What do you think?
Rate this book
I glimt
Historien begynder i 1964, hvor den unge bestyrer af radioforretningen i Kuopio, Esko Vuori, er taget hele vejen fra Finland til Tokyo for at overvære de olympiske lege. En begivenhed, der samler hele verden. Fra tilskuerpladserne får Esko en brusende fornemmelse af, at verden er i forandring, og livet venter generøst med alle sine muligheder: "Det hele ligger for øjnene af dem: Fjernøstens opsving, japanernes fremmarch, fremtiden".
Vi følger livet omkring den fremtidsbegejstrede Esko, der er gift med jordemoderen Liisa. Sammen stifter de familie i 60'erne og får tre sønner, hvis liv bogen udfolder frem til nutiden. Især sønnen Esa, der bliver journalist, er i centrum med hans livslange forsøg på at forstå sig selv, sine forældre og de valg, de har truffet og de værdier, der har præget ham.
"Skæbnestunder" er en stort anlagt familiesaga i middelklassehøjde. En fortælling om den række af øjeblikke af betydning, der er afgørende for et liv. Både de begivenheder, der forandrer verden og de private mættede fikspunkter, der tillægges afgørende vægt i livsfortællingen. Fødsler, død, situationer af uventet nærhed og klarhed, adskillelser og tilbagetog.
Juha Itkonen skildrer eminent en familiehistorie, der udspiller sig i lyset af efterkrigstidens fremtidstro og forhåbninger. Men tro, håb og drømme bliver med tiden til skuffelser og bristede illusioner for slægten.
Vi følger livet omkring den fremtidsbegejstrede Esko, der er gift med jordemoderen Liisa. Sammen stifter de familie i 60'erne og får tre sønner, hvis liv bogen udfolder frem til nutiden. Især sønnen Esa, der bliver journalist, er i centrum med hans livslange forsøg på at forstå sig selv, sine forældre og de valg, de har truffet og de værdier, der har præget ham.
"Skæbnestunder" er en stort anlagt familiesaga i middelklassehøjde. En fortælling om den række af øjeblikke af betydning, der er afgørende for et liv. Både de begivenheder, der forandrer verden og de private mættede fikspunkter, der tillægges afgørende vægt i livsfortællingen. Fødsler, død, situationer af uventet nærhed og klarhed, adskillelser og tilbagetog.
Juha Itkonen skildrer eminent en familiehistorie, der udspiller sig i lyset af efterkrigstidens fremtidstro og forhåbninger. Men tro, håb og drømme bliver med tiden til skuffelser og bristede illusioner for slægten.
413 pages, Kindle Edition
First published August 1, 2012
11 people are currently reading
193 people want to read
About the author
Juha Itkonen
29 books93 followersJuha Itkonen (s. 1975 Hämeenlinnassa) kuuluu nuoren kirjailijapolven kärkinimiin. Itkonen asuu Helsingissä, Arabianrannassa vaimonsa Maija Itkosen ja kahden lapsensa kanssa. Maija Itkonen (s. 1977) työskentelee muusikkona ja teollisena muotoilijana.
Itkosen esikoisromaani Myöhempien aikojen pyhiä (2003) oli Finlandia-palkintoehdokkaana ja sai Kalevi Jäntin palkinnon.Romaanista Anna minun rakastaa enemmän Itkonen sai Valtion kirjallisuuspalkinnon.
Itkosen kolmas romaani Kohti on kertomus hajonneesta perheestä ja kahdesta sukupolvesta, jotka koettavat löytää tien toistensa luo. Romaani oli vuoden 2007 Finlandia-ehdokkaita. Itkonen sai romaanista Nuori Aleksis -palkinnon 2008.
Juha ja Maija Itkonen julkaisivat syksyllä 2007 yhdessä lastenkirjan Topsi ja tohtori Koirasson. Se oli Juhan ensimmäinen lastenkirja ja Maijan ensimmäinen kuvitustyö.
Itkosen esikoisromaani Myöhempien aikojen pyhiä (2003) oli Finlandia-palkintoehdokkaana ja sai Kalevi Jäntin palkinnon.Romaanista Anna minun rakastaa enemmän Itkonen sai Valtion kirjallisuuspalkinnon.
Itkosen kolmas romaani Kohti on kertomus hajonneesta perheestä ja kahdesta sukupolvesta, jotka koettavat löytää tien toistensa luo. Romaani oli vuoden 2007 Finlandia-ehdokkaita. Itkonen sai romaanista Nuori Aleksis -palkinnon 2008.
Juha ja Maija Itkonen julkaisivat syksyllä 2007 yhdessä lastenkirjan Topsi ja tohtori Koirasson. Se oli Juhan ensimmäinen lastenkirja ja Maijan ensimmäinen kuvitustyö.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 34 reviews
April 20, 2020
A good, sometimes very good novel about a Finnish family, that offers great cultural and psychological insight and little in the way of a gripping story. I especially liked the European view on the USA throughout the decades, from the glorification of the US capitalism and the American Dream to the disenchantment in the 00s. At times the way the author wrote about child-parent relationships irked me, and later when I read his biography, it made sense the way he wrote about it, almost a little fanatical.
June 12, 2025
Oli outoa saada tämä luettua loppuun, ja samaan aikaan kuulla että Juha Itkonen oli saanut tuoreimpaan kirjaansa idean tai alkusysäyksen juuri vuonna 2012 kun tämä ilmestyi. Tämä kirja sai mut pohtimaan tosi paljon vanhempana olemisen kummallisuutta, ja miten armotonta ajan kuluminen on. Lisäksi oli kiinnostavaa miten jokainen hahmo oli tavallaan todella ärsyttävä mutta myös omassa tavassaan rakastettava. Kai usein sanotaan moniulotteinen mutta sen voi varmaan sanoa myös että inhimillinen. Elämä on tosi outoa ylipäätään 😀
December 26, 2013
Sukupolvikertomus yhden perheen elämästä läpi vuosikymmenten.
En oikeastaan tiedä, miksi yhä luen Juha Itkosta. Aikanaan pidin todella paljon Myöhempien aikojen pyhistä, mutta jokainen Itkosen kirja sen jälkeen on jäänyt hyvinkin laimeaksi kokemukseksi, etenkin kun niistä alkaa yhä enemmän huomata keskenään samanlaisia kirjoittamisen maneereja ja kerronnassa toistuu aina sama taivasteleva tyyli. Joku tietysti tästäkin tykkää, itse alan jo kyllästyä.
Hetken hohtavassa valossa oli sentään kuitenkin hyviä ja kiinnostavia henkilöitä, jotka elivät kiinnostavina aikoina kiinnostavissa ympäristöissä ja joille tapahtui kiinnostavia asioita. Itkonen kirjoittaa hyvin silloin, kun jotakin tapahtuu. Kirjassa onkin paikoin oikein hienoja ja onnistuneita tuokiokuvauksia, joiden tapahtumat kertovat tavallaan itseään enemmän. Sen sijaan kirjojen henkilöiden sisäiset monologit jäävät usein turhauttavan sisällöttömiksi tai toisaalta kliseisiksi vellomisiksi. Tämän vuoksi en aivan allekirjoita, että kirjan 510 sivun mitta olisi täysin perusteltu.
Vähitellen pääsin kuitenkin lukemiseen paremmin kiinni ja suvantovaiheistaan huolimatta kirja jaksoi sittenkin kantaa loppuun saakka. Etenkin henkilöhahmoissa oli hyvää tarttumapintaa ja näiden kehitys oli uskottavaa. Hetken harkitsin kirjalle jopa kolmea tähteä, mutta koska mitään mullistavaa vaikutelmaa tästä ei kuitenkaan jäänyt, on lopputulema sittenkin kaksi.
Loppuhuomiona mietin vielä, että jokohan Itkosen seuraavassa kirjassa voitaisiin Hämeenlinnan kaupunki mainita ihan nimeltä - asian itsetarkoitukselliselta tuntuva välttely kirjasta toiseen alkaa olla jo hieman rasittavaa, ellei tahattoman koomista.
En oikeastaan tiedä, miksi yhä luen Juha Itkosta. Aikanaan pidin todella paljon Myöhempien aikojen pyhistä, mutta jokainen Itkosen kirja sen jälkeen on jäänyt hyvinkin laimeaksi kokemukseksi, etenkin kun niistä alkaa yhä enemmän huomata keskenään samanlaisia kirjoittamisen maneereja ja kerronnassa toistuu aina sama taivasteleva tyyli. Joku tietysti tästäkin tykkää, itse alan jo kyllästyä.
Hetken hohtavassa valossa oli sentään kuitenkin hyviä ja kiinnostavia henkilöitä, jotka elivät kiinnostavina aikoina kiinnostavissa ympäristöissä ja joille tapahtui kiinnostavia asioita. Itkonen kirjoittaa hyvin silloin, kun jotakin tapahtuu. Kirjassa onkin paikoin oikein hienoja ja onnistuneita tuokiokuvauksia, joiden tapahtumat kertovat tavallaan itseään enemmän. Sen sijaan kirjojen henkilöiden sisäiset monologit jäävät usein turhauttavan sisällöttömiksi tai toisaalta kliseisiksi vellomisiksi. Tämän vuoksi en aivan allekirjoita, että kirjan 510 sivun mitta olisi täysin perusteltu.
Vähitellen pääsin kuitenkin lukemiseen paremmin kiinni ja suvantovaiheistaan huolimatta kirja jaksoi sittenkin kantaa loppuun saakka. Etenkin henkilöhahmoissa oli hyvää tarttumapintaa ja näiden kehitys oli uskottavaa. Hetken harkitsin kirjalle jopa kolmea tähteä, mutta koska mitään mullistavaa vaikutelmaa tästä ei kuitenkaan jäänyt, on lopputulema sittenkin kaksi.
Loppuhuomiona mietin vielä, että jokohan Itkosen seuraavassa kirjassa voitaisiin Hämeenlinnan kaupunki mainita ihan nimeltä - asian itsetarkoitukselliselta tuntuva välttely kirjasta toiseen alkaa olla jo hieman rasittavaa, ellei tahattoman koomista.
November 10, 2012
Jännittää aina aloittaa uusi Itkonen kun taso tuntuu vaihtelevan, mutta tykkäsin enemmän kuin ennakoin. Antaisin 3 ja puoli jos pystyisi. Kodinkonekauppias-Eskon maailmaa varten oli selvästi tehty taustatyötä ja sen kautta peilattiin Suomen muuttumista 50-luvulta tähän päivään. Liisa-vaimon kaltaisia itsensä unohtajia ja piilomarttyyreita löytyy sinunkin tuttavapiiristäsi.
May 31, 2020
Tykkään tosi paljon tällaisista sukupolvitarinoista, mutta tämä oli jotenkin vaan tylsä eikä tuntunut lähtevän missään vaiheessa käyntiin.
September 19, 2012
Tykkäsin tästä paljon, melkeinpä neljä ja puoli tähteä, olkoonkin että kirja laahasi vähän keskivaiheilla, kerronta oli toisinaan suomalaisen synkkää ja henkilöt toisinaan rasittavia. Kuitenkin Itkosen kieli on niin luontevan kaunista ja kirjassa sen avulla maalataan kuva 1960-luvulta nykyaikaan niin taitavasti, että nautintohan tätä oli lukea. Päälimmäiseksi tunteeksi kirjasta jäi pieni surumielisyys.
January 31, 2014
Toinen Itkoselta lukemani kirja, ja mies tosiaan osaa kirjoittaa. Kirjan kieli on huikaisevan hyvää ja pysäyttävää. Minut se pysäytti pitkiksi ajoiksi konkreettisesti, kun halusin makustella tekstiä hitaasti lause kerrallaan.
Kirjassa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta viiteen tähteen vaadittaisin kuitenkin jotain vielä enemmän. Jokin juttu. Kirjasta olisi myös voinut ihan vähän karsia sivuja, sillä yli 500 sivuinen hidas teos pikkaisen puudutti viimeisten sivujen kohdalla.
Kirjassa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta viiteen tähteen vaadittaisin kuitenkin jotain vielä enemmän. Jokin juttu. Kirjasta olisi myös voinut ihan vähän karsia sivuja, sillä yli 500 sivuinen hidas teos pikkaisen puudutti viimeisten sivujen kohdalla.
May 14, 2013
Kuulas tarina perheestä, jonka erilaiset persoonat väistämättä hajottavat. Sukupolvikuvaus, yhden aikakauden mittainen kertomus, joka ahmaisee lukijan mukaansa. Itkosella on kieli hallussa, ja vaikka tarina on kiistämättä "vain tavallista elämää", se on juuri sellaisena aivan parhaimmillaan.
January 18, 2022
Jeg forsøger at nærme mig mit nye hjemland via litteraturen. Denne roman er omfangsrig. Og vist meget populær. Det er en ægte generationsroman, som foregår i "glimt" som titlen siger over årene fra 1960erne til 2018, sådan cirka. Har ikke taget noter. Bogen har glimtvis nogle virkelig spændende og rørende passager, hvor man lever sig fuldt og helt ind i historien og karakterernes liv, og så er der en del indimellem, hvor bogen for mig taber lidt flyvehøjde. Men alt i alt er det et imponerende nok værk om universelle emner, som også kunne have foregået andre steder i Norden. Velfærdsstatens opkomst via betalingen af højere og højere skatter fra de entreprenante typer som Esko Vuori i denne roman. Han tror så meget på fremtiden, er så begejstret for hele udviklingen af den frie vestlige verden og alle de tekniske landvindinger - og det er en fornøjelse (og også en irritation engang i mellem) at følge ham. Han uddanner sig og udvikler sig som en gudsbenådet sælger. Lidt som den amerikanske serie Mad Men, hvor man følger reklamebranchens udvikling: teknikkerne forfines, kunderne segmenteres, man må godt "lyve" lidt, men ikke hele tiden. Tilliden skal bevares. Beskrivelsen af hele denne rejse, købmandskabet som en grundlæggende fornuftig ting i et samfund, fordi det generer velstand og lykke (og ikke bare overforbrug) - og så er det en basal ting at man arbejder for at hele samfundet kan opnå nogle goder.
Bogen har en række verdenshistoriske begivenheder med, som gør at læsere i flere generationer vil kunne genkende sig selv i, og det er ikke relateret til Finland. Bogen har også fine beskrivelser af rejser, indre såvel som ydre. Opholdet i USA i nyere tid skildrer fint den dybe splittelse, foragt næsten, mellem vælgergrupper, som kun er blevet yderligere aktuel siden bogen udkom.
Personligt blev jeg mindet om ting fra min egen barndom, hvor vesttyske landvindinger indenfor biler og hvidevarer var det ypperste. Sådan var dét bare. Man ville også gerne støtte de lokale/nationale producenter af fx. biler, TV og hvidevarer. Men IKKE de asiatiske. Og jeg kan selvfølgelig også huske, hvordan det langsomt skiftede over årene. Jeg kan også huske hvordan de lokale købmandsforretninger lukkede, og supermarkeder tog over. Den lille radioforhandler der var god nok i mange år - lige indtil det blev et nådigt valg pga. personlige sympati for forretningens ejer mere end det var fordi vedkommende havde de nyeste produkter eller den bedste viden om tingene. Alt det er beskrevet fint i bogen, fx. da Esko første gang kører ind til Helsingfors, besigtiger "Elgiganten" og kommer beroliget tilbage, fordi deres priser jo ikke var særlig meget lavere end dem de havde hjemme i deres egen forretning, og derfor var der ingen grund til bekymring.
Bogen indeholder også fine beskrivelser af klassisk kvindeliv, forbedringerne og den øgede ligestilling mellem kønnene. Og lidt filosofiske overvejelser om begrebet erindring. Hvordan vi gerne vil huske alt, og derfor ikke husker noget som helst. I dag gemmer vi billeder og videoklip nærmest dagligt, men har mistet overblikket. Så mængden af information hjælper ikke den enkelte med at erindre. Eller noget. Læs selv. Denne bog er fyldt med erindringsglimt i hvert fald. Og mange vil være i rigtig godt selskab med den!
Jeg har lidt lyst til at give bogen fire stjerner, fordi den er en stor flot og klassisk servering. Men den mistede mig også lidt indimellem, så derfor lander jeg lige nu på en flot mellemkarakter, 3 stjerner.
Bogen har en række verdenshistoriske begivenheder med, som gør at læsere i flere generationer vil kunne genkende sig selv i, og det er ikke relateret til Finland. Bogen har også fine beskrivelser af rejser, indre såvel som ydre. Opholdet i USA i nyere tid skildrer fint den dybe splittelse, foragt næsten, mellem vælgergrupper, som kun er blevet yderligere aktuel siden bogen udkom.
Personligt blev jeg mindet om ting fra min egen barndom, hvor vesttyske landvindinger indenfor biler og hvidevarer var det ypperste. Sådan var dét bare. Man ville også gerne støtte de lokale/nationale producenter af fx. biler, TV og hvidevarer. Men IKKE de asiatiske. Og jeg kan selvfølgelig også huske, hvordan det langsomt skiftede over årene. Jeg kan også huske hvordan de lokale købmandsforretninger lukkede, og supermarkeder tog over. Den lille radioforhandler der var god nok i mange år - lige indtil det blev et nådigt valg pga. personlige sympati for forretningens ejer mere end det var fordi vedkommende havde de nyeste produkter eller den bedste viden om tingene. Alt det er beskrevet fint i bogen, fx. da Esko første gang kører ind til Helsingfors, besigtiger "Elgiganten" og kommer beroliget tilbage, fordi deres priser jo ikke var særlig meget lavere end dem de havde hjemme i deres egen forretning, og derfor var der ingen grund til bekymring.
Bogen indeholder også fine beskrivelser af klassisk kvindeliv, forbedringerne og den øgede ligestilling mellem kønnene. Og lidt filosofiske overvejelser om begrebet erindring. Hvordan vi gerne vil huske alt, og derfor ikke husker noget som helst. I dag gemmer vi billeder og videoklip nærmest dagligt, men har mistet overblikket. Så mængden af information hjælper ikke den enkelte med at erindre. Eller noget. Læs selv. Denne bog er fyldt med erindringsglimt i hvert fald. Og mange vil være i rigtig godt selskab med den!
Jeg har lidt lyst til at give bogen fire stjerner, fordi den er en stor flot og klassisk servering. Men den mistede mig også lidt indimellem, så derfor lander jeg lige nu på en flot mellemkarakter, 3 stjerner.
August 27, 2021
Tarina kahdessa sukupolvessa ja useamman henkilöhahmon kautta siitä kuinka mies rakastaa Amerikkaa, yrittää, hänen vaimostaan ja kuopuksesta, joka kertoo kokemuksensa lapsuudestaan viisikymppiseksi. Vuosikymmenten kokemuksia, joissa vilahtelee optimismi, realismi ja monipuoliset kokemukset.
En voi olla miettimättä kuinka hyvin Juha Itkonen kirjoittaa. Viisisataa sivua meni kuin siivillä ja luvut ovat kertojasta riippumatta kiinnostavia ja kantavia. Samaistuin hirveästi optimistiseen yrittäjäkuvaan, siihen kuinka Amerikka on monella tavalla hieno, vaikka sitten samalla ei olekaan. Hahmot, dialogi ja kokemukset olivat monipuolisia, samaistuttavia ja sanoinko jo etten voi olla miettimättä kuinka hyvin Juha Itkonen kirjoittaa?
Teoksen kannalta kertoo mielestäni hyvää, että sitä on vaikea ajatuksissaan paketoida selkeästi. Erityisesti, kun teksti pitää otteessaan. Mietin useaan otteeseen kuinka pidän tästä kirjasta, enkä haluaisi sen loppuvan. Silti se loppui ja tässä sitä ollaan, arvostelemassa lukukokemusta.
En voi olla miettimättä kuinka hyvin Juha Itkonen kirjoittaa. Viisisataa sivua meni kuin siivillä ja luvut ovat kertojasta riippumatta kiinnostavia ja kantavia. Samaistuin hirveästi optimistiseen yrittäjäkuvaan, siihen kuinka Amerikka on monella tavalla hieno, vaikka sitten samalla ei olekaan. Hahmot, dialogi ja kokemukset olivat monipuolisia, samaistuttavia ja sanoinko jo etten voi olla miettimättä kuinka hyvin Juha Itkonen kirjoittaa?
Teoksen kannalta kertoo mielestäni hyvää, että sitä on vaikea ajatuksissaan paketoida selkeästi. Erityisesti, kun teksti pitää otteessaan. Mietin useaan otteeseen kuinka pidän tästä kirjasta, enkä haluaisi sen loppuvan. Silti se loppui ja tässä sitä ollaan, arvostelemassa lukukokemusta.
October 19, 2024
Onko Juha Itkonen Suomen keskiluokkaisin kirjailija? Näin tuli väkisinkin mieleeni kun luin kirjaa.
Eletään 1950- luvun loppua. Radiomyyjä Eero Vuori tapaa Kuopiossa Liisan. Mennään naimisiin, syntyy poika Esa, kirjan kertoja. Myöhemmin syntyy kaksi poikaa lisää.
Kirja kertoo suomalaisesta elämästä 1960- 2000 luvuilla. Köyhä maa vaurastuu, kodinkoneet tulevat koteihin, Lapin lomat, etelänmatkat, 1980-luvun loppupuolen kiihko ja 1990-luvun alun isku kasvoille.
Esa opiskelee tapaa naisen jonka kanssa saa tyttären jolle tarina kerrotaan. Esa ei oikein sovi yhteen tyttärensä äidin kanssa, ryhtyy yrittäjäksi Hämeenlinnaan, kokee konkurssin, itsemurhayrityksen ja uuden onnen,
Kirjaa vaivaa se, että ihmisillä ei oikein mikään tunnu miltään. Miltä Eerosta tuntui kun Liisan oitkä sivusuhde paljastuu? Hän ajaa autoa! Miltä tuntui 1980-luvun lopun kiihko? Ei juuri miltään. 1990-luvun alun lama sentään tuntuu.
No, kirjan ansiot ovat meille kaikille yhteisten asioiden kuvaamisessa ei tuneteissa. Kirja on liian pitkä.
Eletään 1950- luvun loppua. Radiomyyjä Eero Vuori tapaa Kuopiossa Liisan. Mennään naimisiin, syntyy poika Esa, kirjan kertoja. Myöhemmin syntyy kaksi poikaa lisää.
Kirja kertoo suomalaisesta elämästä 1960- 2000 luvuilla. Köyhä maa vaurastuu, kodinkoneet tulevat koteihin, Lapin lomat, etelänmatkat, 1980-luvun loppupuolen kiihko ja 1990-luvun alun isku kasvoille.
Esa opiskelee tapaa naisen jonka kanssa saa tyttären jolle tarina kerrotaan. Esa ei oikein sovi yhteen tyttärensä äidin kanssa, ryhtyy yrittäjäksi Hämeenlinnaan, kokee konkurssin, itsemurhayrityksen ja uuden onnen,
Kirjaa vaivaa se, että ihmisillä ei oikein mikään tunnu miltään. Miltä Eerosta tuntui kun Liisan oitkä sivusuhde paljastuu? Hän ajaa autoa! Miltä tuntui 1980-luvun lopun kiihko? Ei juuri miltään. 1990-luvun alun lama sentään tuntuu.
No, kirjan ansiot ovat meille kaikille yhteisten asioiden kuvaamisessa ei tuneteissa. Kirja on liian pitkä.
May 11, 2021
Yksien kansien väliin pakattu monikymmenvuotinen yksilö- ja perhehistoria. Elämän suuria kysymyksiä arkipäiväisten tapahtumien kehyksessä - vai päinvastoin tapahtumat koottuina suurten kysymysten sisään? En voi olla ihmettelemättä, miten jokaisen henkilön pohdinnoissa ahdistus, läheisten syyttely, kiukkukin kasvoivat iän myötä. Haluaisin mieluummin kuulla niitä tarinoita, joissa ihminen itse ottaa vastuun elämästään, tekee omat valintansa ja antaa anteeksi läheisilleen.
Kuunneltuna kirjasta tuli lopulta aika puuduttava. Lukijan toteavasta, tasaisesta tyylistä kyllä iso plussa, mikään el��mänvaihe tai kukaan henkilö ei noussut toista suuremmaksi.
Kuunneltuna kirjasta tuli lopulta aika puuduttava. Lukijan toteavasta, tasaisesta tyylistä kyllä iso plussa, mikään el��mänvaihe tai kukaan henkilö ei noussut toista suuremmaksi.
August 14, 2020
Kiinnostavia ja taidokkaasti rakennettuja sukupolvikerrostumia ja eläväisen oloisia, uskottavia henkilöhahmoja. Hieman teknisen tai ulkokohtaisen oloinen kirjoitustapa, Itkonen ikään kuin kysyy itseltään tarinaan tai henkilöiden ratkaisuihin liittyvän kysymyksen ja vastaa sitten kirjoittamalla. Tekniikan tunnistaminen alkoi hieman ärsyttää.
Kuuntelin Nextoryn kautta äänikirjana, oli ihan ok luenta ja teksti toimi hyvin kävellessä ja matkoilla kuunneltuna.
Kuuntelin Nextoryn kautta äänikirjana, oli ihan ok luenta ja teksti toimi hyvin kävellessä ja matkoilla kuunneltuna.
June 23, 2019
Hetken hohtava valo on turhauttava, mutta koukuttava tarina perheestä joka hajoilee kommunikoinnin puutteeseen ja sukupolvikuiluihin.
Juha Itkonen osaa kirjoittaa, mutta kirjan kompastuskivi on useammin kuin kerran liian maalailevaksi muuttuva ote. Koko ajan vaihtuva aika ja kertoja sekoittaa myös pakkaa vähän liikaakin ja hämmentää.
Juha Itkonen osaa kirjoittaa, mutta kirjan kompastuskivi on useammin kuin kerran liian maalailevaksi muuttuva ote. Koko ajan vaihtuva aika ja kertoja sekoittaa myös pakkaa vähän liikaakin ja hämmentää.
July 15, 2017
Hiukan hitaasti lähti liikkeelle, mutta lopulta tarina imaisi mukaansa. Hyvä osoitus siitä, miten tarinan ei tarvitse olla yllättävä tai jännittävä ollakseen hyvä. Sukusaaga ihan tavallisista ihmisistä.
February 6, 2018
Erittäin sujuvaa tekstiä. Mielenkiintoinen, vähän haikea ja surullinen tarina. Kirjassa on jännä rakenne. Jää mieleen. Suosittelen!
November 25, 2018
Hienosti kirjoitettu stoori. Itkosen kieli ln nautinnollista. Henkilöhahmot ovat todenmukaisia.
February 20, 2021
Luettu e-kirjana. Meinas tulla kiire tän kanssa (e-kirjan laina-aika 2 viikkoa), to-del-la puuduttavaa jaarittelua. 1,5 tähteä koska sain luettua kokonaan.
December 12, 2025
Hyvin kirjoitettu ja hyviä jaksoja, mutta kokonaisuutena vähän hajanainen ja paikoitellen pitkästyttävä.
February 24, 2017
Itkonen osaa kuvata osuvasti hämeenlinnalaista sielunmaisemaa, tällä kertaa hienon sukupolviromaanin keinoin. Kasvua, kaupankäyntiä, jääkiekkoa, Lapin- ja etelänmatkoja, lamaa, valmistuvaa moottoritietä, kaupungin laitamille ilmestyviä jättimarketteja, paikallislehden mainoksia, Hämeenlinnasta lähtemistä ja sinne paluuta, ajan kulumista.
Suosittelen myös Itkosen kaupan murrosta käsittelevää artikkelia, jossa Hämeenlinnassa 90-luvulla asuneiden tunnistama Kelloliike Laine voisi aivan hyvin olla romaanin Radio Vuori. http://www.image.fi/image-lehti/kirja...
Suosittelen myös Itkosen kaupan murrosta käsittelevää artikkelia, jossa Hämeenlinnassa 90-luvulla asuneiden tunnistama Kelloliike Laine voisi aivan hyvin olla romaanin Radio Vuori. http://www.image.fi/image-lehti/kirja...
August 26, 2012
Melkein 4 tähteä.
Ihan hienoja lauseita, ihan hieno tarinankerrontayritys, ihan mielenkiintoisia hahmoja. Ei jotenkin vaan tullut tarpeeksi iholle. Itkosen Tampere-kuvaus oli paljasjalkaiselle tamperelaiselle vähän hassua luettavaa ja päälle liimattua. Tämähän olisi voinut sijoittua ihan mihin vaan.
Tunnistin Itkosen kerronnasta monia paikkoja ja ehkä jopa tiettyjä todellisia ihmisiä, tai ehkä vain todella yleisiä ajatusmalleja ja sanamuotoja. Kaikista tunnistettavin ja todellisin kohta oli minulle, ehkä omasta KOM-menneisyydestäni johtuen, isoäidin ja lapsenlapsen, Liisan ja Miian kohtaaminen teatterissa vuonna 1998. Kapteeninkadun teatteri on selvästi siellä vieläkin majaileva KOM-teatteri, mutta ainakaan KOMin oman näytöshistorian mukaan todellista elokuvasta dramatisoitua perhehelvettinäytelmää yksin jäävästä miehestä ei ole tuona vuonna mennyt teatterin lavalla. Mutta hetkellisesti kaikki on melko selvää, kun Miia sanoo: "onhan tuossa teatterissa Suomen parhaat näyttelijät". Liisa ja Miia nauttivat esityksen jäkeen valtavat korvapuustit läheisessä kahvilassa, Succesissa. Mitään tätä ei tarvitse sanoa suoraan, tarpeeksi viisas keksii sen itsekin.
Ihan hienoja lauseita, ihan hieno tarinankerrontayritys, ihan mielenkiintoisia hahmoja. Ei jotenkin vaan tullut tarpeeksi iholle. Itkosen Tampere-kuvaus oli paljasjalkaiselle tamperelaiselle vähän hassua luettavaa ja päälle liimattua. Tämähän olisi voinut sijoittua ihan mihin vaan.
Tunnistin Itkosen kerronnasta monia paikkoja ja ehkä jopa tiettyjä todellisia ihmisiä, tai ehkä vain todella yleisiä ajatusmalleja ja sanamuotoja. Kaikista tunnistettavin ja todellisin kohta oli minulle, ehkä omasta KOM-menneisyydestäni johtuen, isoäidin ja lapsenlapsen, Liisan ja Miian kohtaaminen teatterissa vuonna 1998. Kapteeninkadun teatteri on selvästi siellä vieläkin majaileva KOM-teatteri, mutta ainakaan KOMin oman näytöshistorian mukaan todellista elokuvasta dramatisoitua perhehelvettinäytelmää yksin jäävästä miehestä ei ole tuona vuonna mennyt teatterin lavalla. Mutta hetkellisesti kaikki on melko selvää, kun Miia sanoo: "onhan tuossa teatterissa Suomen parhaat näyttelijät". Liisa ja Miia nauttivat esityksen jäkeen valtavat korvapuustit läheisessä kahvilassa, Succesissa. Mitään tätä ei tarvitse sanoa suoraan, tarpeeksi viisas keksii sen itsekin.
December 7, 2014
Otsikko ja romaanin sisältö eivät mielestäni oikein luontuneet yhteen. Vai sokeuttiko valtava sivumäärä? Jotenkin kirjan ydin katosi, ja mielenkiinto samalla lässähti
Kolmen sukupolven päämääriä, pyrkimyksiä ja valintoja monikerroksisesti käsittelevä Hetken hohtava valo on hieman arka mutta muodoltaan kaunis kokeilu.
Ajatuksellisessa kerronnassa viehättää kuvannollinen lähestymistapa, retorinen tai suora itsekeskustelu sekä tekstin sulava liikehdintä. Mutta tämä ei ole valitettavasti läheskään parasta Itkosta.
Liisa ja Esko Vuoren henkilökuvat jäivät sisäistymättöminä harmittavan vajaiksi, varsinkin vanhempina.
Esan ongelmallisuus kuljettaa tarinaa monin kysymyksin. Vastauksiin asti ei päästä.
Tytär Miia irrottautuu isän ajatusmaailmasta oman elämänsä suojaan ja jää kirjassa etäiseksi.
Hetken hohtava valo on parhaimmillaan kuvauksena näennäisyydestä, jossa tavoittaminen jää löytämisen ja kadotuksen jatkuvaksi kilpajuoksuksi. Juha Itkosen esittämillä ehdoilla.
Kolmen sukupolven päämääriä, pyrkimyksiä ja valintoja monikerroksisesti käsittelevä Hetken hohtava valo on hieman arka mutta muodoltaan kaunis kokeilu.
Ajatuksellisessa kerronnassa viehättää kuvannollinen lähestymistapa, retorinen tai suora itsekeskustelu sekä tekstin sulava liikehdintä. Mutta tämä ei ole valitettavasti läheskään parasta Itkosta.
Liisa ja Esko Vuoren henkilökuvat jäivät sisäistymättöminä harmittavan vajaiksi, varsinkin vanhempina.
Esan ongelmallisuus kuljettaa tarinaa monin kysymyksin. Vastauksiin asti ei päästä.
Tytär Miia irrottautuu isän ajatusmaailmasta oman elämänsä suojaan ja jää kirjassa etäiseksi.
Hetken hohtava valo on parhaimmillaan kuvauksena näennäisyydestä, jossa tavoittaminen jää löytämisen ja kadotuksen jatkuvaksi kilpajuoksuksi. Juha Itkosen esittämillä ehdoilla.
April 8, 2016
Tämä olisi ehkä ansainnut yhden tähden lisää. Itkosen lauseissa oli imua ja teemat ja henkilöt kiinnostavia (ennen kaikkea kiinnostavampia, kuin Itkosen parissa edellisessä). Perhe, muutos, muistot, erot, yksinäisyys, muun muassa näitä aiheita kirja käsitteli. Kesä oli kuitenkin ehkä väärä aika yrittää syventyä näin vakaviin asioihin. En silti pitkästynyt tarinan tasaiseen menoon tai perusteellisiin selvityksiin kodinkoneliikkeen uusista laitteista tai Yhdysvaltojen avaruudenvalloituksesta. Kirja olisi vaatinut rauhallisempaa syventymistä, kuin mihin minulla nyt oli rahkeita.
December 9, 2012
Itkonen on upea kertoja. Tässä sukupolvitarinassa tapahtumat kerrottiin kolmen eri henkilön näkökulmasta, joiden kaikkien ajatuksiin pääsi sukeltamaan syvälle. Ihmissuhteissa on aina niin monta eri tarinaa kuin on kokijaakin, joten kerrontatapa istui tarinaan erinomaisesti. Kovin melankolissävytteistä teksti oli - sopi hyvin talvilukemiseksi.
August 14, 2016
Tulen varmaan aina muistamaan Hetken hohtavan valon teoksena, jota luin minikirjaversiona täpötäyden junan lattialla matkalla Kiinan muurille. Itkosen teksti iski lujaa, enkä tiedä, oliko lukemismiljöölläkin vaikutusta. Useassa kohtaa täytyi pysähtyä, lukea uudestaan, mietiskellä, nieleskellä kyyneliä kaiken sen kauneuden ja tarkkanäköisyyden keskellä. Hieno romaani.
December 24, 2016
Hetken hohtava valo sai luvan olla Helmet-haasteen olympialaisista kertova kirja. Kyllähän tässä käytiin Tokion olympialaisissa 64. Pidin henkilöiden aitoudesta hyvine ja huonoine ominaisuuksineen, perheen jännitteistä ja elämään vaikuttavista valinnoista. Joku tästä kuitenkin jäi puuttumaan että olisin antanut vähän enemmän tähtiä.
January 10, 2015
Juha Itkosen tarinat ja henkilöhahmot ovat aina mukaansatempaavia. Paljon realismia ja vähemmän naiivia elämäniloa. Luen mielelläni, koska elämä on... sellaista. Yksi tämänhetkinen suosikkini suomalaisista kirjailijoista.
April 2, 2013
kauan kesti, mutta hyvähän tämä oli. Paljon ajattelimisen aihetta meille varhais- ja myöhäiskeski-ikäisille.
November 21, 2012
Sivuilla oli myös helmiä, mutta kokonaisuus jäi hajanaiseksi.
Displaying 1 - 30 of 34 reviews