Fatim Diarran ja Iida Tanin Lupa olla tyttö vaatii meitä yhdessä lopettamaan tyttöihin kohdistuvan häirinnän puhumalla siitä!
Seksuaalinen häirintä ei ole koskaan hyväksyttävää. Jokaisella tytöllä on oikeus olla tyttö, omalla tavallaan ja rauhassa. Lupa olla tyttö muistuttaa meitä kaikkia siitä, että yhdenkään tytön tai nuoren naisen ei tarvitse pienentää itseään, pysyä piilossa katseilta tai pelätä. Yli puolet nuorista naisista on kokenut elämänsä aikana seksuaalista häirintää, mutta moni häirintää ja ahdistelua kohdannut nuori vaikenee kokemastaan. Niin paljon aiheeseen liittyy pelkoa ja häpeää.
Vahvaäänisessä kirjassa eri-ikäiset naiset avaavat, millaista on elää tyttönä ja naisena maailmassamme, jossa itsemääräämisoikeutta ei kunnioiteta. Omista kokemuksistaan kertovat Ina Mikkola, Mercedes Bentso, Riina Tanskanen, Nasima Razmyar ja Meeri Koutaniemi ja monet muut yhteiskunnassamme eri tavoin vaikuttavat naiset.
Tämä kirja kutsuu jokaisen meistä ottamaan vastuuta ja vaatimaan muutosta. Tehdään maailmasta turvallisempi paikka kaikille.
Kirja toteutetaan yhteistyössä Naisasialiitto Unionin kanssa.
Kaunokirjallisesti yllättävän kunniakas kirja, joka samaan aikaan lannistaa ja antaa voimaa: jokainen nainen on kohdannut jonkin asteista sukupuoleen liittyvää häirintää. Hyvä lahjaidea nuorille naisille.
Tämä kirja pitäisi olla jokaiselle miehelle pakollinen luettava. Jokainen kirjassa kerrottu tarina oli sydäntä särkevä, mutta mikään niistä ei yllättänyt.
Tärkeitä tarinoita jotka ansaitsee tulla kuulluksi. Ehkä kirjan pointti onkin nimenomaan jakaa kokemuksia ja kertoa niistä, jotta kukaan ei jäisi yksin tai luulisi olevansa yksin kokemusten kanssa, joita valitettavasti suurin osa kokee.
Haluaisin kuitenkin että miehet lukisivat kirjan ennemmin kuin välttämättä vain naiset. Vain näin pystytään edes jonkinlaista muutosta tekemään ja lisäämään ymmärrystä ja empatiaa sekä estää väkivallan kierrettä.
Tämä oli välillä aika ahdistavaa luettavaa mutta kovin tärkeä teos. Kirjassa on kolmisenkymmentä lyhyttä tarinaa eri-ikäisiltä naisilta, jotka kertovat kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä, ahdistelusta ja väkivallasta. Tarinoista käy hyvin ilmi se, miten monimuotoisesta ja usein myös piiloon jäävästä ilmiöstä on kyse – ja toisaalta myös se, miten tavallista ja arkista se on. Kirja on tehty yhteistyössä Naisasialiitto Unionin kanssa.
"Lupa olla tyttö -kirja muistuttaa jokaisen tytön ja naisen oikeudesta elää pelkäämättä", sanotaan Naisasialiitto Unionin Instagram-julkaisussa. "Tämä kirja kertoo monien eri kirjoittajien äänellä tytöille ja naisille sen viestin, minkä jokaisen tulisi kuulla: häirintä ei ole sinun vikasi. Sinulla on lupa olla oma itsesi. Lupa olla tyttö." (https://www.instagram.com/p/DA-DtfwOXux/)
Kannen tai nimen perusteella en olisi varmaan koskaan kiinnostunut tästä kirjasta, mutta onneksi satuin lukemaan jonkun kirjoittaman arvion ja kuvauksen kirjasta. Kannattaa tarttua tähän, vaikkei se ulkoisesti houkuttelisikaan.
Vahvoja tunteita ja ajatuksia herättävä teos tyttöihin ja naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta. Kirjassa julkisuudesta tutut tai julkista työtä tekevät naiset jakavat omia kokemuksiaan seksuaalisesta väkivallasta, ahdistelusta ja hyväksikäytöstä. Kirja oli samalla kamalaa luettavaa, joka nostatti ainakin itsessä feminismin raivon. Toisaalta kirja on myös voimaannuttava ja saa tuntemaan ettei ole yksin. Jokainen nainen nainen on kertonut tarinansa omalla äänellä, joten tarinat eivät puuroudu toisiinsa. Kirja on kirjoitettu myös helppolukuiseen muotoon, aiheen raskaudesta huolimatta. Itselle kurja ei tarjonnut uutta tietoa eikä se tarjoa oikeastaan ratkaisujakaa, vaan enemmänkin vertaistukea. Siitä huolimatta se on silti lukemisen arvoinen. Tämän pienen kirjan pitäisi jokainen lukea, etenkin miesten ja jos asiasta on ennestään vähän tietoa.
Haluaisin antaa tälle kirjalle enemmän tähtiä, koska se on tärkeä ja tarpeellinen. Kirjallisesti parempi toteutusmuoto olisi kuitenkin ollut mielestäni se, että Diarra ja Tani olisivat koonneet erilaisista yksilökokemuksista ja muusta tiedosta yhtenäisen teoksen eivätkä vain julkaisseet muiden kertomuksia sellaisenaan.
Teokseen mahtuu paljon toistoa, kun eri ihmiset toteavat saman asian. Sitten vielä, kuin ei olisi itse toimittamaansa teosta lukenutkaan, Tani toistaa samoja oivalluksia kirjan loppusanoissa.
Toiset kertomuksista on luonnollisesti parempia kuin toiset — omat suosikkini Heli Sutelan, Eekku Aromaan ja Meeri Koutaniemen. Jotenkin vähän ärsytti, miksi kirjassa on niin monta somejulkkista, kun he saavat äänensä kuuluviin muutenkin. Voisiko joku joskus kirjoittaa ihan maijameikäläisten kokemuksista?
Jään edelleen odottamaan tästä teemasta kirjaa, jossa miehet puhuisivat toisille miesoletetuille. Uskon, että tehokkaimmin miesten tajuntaan iskee toisen miehen sana. Siihen ei oikein voi kommentoida, että älä huora nillitä. Mutta tässäkin kirjassa edes joku naisista tai vähintään kirjan toimittajat olisivat voineet korostaa sitä, miten eri tavalla suhtauduttaisiin siihen, jos nainen käyttäytyisi miestä kohtaan niin, kuin miehet ovat naisia kohdelleet. Miten olisi suhtauduttu siihen, jos Biaudet olisi julkisessa blogitekstissään haaveillut Halla-ahon raiskaamisesta ja toivonut vähintäänkin muiden siihen ryhtyvän?
Parempiakin teoksia tästä teemasta löytyy, mutta suosittelen silti lukemaan ihan vaikka noiden muutaman erityisen hyvän luvun vuoksi.
”Joku selitti joskus tosissaan, että häirinnän ja flirttailun raja on häilyvä. Itse koen, ettei niillä ole yhteistä rajaa. Ne ovat enemmänkin toistensa vastakohtia. Flirttailu on ihanaa. Flirttaillessa molemmat tuntevat ihailua toistaan kohtaan. Siinä ikään kuin kasvaa isommaksi. Flirttailusta tulee hyvä mieli. Häirinnästä tulee paha mieli. Häirinnän tarkoitus on pienentää toista. Se on vallankäyttöä ja alistamista, eli kiusaamista.” - Heli Sutela
Huhhuh. Vaikka kirja oli hyvin kirjoitettu ja juuri sopivan mittainen, ei sitä pystynyt ahmimaan yhdeltä istumalta, sillä kirjan kertomuksissa tyttöjen ja naisten seksualisoinnista, häirinnästä ja hyväksikäytöstä sekä yleisesti naisvihasta ja raiskauskulttuurista oli sen verran paljon sulateltavaa. Kenen tahansa olisi paikallaan lukea kirja omien silmiensä avaamiseksi näille ilmiöille – erityisesti niiden salakavalille, epämääräisille ja alitajuisille puolille. Toivottavasti kirja rohkaisee lukijoita avaamaan suunsa asiasta sekä puuttumaan haitalliseen kulttuuriin ja käytökseen. Myös omalla kohdallaan – olipa mitä sukupuolta vain. Olemme kuitenkin kaikki alitajuisesti sisäistäneet kulttuurimme naisvihaa, josta meidän on syytä aktiivisesti oppia pois.
Voisin kuvitella tytöille ja naisille kirjan olevan arvokas omien kokemusten käsittelyyn sekä yksinäisyyden tunteen, itsesyytösten ja häpeän poistamiseen. Meille miehille kirja antaa aihetta reflektoida ympäröivän kulttuurimme lisäksi omaa toimintaamme: miten olemme itse toimineet tytöille ja naisille haitallisesti. Häpeäkseni jouduin ainakin itse tällaisia tilanteita jälleen käsittelemään. Ja vaikka itse ei olisikaan ollut se, joka seksualisoi tai häiritsee, niin kuinka monta kertaa on jättänyt sellaiseen puuttumatta? Puutunko seuraavalla kerralla? Miten?
Fatim Diarran ja Iida Tanin Lupa olla tyttö (2024) kokoaa yhteen tunnettujen suomalaisten naisten kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä. Kirja avaa monenlaisia kokemuksia elämän eri osa-alueilla toimivilta naisilta. Aihe on raskas, mutta kirja muistuttaa, että meillä kaikilla on lupa olla tyttö tai nainen, johon ei kohdistu häirintää.
Fatim Diarra and Iida Tani’s Lupa olla tyttö (2024) is a collection of stories about sexual harrasment from different well known Finnish women. The book tells about many different experiences from women all walks of life. The topic is heavy, but the book reminds us that everyone is allowed to be a gilr or a woman without experiensing sexual harrasment.
Hienosti kirjoitettu teos, jossa monta erilaista naista kertoo kohtaamastaan seksuaalisesta häirinnästä. Jutut eivät (pääosin) ole karuja vaan alkuun jopa tuntui että miksi tällaista kerrotaan, miksi tämmöiseen pieneen kiinnitetään huomiota? Mutta juju onkin siinä, että sellaista seksuaalinen häirintä on, väliin myös pientä, vähän rajoilla, tarvitseeko tästä nyt sanoa, voiko tästä sanoa.. Monipuoliset tarinat kuten Kirsi Pihan asian pohtiminen vanhempana henkilönä tai erään kirjoittajan Riikan tarina vahvistavat, että tämä kaikki on ongelma ja kyllä, tähän voi ja saa ja pitää puuttua.
kirjassa moni julkisuudesta tuttu nainen kertoo oman tarinansa seksuaalisen ahdistelun ja häirinnän saralta. naiset eivät anna ratkaisuja vaan puhuvat omista kokemuksistaan, mikä toki on rohkeaa, mutta ei tuonut minulle mitään uutta. odotin kirjalta ehkä enemmän ratkaisuja ja "kannustamista/tsemppaamista" tytöille, jotka kirjaa lukevat. antaa toki voimaa naisille, joilla on kokemusta ahdistelusta ja häirinnästä - et ole yksin.
Kirja koostuu useamman enemmän tai vähemmän tunnetun henkilön kirjoituksista. Mukana on niin taiteilijoita, somevaikuttajia kuin poliitikkojakin.
Joo, tyttöjä ja naisia ei saa kiusata, väheksyä tai häiritä, mutta en myöskään oikein jaksa tällaista paatoksellista feminismiä ja samasta asiasta valittamista teksti toisensa perään. Onneksi osa kirjoittajista osasi suhtautua aiheeseen analyyttisesti ilman ylitsevuotavia tunteita ja vihaa.
”Nuorempana kuvittelin, että vanhemmat miehet kiinnostuivat minusta, koska olin niin kypsän ja aikuisen oloinen. Kysymys oli kuitenkin aivan päinvastaisesta. Nämä aikuiset miehet olivat kiinnostuneita minusta, sillä näytin selvästi nuorelta. Kysymys ei ollut siitä, että meikkasin kuin aikuinen tai pukeuduin kuin aikuinen, vaan siltä, että näytin vielä lapselta.”
Osittain inspiroiva kirja, osittain todella masentavaa luettavaa mutta erittäin tärkea kirja. Suomesta puhutaan usein "tasa-arvoisena" maana ja tämä kirja alleviivaa hyvin miten paljon matkaa meillä todellisuudessa viela on tasa-arvoon.