What do you think?
Rate this book
Nyljetyt ajatukset
Aimo ja Köpi soutavat Kustavista Hailuotoon. Matkaa kertyy 700 kilometriä, koska suorinta reittiä ei ole. Matka kestää 20 vuorokautta. Soutamisen lisäksi Aimo ja Köpi syövät, leiriytyvät luodoilla ja rannoilla ja keskustelevat. He eivät juttele niitä näitä. He keskustelevat siitä, mikä on olennaista ja miten olennainen välittyy. Ihmisellisyydestä he keskustelevat: kirjallisuudesta, vähän muistakin taiteista ja jopa kulttuurista. Käyvät läpi suomalaisen kirjallisuuden Aleksis Kivestä Arto Salmiseen. Nämä soutajat, jos ketkä, ymmärtävät, että arvokkain taide on epäsuoraa kommunikaation äärilaitaa.
Nyljetyt ajatukset on jännittävä kertomus rohkeiden sankarien henkeäsalpaavasta retkestä, jossa ei tapahdu mitään. Pinta on tyyni, mutta sen alla kuohuu. Syvyyksien hirviöt eivät ikinä lepää. Kirja käy myös pätevästä ja koetellusta retkioppaasta soudettaessa Turun saaristosta Oulun edustoille.
Nyljetyt ajatukset on jännittävä kertomus rohkeiden sankarien henkeäsalpaavasta retkestä, jossa ei tapahdu mitään. Pinta on tyyni, mutta sen alla kuohuu. Syvyyksien hirviöt eivät ikinä lepää. Kirja käy myös pätevästä ja koetellusta retkioppaasta soudettaessa Turun saaristosta Oulun edustoille.
486 pages, Hardcover
First published April 26, 2014
11 people are currently reading
197 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 24 of 24 reviews
March 1, 2015
Asuin 90-luvun taitteen molemmin puolin pitkään Jyväskylässä Tapionkadulla kämpässä, joka oli alunperin kimppakämppä. Eräänä sunnuntaina (lanka)puhelin soi ja vastasin tavalliseen tapaan etunimelläni. Toisessa päässä oli Jari, äitini serkku ja hyvä ystäväni. Parin minuutin jälkeen molemmat olivat hämmentyneitä. Selvisi, että minun päässäni oletusvastaaja oli Juha Hurme (taisi seurustella joskus ex-asukkaan kanssa), tosiasiallinen soittaja Jari Hietanen. Kumpikaan ei ollut se, jona toinen piti. (Tämä ei olisi kelvannut kansantaruksi Nyljettyihin ajatuksiin).
Minusta Hurme on fantastinen kirjailija, jonka tarinat eivät noudata genrejen lakeja, jotka poukkoilevat vikuristi ja usein väsyttävät mutta jotka ovat sellaisia, että kukaan muu ei niitä olisi voinut kirjoittaa. Niistä ei saisi millään käännöskelpoista vientikirjallisuutta, mikä on tässä tapauksessa vain hieno asia.
Nyljetyissä ajatuksissa Köpi ja Aimo soutavat Turun saaristosta Ouluun ja luennoivat toisilleen pääasiassa kirjallisuudesta (pääasiassa kotimaisesta), musiikista, teatterista ja filosofiasta melkein 500 sivun ja kolmen viikon verran. Matka taittuu milloin myötäisessä (enimmäkseen), milloin vastaisessa (lukijallekin paikoittain), milloin purjeen avustamana (nostin itse purjeen esimerkiksi Brecht-kohdassa, jonka vain skimmasin). Sivistyneet mutta elämänmakuiset luennot saavat särmää äkkiväärästä huumorista, jokaisen luvun lopettaa ääneen naurattava "kansantarina".
Matkalla on mittaa, ja lukijakin menee paikoitellen hapoille. Jos romaani on sika, joka syö kaikkea, tämä sika keskittyy taiteeseen ja kirjallisuuteen. Mutta niissä korkealentoisissa ajatuksissa haisee myös terve hiki ja lämpimän kossun potkaisema röyhtäys.
Minusta Hurme on fantastinen kirjailija, jonka tarinat eivät noudata genrejen lakeja, jotka poukkoilevat vikuristi ja usein väsyttävät mutta jotka ovat sellaisia, että kukaan muu ei niitä olisi voinut kirjoittaa. Niistä ei saisi millään käännöskelpoista vientikirjallisuutta, mikä on tässä tapauksessa vain hieno asia.
Nyljetyissä ajatuksissa Köpi ja Aimo soutavat Turun saaristosta Ouluun ja luennoivat toisilleen pääasiassa kirjallisuudesta (pääasiassa kotimaisesta), musiikista, teatterista ja filosofiasta melkein 500 sivun ja kolmen viikon verran. Matka taittuu milloin myötäisessä (enimmäkseen), milloin vastaisessa (lukijallekin paikoittain), milloin purjeen avustamana (nostin itse purjeen esimerkiksi Brecht-kohdassa, jonka vain skimmasin). Sivistyneet mutta elämänmakuiset luennot saavat särmää äkkiväärästä huumorista, jokaisen luvun lopettaa ääneen naurattava "kansantarina".
Matkalla on mittaa, ja lukijakin menee paikoitellen hapoille. Jos romaani on sika, joka syö kaikkea, tämä sika keskittyy taiteeseen ja kirjallisuuteen. Mutta niissä korkealentoisissa ajatuksissa haisee myös terve hiki ja lämpimän kossun potkaisema röyhtäys.
January 18, 2025
Tämäkin oli Kustavissa, mutta Hailuotoon päästiin!
January 28, 2016
Aivan erityinen kirja, jossa tapahtuu toisaalta hyvin vähän, toisaalta kaikki oleellinen.
Kaverukset, Aimo ja Köpi, soutavat Turun saaristosta Oulun edustalle, käyvät keskusteluja kirjallisuudesta, teatterista, populaarimusiikista, taiteesta. Siitä, miten se määritellään ja millainen taide on hyvää. Välillä hypätään kymmenestä metristä, nukutaan, juodaan kahvit tai paukut. Kohdataan joitain ihmisiä, ohimennen, kuten esimerkiksi yhden telttayön mitan tarinassa vilahtava Juha Hurme.
Teoksen suuri ansio on myös siinä, kuinka se nostaa esiin ja puheisiin suomalaisen kirjallisuuden suuria nimiä, sekä kiitettyjä että unohdettuja. Kaverusten soutumatka laajenee lukemisen ylistykseksi, souturetkeksi ihmisyyden ja taiteen ytimeen, siihen, mikä on tärkeää.
Poikkeuksellinen, jollain hyvin poikkeuksellisella tavalla viehättävä romaani! Suosittelen ainakin kaikille kirjallisuusihmisille. Loppuun liitetty, laaja lähde- ja viiteluettelo saa myös kiitokseni - sitä tulen tarkastelemaan vielä myöhemminkin.
(Ps. Ehkäpä myös tämän romaanin ylistyksen innoittamana luen vielä sen Alastalon salinkin, loppuun asti!)
Kaverukset, Aimo ja Köpi, soutavat Turun saaristosta Oulun edustalle, käyvät keskusteluja kirjallisuudesta, teatterista, populaarimusiikista, taiteesta. Siitä, miten se määritellään ja millainen taide on hyvää. Välillä hypätään kymmenestä metristä, nukutaan, juodaan kahvit tai paukut. Kohdataan joitain ihmisiä, ohimennen, kuten esimerkiksi yhden telttayön mitan tarinassa vilahtava Juha Hurme.
Teoksen suuri ansio on myös siinä, kuinka se nostaa esiin ja puheisiin suomalaisen kirjallisuuden suuria nimiä, sekä kiitettyjä että unohdettuja. Kaverusten soutumatka laajenee lukemisen ylistykseksi, souturetkeksi ihmisyyden ja taiteen ytimeen, siihen, mikä on tärkeää.
Poikkeuksellinen, jollain hyvin poikkeuksellisella tavalla viehättävä romaani! Suosittelen ainakin kaikille kirjallisuusihmisille. Loppuun liitetty, laaja lähde- ja viiteluettelo saa myös kiitokseni - sitä tulen tarkastelemaan vielä myöhemminkin.
(Ps. Ehkäpä myös tämän romaanin ylistyksen innoittamana luen vielä sen Alastalon salinkin, loppuun asti!)
October 28, 2016
Kirja jossa soudellaan ja jutellaan ei kuulosta heti viiden tähden tapaukselta. Mutta ne keskustelun aiheet - ne tekevät tästä todellisen klassikoiden klassikon (pun intended). Aimo ja Köpi perkaavat suomalaisen ja länsimaisen kulttuurin klassikoita kirjallisuudesta oopperaan ja jazzista teatteriin.
Muuten täydellinen kirja, mutta lukulista paisui vähän liikaa koska alkoi hävettää maalaisuuteni, kun en tuntenut melkein mitään mainituista kirjoista. Aimon ja Köpin valtavasta informaatiotulvasta sai silti hyvin kiinni, koska Hurme osaa kirjoittaa.
Muuten täydellinen kirja, mutta lukulista paisui vähän liikaa koska alkoi hävettää maalaisuuteni, kun en tuntenut melkein mitään mainituista kirjoista. Aimon ja Köpin valtavasta informaatiotulvasta sai silti hyvin kiinni, koska Hurme osaa kirjoittaa.
March 23, 2015
Alusta loppuun hieno teos. Juha Hurme antaa pureskeltavaa taiteen ja muun kulttuurin saralta. Yleensä hankkiudun luetuista kirjoista eroon, mutta tämä jää hyllyyn, koska Hurmeen suositusten parissa tullaan vielä operoimaan ja Nyljetyt ajatukset tarvitaan lähdemateriaaliksi. Upea kirja, vaikka tässä ei tapahdukaan oikeastaan yhtään mitään.
March 7, 2015
Vaikkakin blues ja jazz korostuivat, kirja sivistää monelta kulttuurin alueelta. Ei tarvitse itse kaikkea lukea - kun ei kerta kaikkiaan kaikkea ehdi lukea - kun lukee Nyljetyt ajatukset. Tämän jälkeen täytyy lukea Alastalon salissa uudestaan!
December 14, 2017
”Viisas nauru on kaiken hyvyyden lähde.” s.151
July 5, 2020
Kolmen tähden kirjallisuus tarjoaa viiden tähden ajatuksia.
Voisi olla vänkä veto kuunnella Hurmeen kirjat lukemisen sijaan, sillä niistä saisi varmasti paljon enemmän irti puheenpainojen kera. Hurmeen tekstuaaliset kyvyt itsessään ovat hyvät, mutta olen huomannut, että hänen kirjoitustensa mielekkyys on vahvasti riippuvainen siitä, mistä hän kunakin hetkenä kertoo: hyvänä hetkenä terävät huomiot, provokatiivinen itsevarmuus ja hyväntahtoinen rempseys ilahduttavat suuresti ja saavat pohtimaan juuri niitä elämän tärkeimpiä kysymyksiä; huonompana hetkenä tökkivä lastusanailu, loputtomat sitaatit ja ainaiset superlatiivit pakottavat lähinnä pläräämään nopeammin. Äänikirjana Nyljetyt ajatukset saisivat Hurmeen lukemana varmasti enemmän väriä ja näin pitäisivät lukijan mielenkiintoa vahvemmin yllä.
Parhaimmillaan kirja on siis luuytimeen asti porautuvaa innokasta kohkausta ihmisyydestä, ajattelun tärkeydestä, tulkintojen tarpeellisuudesta ja ennen kaikkea taiteen mystifioinnista. Se tyyli ja palo millä Hurme glorifioi kaikkea vaikeaa, nurinkurista ja ymmärrystä välttelevää on niin tavattoman tartuttavaa, että siinä on pakostakin oltava jotain totuudenmukaista. Nyljetyt ajatukset on pääosin kooste muiden henkilöiden kirjoituksista, mutta Hurmeen punainen lanka on hänen oma henkilökohtainen tulkintansa tästä kaikesta: hän näyttää, miten toisinajattelija ja taiteenrakastaja toimii, vaikka onkin toisinaan varmuutta vailla. Hän läiskii vanhoille teksteille anakronistisia leimoja, yhdistää korkeat ja matalat rekisterit omalle taajuudelleen ja totta vie osoittaa, kuinka paljon taide voi vaikuttaa kun sille vain antaa mahdollisuuden. Eikä tässä puhuta pelkästään korkeakulttuurista, sillä osansa suitsutuksesta saavat mm. Aku Ankka ja Ranskalaiset korot. Henkilökohtaisesti minua ilahdutti eniten, että kirjassa käytiin läpi sekä Volter Kilpeä että Frank Zappaa, jotka ovat molemmat törkeän tärkeitä idoleita itselleni.
Erityisenä kirjan ansiona pidän myös sitä nurinkurista keinotekoisuuden ihannointia, jolla Hurme lähestyy teatteria. Itse olen kyseistä taiteenlajia yleensä vierastanut juuri kaiken maailman maneerien joita viljellään niin kesäteatterissa kuin huipummilla lavoilla, mutta Hurmepa haluaa nimenomaan kiinnittää lukijan huomion heikkoihin lavasteisiin, outoihin eleisiin, jokapäiväisestä elämästä poikkeavaan prosodiaan ja muihin outouksiin - ja tämä sai minut luopumaan oudon jyrkistä ennakkoluuloistani teatteria kohtaan. Pitääpi ruveta sitäkin harrastamaan enemmän!
Mutta sitten, mitä tapahtuu kun Hurme alkaa puhumaan jostain tuntemattomasta? Tai pahempaa, jutuista jotka eivät miellytä? Silloin alkavat kirjan teatterikulissit pistää silmään: silloin huomaa, että kaverukset eivät keskustele vaan pikemminkin vetävät monologia toisen perään kömpelöiden transitioiden saattamina; kaikki keskustelun ulkopuolinen menettää merkityksensä kaikessa tylsyydessään ja kaikki namedroppaukset alkavat puuduttaa persettä. Siis huonolla tavalla, ei sillä keinotekoisuutta kunnioittavalla palolla, jonka puolesta Hurme evankelisoi.
Esimerkiksi blues-muusikoiden ylistys ja - herran isä - Bob Dylanin suoranainen apoteoosi tekivät lukemisesta tuskaista. En ole varsinaisesti koskaan arvostanut bluesin kaltaista manerismin riemujuhlaa, ja Bob Dylan on jo kauan kuulunut yliarvostetuimpien rämpyttelijöiden ykköskaartiin omilla listoillani. Ylipäänsä musiikki on minusta mielenkiintoisimmillaan, kun se on kaikkea muuta kuin lyriikkavetoista. Eikä tämä kirja tarjonnut juuri mitään, mikä voisi tuoda uusia näkökulmia: Hurme keskittyy nimenomaan tekstien ihannointiin. Ja minulle jopa ne otteet, joita lukijalle lapattiin, olivat suhteellisen paskoja. Veitsi vääntyy haavassa kuin kauha noidankattilassa, kun tähän perään heitellään vielä niitä "tässä ihmisyys kiteytyy" ja "tästä rajummaksi ei filosofinti mene" -letkautuksia.
Vähemmän provosoituneesti: Hurmeen esittelytyylissä on muutoinkin jotain hieman vinksallaan. Minusta ei ole kovinkaan hyvä veto tiivistää juonia ja jotain biografiaa henkilöistä, vaan heistä pitäisi ennemminkin kertoa hyvin yleisellä tasolla ja huolella. Nyt meille annettiin joko juonisupistumia tai toteamuksia, jolloin taas jatkettiin kerronnallista paahtamista. Joten varsinaisena mielenkiinnon herättäjänä tämä teos ei toimi, mitä tulee näihin partikuläärisiin teoksessa esiintyviin taitelijoihin.
Mutta hyvä taide ärsyttää - niin Hurme taisi jossain päin sanoakin. Hyvä taide nostaa esille kysymyksiä ja pistää toden teolla miettimään, että mitä helvettiä tässäkin nyt taas tapahtuu. Se tuo kitkaa elämään, joka voisi liian sliipatusti lipua ohi varomattomalta, ja se muuttaa sekä itseään että elämää. Vaikka Hurmeen teos ei ole potpurimaisuudessaan sitä säväyttävintä taidetta, on se kiistatta taiteenfilosofian genressä elinvoimainen manifesti.
Voisi olla vänkä veto kuunnella Hurmeen kirjat lukemisen sijaan, sillä niistä saisi varmasti paljon enemmän irti puheenpainojen kera. Hurmeen tekstuaaliset kyvyt itsessään ovat hyvät, mutta olen huomannut, että hänen kirjoitustensa mielekkyys on vahvasti riippuvainen siitä, mistä hän kunakin hetkenä kertoo: hyvänä hetkenä terävät huomiot, provokatiivinen itsevarmuus ja hyväntahtoinen rempseys ilahduttavat suuresti ja saavat pohtimaan juuri niitä elämän tärkeimpiä kysymyksiä; huonompana hetkenä tökkivä lastusanailu, loputtomat sitaatit ja ainaiset superlatiivit pakottavat lähinnä pläräämään nopeammin. Äänikirjana Nyljetyt ajatukset saisivat Hurmeen lukemana varmasti enemmän väriä ja näin pitäisivät lukijan mielenkiintoa vahvemmin yllä.
Parhaimmillaan kirja on siis luuytimeen asti porautuvaa innokasta kohkausta ihmisyydestä, ajattelun tärkeydestä, tulkintojen tarpeellisuudesta ja ennen kaikkea taiteen mystifioinnista. Se tyyli ja palo millä Hurme glorifioi kaikkea vaikeaa, nurinkurista ja ymmärrystä välttelevää on niin tavattoman tartuttavaa, että siinä on pakostakin oltava jotain totuudenmukaista. Nyljetyt ajatukset on pääosin kooste muiden henkilöiden kirjoituksista, mutta Hurmeen punainen lanka on hänen oma henkilökohtainen tulkintansa tästä kaikesta: hän näyttää, miten toisinajattelija ja taiteenrakastaja toimii, vaikka onkin toisinaan varmuutta vailla. Hän läiskii vanhoille teksteille anakronistisia leimoja, yhdistää korkeat ja matalat rekisterit omalle taajuudelleen ja totta vie osoittaa, kuinka paljon taide voi vaikuttaa kun sille vain antaa mahdollisuuden. Eikä tässä puhuta pelkästään korkeakulttuurista, sillä osansa suitsutuksesta saavat mm. Aku Ankka ja Ranskalaiset korot. Henkilökohtaisesti minua ilahdutti eniten, että kirjassa käytiin läpi sekä Volter Kilpeä että Frank Zappaa, jotka ovat molemmat törkeän tärkeitä idoleita itselleni.
Erityisenä kirjan ansiona pidän myös sitä nurinkurista keinotekoisuuden ihannointia, jolla Hurme lähestyy teatteria. Itse olen kyseistä taiteenlajia yleensä vierastanut juuri kaiken maailman maneerien joita viljellään niin kesäteatterissa kuin huipummilla lavoilla, mutta Hurmepa haluaa nimenomaan kiinnittää lukijan huomion heikkoihin lavasteisiin, outoihin eleisiin, jokapäiväisestä elämästä poikkeavaan prosodiaan ja muihin outouksiin - ja tämä sai minut luopumaan oudon jyrkistä ennakkoluuloistani teatteria kohtaan. Pitääpi ruveta sitäkin harrastamaan enemmän!
Mutta sitten, mitä tapahtuu kun Hurme alkaa puhumaan jostain tuntemattomasta? Tai pahempaa, jutuista jotka eivät miellytä? Silloin alkavat kirjan teatterikulissit pistää silmään: silloin huomaa, että kaverukset eivät keskustele vaan pikemminkin vetävät monologia toisen perään kömpelöiden transitioiden saattamina; kaikki keskustelun ulkopuolinen menettää merkityksensä kaikessa tylsyydessään ja kaikki namedroppaukset alkavat puuduttaa persettä. Siis huonolla tavalla, ei sillä keinotekoisuutta kunnioittavalla palolla, jonka puolesta Hurme evankelisoi.
Esimerkiksi blues-muusikoiden ylistys ja - herran isä - Bob Dylanin suoranainen apoteoosi tekivät lukemisesta tuskaista. En ole varsinaisesti koskaan arvostanut bluesin kaltaista manerismin riemujuhlaa, ja Bob Dylan on jo kauan kuulunut yliarvostetuimpien rämpyttelijöiden ykköskaartiin omilla listoillani. Ylipäänsä musiikki on minusta mielenkiintoisimmillaan, kun se on kaikkea muuta kuin lyriikkavetoista. Eikä tämä kirja tarjonnut juuri mitään, mikä voisi tuoda uusia näkökulmia: Hurme keskittyy nimenomaan tekstien ihannointiin. Ja minulle jopa ne otteet, joita lukijalle lapattiin, olivat suhteellisen paskoja. Veitsi vääntyy haavassa kuin kauha noidankattilassa, kun tähän perään heitellään vielä niitä "tässä ihmisyys kiteytyy" ja "tästä rajummaksi ei filosofinti mene" -letkautuksia.
Vähemmän provosoituneesti: Hurmeen esittelytyylissä on muutoinkin jotain hieman vinksallaan. Minusta ei ole kovinkaan hyvä veto tiivistää juonia ja jotain biografiaa henkilöistä, vaan heistä pitäisi ennemminkin kertoa hyvin yleisellä tasolla ja huolella. Nyt meille annettiin joko juonisupistumia tai toteamuksia, jolloin taas jatkettiin kerronnallista paahtamista. Joten varsinaisena mielenkiinnon herättäjänä tämä teos ei toimi, mitä tulee näihin partikuläärisiin teoksessa esiintyviin taitelijoihin.
Mutta hyvä taide ärsyttää - niin Hurme taisi jossain päin sanoakin. Hyvä taide nostaa esille kysymyksiä ja pistää toden teolla miettimään, että mitä helvettiä tässäkin nyt taas tapahtuu. Se tuo kitkaa elämään, joka voisi liian sliipatusti lipua ohi varomattomalta, ja se muuttaa sekä itseään että elämää. Vaikka Hurmeen teos ei ole potpurimaisuudessaan sitä säväyttävintä taidetta, on se kiistatta taiteenfilosofian genressä elinvoimainen manifesti.
March 9, 2019
Sairasvuoteella lohtua toi Juha Hurmeen kirjoittama romaani Nyljetyt ajatukset (2014). Romaani kertoo kahdesta kaveruksesta, Aimosta ja Köpistä, jotka lähtevät veneilemään Turusta kohti Kokkolaa. Kokkolassa olisi tarkoitus käydä oopperanäytöksessä, johon tiketit on jo hankittu.
Romaani itsessään ei juonellisesti ole mitenkään monimutkainen, siinä kaverukset taittavat matkaa meriteitse pohjoiseen. Välillä he pysähtyvät maihin - yöpymään, kauppaan, kirjastoon ja muihin kiinnostaviin paikkoihin piipahtamaan. Pääosin kirja koostuukin Aimon ja Köpin jutustelusta, ajatustenvaihdosta. Puheenaiheet liikkuvat pääosin kirjallisuudessa, musiikissa ja teatterissa, eli siis taiteessa.
Aimo ja Köpi osoittautuvat romaanin ensilaineilla jo varsin mukaviksi matkakumppaneiksi ja fiksuiksi miehiksi, jotka tietävät, mistä puhuvat. Joten tässä tapauksessa, minua kun jonkin verran kirjallisuus ja musiikki kiinnostavat, lyöttäydyin mielelläni hiljaiseksi matkakumppaniksi herrojen seuraan. Viihdyin mukana erinomaisesti, kiitos matkasta Aimo ja Köpi.
Annan kirjalle ⭐⭐⭐⭐. Se on paras romaani, jonka olen tänä vuonna lukenut.
+ Kirja, joka käsittelee omia harrastuksia, on useimmiten kiinnostava. Tässä on superkiinnostavia juttuja kirjailijoista ja kirjoista, muusikoista ja lauluista.
+ Hyviä ajatuksia löytyy myös koko elämään liittyen, semmoista kevyttä kenttäfilosofiaa, jota saattaa pilkahtaa päähän kesäisellä souturetkellä.
- Teatteria koskevat puhelut olivat osittain tylsiä. Mutta tylsyys kuuluu elämään. Eikä sitä missään nimessä pitäisi poistaa maailmasta.
+ Kirja ei ollut lainkaan raskassoutuinen, vaikka pituutta oli romaanilla ja matkallakin. Matka sujui tosi nopeasti ja leppoisasti. Köpi taisi hoitaa raskaimmat soutuosuudet.
Romaani itsessään ei juonellisesti ole mitenkään monimutkainen, siinä kaverukset taittavat matkaa meriteitse pohjoiseen. Välillä he pysähtyvät maihin - yöpymään, kauppaan, kirjastoon ja muihin kiinnostaviin paikkoihin piipahtamaan. Pääosin kirja koostuukin Aimon ja Köpin jutustelusta, ajatustenvaihdosta. Puheenaiheet liikkuvat pääosin kirjallisuudessa, musiikissa ja teatterissa, eli siis taiteessa.
Aimo ja Köpi osoittautuvat romaanin ensilaineilla jo varsin mukaviksi matkakumppaneiksi ja fiksuiksi miehiksi, jotka tietävät, mistä puhuvat. Joten tässä tapauksessa, minua kun jonkin verran kirjallisuus ja musiikki kiinnostavat, lyöttäydyin mielelläni hiljaiseksi matkakumppaniksi herrojen seuraan. Viihdyin mukana erinomaisesti, kiitos matkasta Aimo ja Köpi.
Annan kirjalle ⭐⭐⭐⭐. Se on paras romaani, jonka olen tänä vuonna lukenut.
+ Kirja, joka käsittelee omia harrastuksia, on useimmiten kiinnostava. Tässä on superkiinnostavia juttuja kirjailijoista ja kirjoista, muusikoista ja lauluista.
+ Hyviä ajatuksia löytyy myös koko elämään liittyen, semmoista kevyttä kenttäfilosofiaa, jota saattaa pilkahtaa päähän kesäisellä souturetkellä.
- Teatteria koskevat puhelut olivat osittain tylsiä. Mutta tylsyys kuuluu elämään. Eikä sitä missään nimessä pitäisi poistaa maailmasta.
+ Kirja ei ollut lainkaan raskassoutuinen, vaikka pituutta oli romaanilla ja matkallakin. Matka sujui tosi nopeasti ja leppoisasti. Köpi taisi hoitaa raskaimmat soutuosuudet.
December 31, 2017
Paikoitellen todella maittavaa luettavaa mutta tuohon määrään läpi käytyä kirjallisuutta mahtuu myös paljon väsyttävää jorinaa. Volter Kilpeä hehkutetaan niin moneen otteeseen että pitäisikö sittenkin uskaltautua itsekin ”Alastalon tupaan”.
Kahta päähenkilöä on vaikea erottaa toisistaan. En osaisi sanoa että kumman juttuja mitkäkin jutustelut olivat. Sinänsä se ei haitannut. Kirjailijan tarinoitahan ne joka tapauksessa ovat.
Alusta loppuun odotin että koska merenkäynti käy niin hankalaksi että järvimallin hankaimet käyvät turmioksi - vaan eipä sitä päivää onneksi tullut.
Kahta päähenkilöä on vaikea erottaa toisistaan. En osaisi sanoa että kumman juttuja mitkäkin jutustelut olivat. Sinänsä se ei haitannut. Kirjailijan tarinoitahan ne joka tapauksessa ovat.
Alusta loppuun odotin että koska merenkäynti käy niin hankalaksi että järvimallin hankaimet käyvät turmioksi - vaan eipä sitä päivää onneksi tullut.
April 16, 2020
Huh. Ei tämä oikein romaani ole, pikemminkin villi luentosarja kirjallisuudesta, kulttuurista, musiikista. Jotkut suorat lainaukset hyppäsin yli, lukija meinasi uupua.. Käsittämätön runsaudensarvi Nyljetyt ajatukset on. Koska siinä on henkilöhakemisto, kirja pysyy jatkossakin omassa hyllyssä. Joihinkin juttuihin voisi vielä palata.
July 26, 2021
Pidän Hurmeen vapauttavasta ja suvaitsevaista humanismista. Kirjasta tulee mukava fiilis: kaikki on mahdollista. Hurme on toisaalta valmis puolustamaan vahvastikin asioita ja arvoja joita pitää tärkeinä. Jotkut luvut hieman puuduttavia, mutta kokonaisuutena erittäin hyvää mökkilukemista. Kirja ei yritä olla liikaa, kehyskertomus toimii kevyenä siltana esseiden välillä ja osa aiheista jää erilliseksi. Mutta ehkä se on aivan ok?
September 30, 2017
Käsittämättömän hieno. Hurme ammentaa uskomattomasta sivistyksestään arvaamattomilla assosiaatioilla.
April 2, 2020
Romaani vai luennoilla höystetty matkapäiväkirja? Onko sillä väliä? Viihdyttävää lukemista joka tapauksessa ja ehkä tuosta oppi jotain uuttakin. Kannatti lukea.
Read
December 6, 2014Olipa se kirja! Kannattaa lukea ja toivon mukaan itsekin luen vielä uudestaan jonain rauhallisempana aikana ja keskityn vielä paremmin kuin nyt. Loppu on mainio (niin kuin alkukin oli): "Käveltiin. Liikuttiin maisemassa. Oltiin pieniä suuruudessa. Oltiin hiljaa. Nyt noustiin dyyniä paksussa hiekassa. Aimo edellä ja Köpi perässä. Saavutettiin lakipiste ja alettiin laskeutua. Hävittiin näkyvistä." - Ystävysten matka päättyy Hailuotoon. Päätinkin että pitää päästä sinne käymään, ehkä kesällä? Kirjassa tehdään matkaa paikoissa samalla kun seikkaillaan kirjallisuudessa. Tämä tapahtuu luontevasti niin, että molemmat ovat läsnä toisissaan. Hienovireisesti minusta tossa lopussakin viitataan tämän kuvion kolmanteen ulottuvuuteen, ei elämään, jota kirjallisuus jäsentää ja jota eletään - ja kirjoitetaan - paikoissa.
July 27, 2015
"Jos minulla olisi tuommoinen ämyri, niin huutaisin ihmisille, että ihmiset, lukekaa kirjoja! Lukekaa ulkona, lukekaa sisällä, lukekaa ulkoa, lukekaa sisältä, surussa lukekaa ja ilossa, surussa lohduksi ja ilossa tasoitukseksi. Lukekaa kotona, matkalla, pitkittäin ja poikittain.
Mitä enemmän te luette, sitä vähemmän te luulette. Mitä vähemmän luulette, sitä enemmän tiedätte. Mitä enemmän tiedätte, sitä vähemmän kärsitte. Mitä vähemmän kärsitte, sitä enemmän ehditte lukea. Tietämättömyys, lukemattomuus, lisää tuskaa. Lukemattomasti! Näin minä huutaisin, vahvisti Aimo. - Joko kahvi on valmista?"
61-62
Mitä enemmän te luette, sitä vähemmän te luulette. Mitä vähemmän luulette, sitä enemmän tiedätte. Mitä enemmän tiedätte, sitä vähemmän kärsitte. Mitä vähemmän kärsitte, sitä enemmän ehditte lukea. Tietämättömyys, lukemattomuus, lisää tuskaa. Lukemattomasti! Näin minä huutaisin, vahvisti Aimo. - Joko kahvi on valmista?"
61-62
August 26, 2016
Kaverukset Köpi ja Aimo suuntaavat Kustavista rannikkoa pitkin pohjoiseen, jossa määränpää on Kokkolan oopperajuhlat. Matka taittuu soutaen vuoroissa toisen pitäessä perää. Kun alkaa väsyttää, vedetään maihin ja pistetään teltta pystyyn. Yksinkertaista ja rentoa, vaikka matka on pitkä ja meri oikukas.
Matkanteon ohessa kaverukset sanailevat taiteesta ja ihmisenä olemisesta. Ylistysmonologeja pidetään kirjallisuuden ja musiikin merkkimiehistä- ja naisista; niin kotimaisista kuin kansainvälisistäkin. Herkullista.
Matkanteon ohessa kaverukset sanailevat taiteesta ja ihmisenä olemisesta. Ylistysmonologeja pidetään kirjallisuuden ja musiikin merkkimiehistä- ja naisista; niin kotimaisista kuin kansainvälisistäkin. Herkullista.
October 15, 2015
Lukupiirikirja. Sujuvaa luettavaa, paikoin vallan hauskaa, ehdottomasti mielenkiintoista. Mutta sitten alkaa vaivata ihmetys, mikä muka tekee tästä romaanin. Pikemminkin dialogiksi naamioitua opetuskirjallisuutta. Onhan sekin toki traditio. Tosin opetusdialogissakin saattaisi olla eduksi, jos henkilöt erottuisivat toisistaan. Nyt puheenvuorot voisi vaihtaa keskenään ainakaan minun huomaamatta mitään, niin samanhenkisiä kaverukset ovat.
Mielenkiintoinen harharetki kirjallisuus- ja taidehistorian halki!
Mielenkiintoinen harharetki kirjallisuus- ja taidehistorian halki!
July 3, 2017
Aloitin lukemaan Nyljettyjä ajatuksia kirjaston versiona, mutta ostin pian oman, koska halusin pitää kulttuurivinkit ja ajatukset tallessa. Painavaa asiaa oli niin paljon, että puutteet oli helppo antaa anteeksi. Puutteeksi voinee lukea sen, etten jaksanut innostua kehystarinasta, souturetkestä ja päähenkilöistä. Miehet muistuttivat paljon toisiaan ja jutut tuntuivat tulevan yhden puhujan suusta. Myös kirja- ja musiikkielämän tähtien ylistyspuheet menivät välillä yli ja muistuttivat paljon toisiaan. Mutta kaiken kaikkiaan virkistävää, syvällistä, humaania asiaa taiteesta ja ihmisyydestä.
January 16, 2016
Aivan uskomattoman upea kirja. Kaksi ukkoa soutaa pitkin Pohjanlahtea ja juttelee kulttuurista - pääasiassa kirjallisuudesta, mutta mitään sen kummenpaa ei tapahdu. Kirja kelpaa lähdeteokseksi, niin hienosti siinä on esitelty vähän kaikkea ja saa lukijankin innostuneena odottamaan Alastalon salin ovien avaamista. Hurme kirjoittaa leppoisan humoristisella tyylillä, mutta myös kantaaottaen. Tämä oli hieno lukukokemus, en voi muuta kuin suositella!
September 21, 2014
Mainio hakuteos taiteen maailmaan. Inspiroivaa älykästä ja juurevaa fanitusta. Fanitan Juhaa.
October 23, 2015
Hurmeen maanläheinen, konstailematon tyyli viehätti. Lämminhenkinen ylistys Taiteelle, ja näppärä hakemisto myös myöhempiin aikoihin.
October 19, 2015
Paikoitellen sai lukijan innostumaan ja kiinnostumaan, välillä meni ohi kovaa ja korkealta. Lukijan pitää lukea lisää ja kerätä elämänkokemusta
September 11, 2014
Ei tämä romaani ole, mutta hyvä tietokirja.
Displaying 1 - 24 of 24 reviews