Lapsena Heidi Hukkanen käy vastentahtoisesti sairaan mummunsa luona, joka röhnöttää nojatuolissaan kuin Punahilkka-sadun susi ja rähisee vieraalla kielellä. Aikuisena Heidi matkustaa Saksaan kaivelemaan juuriaan. Vuonna 1912 koulutyttö Adele Schumacher rakastuu Dresdenissä saksaa opiskelevaan Johannes Hukkaseen ja seuraa miestä Suomeen. Uusi koti ja kotimaa eivät kuitenkaan muistuta Adelen unelmaa: Tampereella odottaa anoppi, jonka mielestä saksalaismorsian olisi saanut jäädä omalle kaalimaalleen. Hukkaset ja Schumacherit kokevat kohtalonsa viime vuosisadan myllerryksien keskellä: yksi joutuu kaasukammioon, toinen muuttaa Amerikkaan ja adoptoi intiaanipojan. Heidi Hukkanen piirtää sukupuunsa, jonka oksat, jo edesmenneet ihmiset, puhkeavat vielä kerran puhumaan ja kertovat kukin oman väkevän tarinansa.
Mukaansa temmannut sukuromaani. Kirjailija Kati Tervo kertoo useiden minäkertojien avulla kahden suvun naisten tarinan. Suvut Suomessa ja Saksassa ovat eri tavoin yhteydessä keskenään. Sota-aikojen kansainväliset liitot eivät olekaan onneloita, vaikka se joidenkin haave olikin. Vanhempien ratkaisut heijastuvat sukupolvesta toiseen, eikä sitä omana aikanaan edes ymmärretä. Vasta "terapiasukupolven" edustaja, kirjan nuorin minäkertoja Heidi löytää isoäidin natsilipun, matkustaa Dresdeniin ja lopulta tekee sovinnon menneen kanssa.
Olin jättää kesken heti alkuunsa, kun tuli pelkkiä päälauseita. Kirjan idea oli kuitenkin sen verran kiinnostava, että jatkoin, ja kyllähän se kerronta siitä lämpesi. Oman mukavuusalueeni ulkopuolelle jouduin ja vierastin ajoittain joitakin hempeitä ilmaisuja, mutta kokonaisuutena tämä oli vallan myönteinen kokemus.
Kuuntelin äänikirjana ja se oli loistava valinta. Saksaa opiskelleena oli hauskaa kuulla pieniä pätkiä siellä täällä. Nautin kovasti kirjailijan tyylistä kirjoittaa. Ensimmäinen kertojanäkökulma oli suosikkini. Kirjassa oli paljon hyviä vertauskuvia ja ilmaisutapoja.
Positiivinen yllätys, selailin kirjaston hyllyjä ja nappasin tämän sieltä kun vaikutti mielenkiintoiselta! Kaunista kielten käyttöä ja mielenkiintoiset henkilöhamot❤️
Alku vei heti mukanaan. Välissä vähän lässähti - ellei sitten kyseisten henkilöhahmojen kuulunut ollakin vähän "lässähtäneitä". Loppu kohotti kuitenkin arvostelun taas täysiin tähtiin. Tahtoo lisää tällaista!
PS. Saksan oikeinkirjoitusuudistuksen jälkeen kuitenkin esim. Wasser - ei Waßer. Terveisin nimim. Besserwisser (ei Beßerwißer)