Yhteen vuoteen voi mahtua koko elämä, kun täyttää kahdeksantoista.
Neljä nuorta, neljät syntymäpäivät – ja yhdet hautajaiset. Salla Simukan uusi nuorten aikuisten romaani paljastaa pala palalta ystävysten suurimmat surut ja salaisuudet.
Sara, Elle, Amir ja Eetu ovat olleet tiivis ystäväporukka kahdeksanvuotiaista lähtien. He ovat jakaneet yhdessä kaiken ja olleet erottamattomia. Nyt on tullut se vuosi, kun he täyttävät kahdeksantoista. Täysi-ikäistyminen tarkoittaa heistä jokaiselle eri asioita. Viekö aikuisuus heidät väistämättä erilleen? Kuinka paljon salaisuuksia mahtuu ystävyyteen? Ja mitä sellaista on tapahtunut menneisyydessä, joka on jäänyt käsittelemättä?
EN: Salla Simukka is Finnish writer and translator who lives in Tampere. She has studied Nordic philology, Finnish language, general literature, creative writing and women's studies at the University of Turku.
Besides books, Simukka writes book reviews for the newspapers Helsinkin Sanomat and Hämeen Sanomat.
FI: Salla Simukka on Tampereella asuva suomalainen kirjailija ja suomentaja. Hän on opiskellut Turun yliopistossa pohjoismaista filologiaa, suomen kieltä, yleistä kirjallisuustiedettä, luovaa kirjoittamista ja naistutkimusta.
Kirjojen lisäksi Simukka kirjoittaa kirja-arvosteluja Helsingin Sanomiin ja Hämeen Sanomiin.
Innostuin Salla Simukan Neljät syntymäpäivät ja yhdet hautajaiset (*kirja saatu mainostarkoituksessa, Tammi, 2025) -kirjasta heti, kun näin teoksen nimen ensi kertaa. Viittaus ysärileffaan Neljät häät ja yhdet hautajaiset on ilmeinen, ja popkulttuuriviittausten ystävänä odotin malttamattomana monta kuukautta kirjan ilmestymistä. Ja oi että, miten ihastuttava tämä olikaan!
Rakastan kirjan rakennetta: nimensä mukaisesti tässä on neljät syntymäpäivät ja yhdet hautajaiset. Kaveriporukan jäsenet täyttävät vuoden aikana vuorotellen 18 vuotta ja jokaisen synttäreitä juhlistetaan. Rakenteen vaivattomuus ja kerronnan viiteen päivään tarkentuva katse on yksinkertainen mutta nerokas rajaus. Ja miten hyvin toimii jännite, kun kirjan nimessä on mainittu myös hautajaiset!
Ihailin lukiessa myös vaivattomuutta, jolla kerronta etenee. Olen tuskaillut tänä syksynä useampaakin kirjaa, joka jumittaa paikallaan, mutta tän kirjan lauseet vain sieppasivat mukaansa eivätkä päästäneet otteestaan. Ja tietty jokaisella henkilöllä on jotakin, mitä kaveriporukalta salataan, jotakin, mitä ei ole toisille kerrottu. Salaisuudet tihentävät kerrontaa entisestään.
Kirja käsittelee myös kauniisti ystäväporukan dynamiikan muutosta, sitä miten siteitä katkeaa, uusia muodostuu. Miten olla samassa kaveriporukassa, kun on eronnut tyttöystävästä, miten ihmissuhteet rakentuvat toiseen muotoon? Miten menetys muovaa suhteita?
Kirjasta löytyy yksi inhokkitroopeistani, mutta jotenkin nämä henkilöt tulivat niin rakkaiksi lukiessa, etten oikein edes osannut ärsyyntyä käänteestä. Ja ehkä tämä johtuu siitäkin, että käänne sopi kirjaan temaattisesti kauhean hyvin, eikä keikauttanut koko tarinaa ylösalaisin. Silti jäin varovasti miettimään, tapahtuiko kirjassa vähän liiankin paljon, olisiko jonkin käänteen voinut säästää toiseen teokseen.
Voi miten toivon, että tää olisi eka osa kirjasarjaa, joka ammentaa ysärileffoista! Mutta ainakaan vielä en ole löytänyt tietoa tällaisesta.
Ihan OK. Kaikki kannatus diversititeetille, mutta tässä tuntui olevan nyt sutattuna vähän kaikkea mahdollista, mikä ruuhkautti kirjaa ja tarinaa. Sekä vei osan uskottavuudesta. Myös loppuratkaisu oli epäuskottava ja hirveän ennalta-arvattava.
Yllätys yllätys, kirjan homo ja lesbo päätyvät paneskelemaan ja lopputuloksena on raskaus. Miksi niin monessa kirjassa naisen (tai tässä tapauksessa tytön) tarina päättyy äitiyteen?
Tässä kaipaisin todella reipasta muutosta ja kannanottoa. Viimeinen luku oli myös hirvittävän imelä ja epätodennäköinen, haaveellinen toki, mutta ei realistinen.
Mietin ottavani tämän vinkkauksiin mukaan, vielä ennen puolta väliä olin tästä varma, mutta sitten alkoi mahalasku eikä enää napannut enkä koe voivani suositella tätä aidosti. Kirjassa oli totta kai kauniita hetkiä ja ajatuksia, jotka koskettavat aikuistakin mutta jotenkin liian mjeh. Simukka on loistava kirjailija ja tästä olisi saanut varmasti paljon syvällisemmän ja kattavamman, mutta tässä näkyy se, että lukutaito on kauttaaltaan rapistunut ja se vaikuttaa myös voimakkaasti kustannuskenttään.
This entire review has been hidden because of spoilers.
3,5 ✨ rakenne on tässä tosi kiva: kaveriporukka täyttää vuorollaan 18, ja synttäreinä sattuu ja tapahtuu. tykkäsin tästä ihan valtavasti kunnes yksi käänne tuli – seksuaalisuus on muuttuva asia mutta vähän pyörittelin silmiäni. tykkäsin kyllä tästä pääosin paljon, mutta tässä myös oli samaa meininkiä kuin simukan lukitut-kirjassa, missä tuntui että melko lyhyeen kirjaan pitää saada mahtumaan hirveän monta erilaista representaatiota. tässä myös tapahtui jopa kuvitteelliselle nuorisoporukalle vähän liikaa.
Luin tän bookbeatist viime yönä ku en saanu unta✨ oli sillee periaattees ihan hyvä ja eteni kivasti ja eka kirja minkä sain luettuu tänä vuonna ja oli sillee aidosti kiva eikä rankka lukukokemus mut samaa mielt ku Pauliina et mikä ihme oli tää loppu
Ai että, pidin tosin paljon! Ystäväporukan tarina käytiin läpi vuodessa syntymäpäivien ja yksien hautajaisten kautta päivä kerrallaan, aukot sai täyttää itse. Vetävä, viihdyttävä, koskettavakin.
Tämä oli sellainen "ihan kiva", ja sillä ansaitsee yleensä sen kolme tähteä. Ei tässä oikein mitään isompaa vikaa ole mutta ei mitään kovin sykähdyttävääkään. Simukan tuotanto alkaa vahvasti profiloitua sellaiseksi, että heterosuhteet ovat vähemmistössä ja kaikki muu tuodaan vahvasti etualalle. Jossain määrin tämä on jo sellainen aihe, että olen jopa vähän kyllästynyt siihen, että henkilöissä ei tunnu olevan mitään muuta syvempää ominaisuutta. Kaikki vain pohdiskelevat seksielämäänsä koko ajan, tai sellainen mielikuva tästä kirjasta jäi. Olisin toivonut jotain enemmän. Loppuratkaisu oli jossain määrin yllättävä, toisaalta myös juuri sellainen kuin tähän kirjaan sopii.
Neljät syntymäpäivät ja yhdet hautajaiset esittelevät lukijalle tiiviin ystäväporukan, joka on ollut yhtä joukkuetta lapsuudesta asti. Nyt edessä on vuosi, jolloin mittariin tulee 18 vuotta. Isojen muutosten aikaa. Matkaan mahtuu rakkautta, ystävyyttä, seksiä, tulevaisuudenhaaveita ja -pelkoja & sopivassa määrin myös paljastuvia salaisuuksia.
Pidin erityisesti kirjan rakenteesta, joka tiivistää tarinan muutamaan päivän mittaisiin osioihin, joissa kertoja vaihtuu. Tarinaan mahtuu paljon tapahtumia, mutta Simukan kirjoitustyyli tekee kuitenkin kirjasta kiireettömän oloisen – se ei ole mikään turboahdettu rykäisy, vaan tarinaan mahtuu ilmaa. Jokainen päähenkilöistä oli miun makuun. Katselin heitä nelikymppisen tädin silmin, eli lämmöllä ja välittäen.
Ihan kaikista juonenkäänteistä ei menisi takuuseen, mutta silti kokonaisuus tuntui sellaiselta, jota voisin monen nuoren & nuoren aikuisen käteen tyrkyttää myös sopivan kompaktin mitan myötä.
Olipa virkistävää pitkästä aikaa lukea taas Simukkaa! Olen aina nauttinut hänen tekstistään, sen helppoudesta. Se on kuin hevonen, jonka selkään saa hypätä ja sitten mennään ja nautitaan tuulesta.
Neljät syntymäpäivät ja yhdet hautajaiset kertoo juuri niistä muutaman nuoren kautta. He ovat olleet tiivis ystäväporukka jo 10 vuoden ajan. Romaani alkaa 8-vuotissynttärimuistosta, ja kirjassa puhalletaan kunkin 18-vuotiskynttilät - paitsi yhden. Keskiössä ovat ihmissuhteet. Sateenkaarella menee tämäkin romaani, Simukan tavaramerkki.
Kirja on silloin täydellinen, kun sen lukemista hidastelee, koska ei kestä sen loppuvan. Viidennen tähden veivät kuitenkin päälleliimatut opetusosuudet seksuaalisuudesta sekä hieman överi loppu - joka tosin voi kohdeyleisöön hyvinkin upota.
Nuortenkirjan aiheena on lapsuudesta asti yhdessä ollut samanikäinen ystäväporukka ja vuosi, jonka aikana kaikki täyttävät 18.
Vuoden aikana vietetään neljät synttärit ja yhdet ja hautajaiset, ja näiden viiden otoksen kautta piirtyy kuva kaveriporukasta, jossa kaikilla on omat roolinsa, salaisuutensa ja näkemyksensä. Vuosi on kaikille murroskohta ja isojen valintojen aika, ja tätä vanhojen luutuneiden näkemysten murtumisen prosessia kirja kuvaa hienosti.
Napakka ja yllätyksellinen kirja meni sujuvasti kertalukemisella, eipä sitä viitsinyt käsistään laskea.
Kaikki juonenkäänteet on kyllä ihan ilmiselviä jo useita lukuja ennen kuin ne tapahtuu, mutta jotenkin se ei haittaa yhtään. Nää hahmot on niin syvällisiä ja kolmiulotteisia, ettei ne mahdu edes kokonaan tähän 241 sivuun. Joku muu voi olla eri mieltä (koska se juoni oli tosiaan niin ilmiselvä, mihin se on menossa), mutta minun mielestä aivan loistava teos!
PS. Ja ei TODELLAKAAN ole epäuskottavaa, että yhden kaveriporukan sisällä on näin paljon diversiteettiä! (Täällä on useampi jättänyt sen suuntaisia kommentteja. Tell me you're cishet without telling me you're cishet...)
Neljät syntymäpäivät ja yhdet hautajaiset on kaunis ja koskettava kertomus kaveripiiristä, muuttuvista kaverisuhteista, kaikenkattavasta rakkaudesta, käsittämättömästä menetyksestä ja elämän yllätyksellisyydestä. Kirjan rakenne neljine syntymäpäivineen on kiehtovasti kirjoitettu, ja sitten ovat vielä ne hautajaiset, jotka saivat kyynelkanavat aukeamaan. Voi, mikä kirja. Voi nuoruus.
Tykkäsin ihan hirveän paljon tästä rakenteesta: kirjassa käydään läpi kokonainen vuosi, mutta vain viidestä päivästä kerrotaan. Lukija saa itse täyttää aukot ja miettiä, mitä juhlapäivien välissä on tapahtunut. Pidän myös siitä, kuinka jokainen hahmo oli vähän erilainen kuin miltä muiden kertomana ensin vaikutti.
Tässä oli paljon hyvää, mutta jotkut jutut myös häiritsi. Loppuratkaisu vaikkakin ennalta-arvattava oli mielestäni tarpeeton ja outo. Aikuistumisesta kerrottiin kivan monipuolisesti ja hahmot tuntuivat aidosti erilaisilta. Välillä mietin oliko leffaviittaukset vähän milleniaalilasein tehtyjä, tietääkö nykynuoret kaikkia noita elokuvia? Ja sitten ehkä oli vähän turhan paljon woke-agendaa, siis jo epäuskottavassa määrin vaikka tärkeä aihe onki. Sujuvaa luettavaa kuitenkin, mutta ehkä vähän liian runsas kokonaisuus.
En ole kohderyhmää, mutta tämän lukaisi nopeasti ja juoni veti hyvin. Tyttäreni sen sijaan piti tästä todella paljon ja uskoisinkin, että nuorisolle nappivalinta.