first major novel Suuri illusioni ('The Grand Illusion'), a story of bohemian life. In terms of style, the novel is considered to be the Finnish equivalent to the works of the American writers of the Lost Generation. (In Waltari's historical novel The Adventurer, taking place in the 16th century, the hero is a Finn who goes to Paris during his twenties and lives there a rather bohemian life). Waltari also was, for a while, a member of the liberal literary movement Tulenkantajat, though his political and social views later turned conservative. He was married in 1931 and had a daughter, Satu, who also became a writer.
Throughout the 1930s and 1940s, Waltari worked hectically as a journalist and critic, writing for a number of newspapers and magazines and travelling widely in Europe. He directed the magazine Suomen Kuvalehti. At the same time, he kept writing books in many genres, moving easily from one literary field to another. He had a very busy schedule and strict work ethic. It has been claimed that he also suffered from insomnia and depression, sometimes to the extent of needing hospital treatment. He participated, and often succeeded, in literary competitions to prove the quality of his work to critics. One of these competitions gave rise to one of his most popular characters, Inspector Palmu, a gruff detective of the Helsinki police department, who starred in three mystery novels, all of which were filmed (a fourth one was made without Waltari involved). Waltari also scripted the popular cartoon Kieku ja Kaiku and wrote Aiotko kirjailijaksi, a guidebook for aspiring writers that influenced many younger writers such as Kalle Päätalo.
During the Winter War (1939–1940) and the Continuation War (1941–1944), Waltari worked in the government information center, now also placing his literary skills at the service of political propaganda. 1945 saw the publication of Waltari's first and most successful historical novel, The Egyptian. Its theme of the corruption of humanist values in a materialist world seemed curiously topical in the aftermath of World War II, and the book became an international bestseller, serving as the basis of the 1954 Hollywood movie of the same name. Waltari wrote seven more historical novels, placed in various ancient cultures, among which The Dark Angel, set during the Fall of Constantinople in 1453 is probably the best. In these novels, he gave powerful expression to his fundamental pessimism and also, in two novels set in the Roman Empire, to his Christian conviction. After the war, he also wrote several novellas, showing particular mastery in this genre. He became a member of the Finnish Academy in 1957 and received an honorary doctorate at the University of Turku in 1970.
Waltari was one of the most prolific Finnish writers. He wrote at least 29 novels, 15 novellas, 6 collections of stories or fairy-tales, 6 collections of poetry and 26 plays, as well as screenplays, radioplays, non-fiction, translations, and hundreds of reviews and articles. He is also the internationally best-known Finnish writer, and his works have been translated into more than 40 languages.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 14 of 14 reviews
June 15, 2017
Kiitoksia Mika näistä viisaista ja rehellisistä sanoista. Kirjasi lukeminen herätti paljon ajatuksia lukemiseen, kirjoittamiseen ja kielenkäyttöön liittyen.
Ensimmäistä kertaa kuulin tästä teoksesta Kalle Päätalosta kertovassa elokuvassa. Muistaakseni siinä Päätalo luki toistuvasti tätä opasta viritellessään omaa kirjoittamistaan käyntiin. En ihmettele, miksi. Nimittäin koin itsekin, että tässä kirjassa ollaan kyllä olennaisten ja oivaltavien asioiden äärellä.
Kirja on samaan aikaan realistinen: se ei kannusta ketään ryhtymään kirjailijaksi, sillä hommassa on suuri vaara kohdata pettymyksiä, eikä sillä myöskään rikastu. Toisaalta se on myös lohdullinen: hän osoittaa, että kirjailijaksi voi olla mahdollisuudet kovalla luonteenlujuudella ja sillä, että on valmis tekemään asioiden eteen töitä. Laiskoista ihmisistä ei ole kirjailijoiksi. Kukaan ei myöskään synny kirjailijaksi. Waltari kehottaa myös kirjailijanalkujen pysymään poissa baareista ja kuppiloista, tai ainakin pääsemään boheemisesta vaiheesta yli mahdollisimman piakkoin, mikäli he haluavat tulla joksikin. Suurten romaanien kirjoittaminen vaatii työtä, laajaa taustatutustumista erinäisiin asioihin, jos niistä halutaan kirjoittaa. Samalla pitäisi kyllä päästä tekemisiin mahdollisimman monenlaisten ihmisten kanssa, jotta eläytyminen erilaisiin hahmoihin ja yhteiskuntaluokkiin olisi mahdollista. Ehkäpä Mika on tavannut muita ihmisiä myös muualla kuin kuppiloissa.
Pidin siitä, kuinka kirjassa kerrotaan juurta jaksaen, millä tavalla kustantamojen ja niiden henkilökunnan kanssa tulee menetellä sekä millaiset postitustoimenpiteet tekstejä lähetettäessä on syytä ottaa huomioon. Yksityiskohtaisemmat kirjoituskoneen käyttöohjeet olisi voitu vielä lisätä kuitenkin liitteeseen.
Pidän myös Mikan kielestä. En ole aiemmin lukenut hänen romaanejaan. Nuorempana yritin lukea Sinuhe Egyptiläistä, mutta se jäi kesken sadan sivun jälkeen. Tämän kirjan perusteella hän osaa käyttää kyllä kieltä hienosti ja on ollut viisas ihminen. Todella hyvä kirja, positiivinen yllätys! Tämä kirja voi herättää joissakuissa pinnallisten seikkojensa takia hilpeyttä, sillä maailmahan on jossain määrin muuttunut 1930-luvusta ja sen jälkeen on kirjoitettu monenlaista uutta ja erilaista kirjallisuutta. Kuitenkin itse näen niin, että monet kirjassa esiin tulevat kirjoittamiseen ja lukemiseen pätevät seikat ovat tänä päivänä ihan yhtä relevantteja kuin tuolloinkin. Tähän kannattaa tutustua. Se voi herättää ajattelemaan, ja Waltarin mukaan se onkin romaanin tärkein tehtävä: herättää ajattelemaan. Herättää sinut ja ajatusmaailmasi.
Ensimmäistä kertaa kuulin tästä teoksesta Kalle Päätalosta kertovassa elokuvassa. Muistaakseni siinä Päätalo luki toistuvasti tätä opasta viritellessään omaa kirjoittamistaan käyntiin. En ihmettele, miksi. Nimittäin koin itsekin, että tässä kirjassa ollaan kyllä olennaisten ja oivaltavien asioiden äärellä.
Kirja on samaan aikaan realistinen: se ei kannusta ketään ryhtymään kirjailijaksi, sillä hommassa on suuri vaara kohdata pettymyksiä, eikä sillä myöskään rikastu. Toisaalta se on myös lohdullinen: hän osoittaa, että kirjailijaksi voi olla mahdollisuudet kovalla luonteenlujuudella ja sillä, että on valmis tekemään asioiden eteen töitä. Laiskoista ihmisistä ei ole kirjailijoiksi. Kukaan ei myöskään synny kirjailijaksi. Waltari kehottaa myös kirjailijanalkujen pysymään poissa baareista ja kuppiloista, tai ainakin pääsemään boheemisesta vaiheesta yli mahdollisimman piakkoin, mikäli he haluavat tulla joksikin. Suurten romaanien kirjoittaminen vaatii työtä, laajaa taustatutustumista erinäisiin asioihin, jos niistä halutaan kirjoittaa. Samalla pitäisi kyllä päästä tekemisiin mahdollisimman monenlaisten ihmisten kanssa, jotta eläytyminen erilaisiin hahmoihin ja yhteiskuntaluokkiin olisi mahdollista. Ehkäpä Mika on tavannut muita ihmisiä myös muualla kuin kuppiloissa.
Pidin siitä, kuinka kirjassa kerrotaan juurta jaksaen, millä tavalla kustantamojen ja niiden henkilökunnan kanssa tulee menetellä sekä millaiset postitustoimenpiteet tekstejä lähetettäessä on syytä ottaa huomioon. Yksityiskohtaisemmat kirjoituskoneen käyttöohjeet olisi voitu vielä lisätä kuitenkin liitteeseen.
Pidän myös Mikan kielestä. En ole aiemmin lukenut hänen romaanejaan. Nuorempana yritin lukea Sinuhe Egyptiläistä, mutta se jäi kesken sadan sivun jälkeen. Tämän kirjan perusteella hän osaa käyttää kyllä kieltä hienosti ja on ollut viisas ihminen. Todella hyvä kirja, positiivinen yllätys! Tämä kirja voi herättää joissakuissa pinnallisten seikkojensa takia hilpeyttä, sillä maailmahan on jossain määrin muuttunut 1930-luvusta ja sen jälkeen on kirjoitettu monenlaista uutta ja erilaista kirjallisuutta. Kuitenkin itse näen niin, että monet kirjassa esiin tulevat kirjoittamiseen ja lukemiseen pätevät seikat ovat tänä päivänä ihan yhtä relevantteja kuin tuolloinkin. Tähän kannattaa tutustua. Se voi herättää ajattelemaan, ja Waltarin mukaan se onkin romaanin tärkein tehtävä: herättää ajattelemaan. Herättää sinut ja ajatusmaailmasi.
August 9, 2024
Jotain 3,5 ja neljän tähden välillä. Waltarin ohjeet ovat monessa kohdassa yhä päteviä, ja tiukka ja varoitteleva sävykin tuntuu perustellulta. Itselleni kiinnostavinta oli kuitenkin ehkä ajankuva: melkein 90 vuotta sitten suomalaisessa kirja- ja kustannusmaailmassa on paljon samaa kuin nykyään, mutta monet asiat ovat myös eri tavalla. Aina en ollut Waltarin kanssa samaa mieltä siitä, mitä kirjallisuudessa "saa" tehdä ja mitä ei, mutta toisaalta tarkastelemme asioita hyvin erilaisista lähtökohdista käsin. Ja sanoohan Waltari itsekin, että säännöt on tehty rikottavaksi!
Ärsyynnyin kuitenkin aika paljon siihen, miten miesvaltainen Waltarin kuva kirjallisuuden parissa toimivista ihmisistä on. Vaikka asiaa ei sanottaisi suoraan, lähes joka kohdassa oletetaan, että kirjoittaja on mies, joka kirjoittaa lähinnä miehistä. Naiset ovat statisteja ja lehtitoimistusten sihteerejä, mutta kelpaavat lähinnä kevyiden rakkaustarinoiden päähenkilöiksi. Tyttökirjallisuuskin sivuutetaan maininnalla sen olemassaolosta, ja samaan hengenvetoon ylistetään perinteisten poikakirjojen merkitystä kirjallisuuskentälle...
Ärsyynnyin kuitenkin aika paljon siihen, miten miesvaltainen Waltarin kuva kirjallisuuden parissa toimivista ihmisistä on. Vaikka asiaa ei sanottaisi suoraan, lähes joka kohdassa oletetaan, että kirjoittaja on mies, joka kirjoittaa lähinnä miehistä. Naiset ovat statisteja ja lehtitoimistusten sihteerejä, mutta kelpaavat lähinnä kevyiden rakkaustarinoiden päähenkilöiksi. Tyttökirjallisuuskin sivuutetaan maininnalla sen olemassaolosta, ja samaan hengenvetoon ylistetään perinteisten poikakirjojen merkitystä kirjallisuuskentälle...
April 29, 2024
Teos on kieltämättä yhä mainio kirjoitusopas ja erityisen viihdyttävä äänikirjana. Ensin kuuntelin ja sen jälkeen luin teoksen painettuna. Suosittelen painettua kirjaa, koska vasta siinä Waltarin tiivis ja huolella sommiteltu ohjeistus pääsee oikeuksiinsa. Monipuolinen Waltari on pätevä antamaan neuvoja, mutta hänen tyylinsä on setä(mies)mäinen, pisteliäs ja ilkeä, joskin juuri se teoksessa eniten viihdyttää. Lukija pääsee myös sukeltamaan 1930-luvun mielenmaisemiin. Teosta lukiessa tuli miettineeksi, että teknologian kehitystä lukuun ottamatta yllättävän monet käytännön seikat ovat kustannusalalla samankaltaiset kuin vajaa sata vuotta sitten.
August 17, 2021
Sävy on miellyttävän kyyninen ja humoristinen, mutta onhan tämä varsin vanhentunut sitä kyynistä asennetta lukuunottamatta. Kirjoittamista oppii lukemalla. Ihan kiitettävästi myös kuvataan kirjoittamista työnä, ei jonain myötäsyntyisenä lahjakkuutena.
November 30, 2017
Nuoruuden haave on tulla kirjailijaksi ja aikuisena luin tämänkin kirjan, mutta kirja on edelleen kirjoittamatta.
February 19, 2023
Tämä hauska pieni kirja sisältää ihan varteenotettavia neuvoja ja toimii myös oman aikansa aloittelevien kirjailijoiden historiakuvauksena, vaikka ei alun perin ole sellaiseksi tarkoitettukaan.
November 3, 2025
Rehellisyydessään niin pessimistinen, että huvittaa. En ole varma, onko ollut tarkoituksellista vai vaikuttaako ajallinen etäisyys, mutta rakastan joka tapauksessa. Moni neuvo pätee edelleen.
October 3, 2014
Mielenkiintoinen oman aikansa kirjoitusopas, joka ainakin minut aikanaan masensi. Nykyään osaan suhtautua kriittisemmin ja tiedän, että monet kirjan neuvot ovat vanhentuneita.
Ehkä eniten aikaa ovat sietäneet osiot kirjallisuuden lajeista, tai ainakin niistä saa Waltarin henkilökohtaisen näkemyksen siitä miten romaani, runo tai novelli pitäisi kirjoittaa.
Tekstien julkaisua ja kirjailijan työn vaatimuksia käsittelevät osiot eivät enää nykypäivänä oikein pidä paikkaansa. Kun vertaa tätä opasta tuoreempiin luovan kirjoittamisen oppaisiin, muutos kirjailijuudessa ja tekstin tuottamisessa on ilmeinen.
Ehkä eniten aikaa ovat sietäneet osiot kirjallisuuden lajeista, tai ainakin niistä saa Waltarin henkilökohtaisen näkemyksen siitä miten romaani, runo tai novelli pitäisi kirjoittaa.
Tekstien julkaisua ja kirjailijan työn vaatimuksia käsittelevät osiot eivät enää nykypäivänä oikein pidä paikkaansa. Kun vertaa tätä opasta tuoreempiin luovan kirjoittamisen oppaisiin, muutos kirjailijuudessa ja tekstin tuottamisessa on ilmeinen.
March 21, 2013
Parhaimmillaan varsin hauska ja helppolukuinen kirja, jossa oli asiaakin, mutta osaltaan oli tahattoman koomisesti vanhanaikainen. Toki ihan hauskoja moiset vanhanaikaiset kohdat, mutta eivät oikein palvele käyttötarkoitustaan. Suosittelen silti kaikille kirjailijanaluille luettavaksi. Olisin voinut antaa hyvin neljäki tähteä, mutta nyt meni näin.
Want to read
January 4, 2013Had to return it to the library, it was due. It was uniquely boring in the way some of Mr. Waltari's books sometimes are. I may read it because it may have useful advice further in. So far it is things I already know and outdated advice.
November 19, 2009
Vaikka alkusanat muuta väittävät niin aika on ajanut tämän oppaan ohi. Hauska välähdys Tulenkantajien aikaan mutta ilman nostalgia-arvoa meikäläiselle, ei relevantti.
June 22, 2014
Tää oli kirja mitä odotin vuoden, että äiti ostais sen mulle synttärilahjaksi ja tää on ollut pohja kirjoittamiselle kun haaveilin kirjailijan urasta.
December 9, 2016
Vaikka kirjailija ei ole kuulunut omien toiveammattien joukkoon, oli Waltaria jälleen hauska lukea. Kolmekymmentäluvulla julkaistussa kirjassa oli lisäksi mielenkiintoista ajankuvaa.
Displaying 1 - 14 of 14 reviews