Luetut kirjat 100/2025: pitelemätön perhekeskeinen matka, jossa päästellään: Toni P. J. Saarinen: Kuolleita kukkia Miasmalasta, Osuuskumma 2024 ☠️☠☠️☠️
Kotimainen spefi nyt kiinnostaa aina.
Mainos / digitaalinen kirja saatu kustantajalta
Tämä on kuin Emmerdale, joka on kreisi, älyllinen ja kompleksinen. Tai itse asiassa ei Emmerdale-yhteisö ollenkaan. Koska tämä ei ole saippuaa vaan ilkamoivaa spefiä, välillä hyvinkin tuhmaa, vihjailuneen. Mistäköhän Emmerdale-yhteisö, kylä tuli mieleen, koska osa porukasta on hunsvontteja, hylkiöitä ja hämäriä tyyppejä, joilla ei ole puhtaita jauhoja pussissaan, eikä omia jauhoja ainakaan. Ehkä kun veljen nimi oli Abel tässä, ja Cain Emmerdalessa, jota olen katsonut viimeksi viime vuosituhannella
On omituinen perhe, myös lemmikki-lisko puhuu. Rietas, kaunis veli on joutunut ahdinkoon, Luutar on kahmaissut hänet Kyyneltenjärven syvyyksiin. Onko se saamelaisten sauvo-järvi*, onko Luutar kuin Järven neito. Fantasiassa on tuttuja ja outoja elementtejä. Ihan hetalkuun alkaa tapahtua kuten Xena-sarjassa. Vai voiko referenssiä käyttää kun kyseessä on kaunokirjallinen, leikittelevä teos. *= Saivo, sáiva
Kirjan alussa on myös alueen kartta, kuten fantasiaan kuuluu. Että tiedät minne kadota. On rakkautta, on anarkiaa. On pilkettä. Vasta lukemisen aloitin ja kun lopetan on tästä blogissa lisää. Vähintäänkin kiinnostava lisä kirjahyllyyn
Kirjan vauhdikas eteneminen on mukavaa, tempaavaa luettavaa, koska huumori on omalaatuista, ja metaforat naurattavat - ei mennä siitä mistä aita on katalin
#ToniSaarinen #KuolleitaKukkiaMiasmalasta @osuuskumma #Miasmala #Osuuskumma #uutuuskirja #lukeminenkannattaaaina #suomispefi #spefi #fantasia #Osuuskumma2024 #kirjat #books #reading #kirjavuoReni2025 #kirjavuosi2025 #kirjavuoteni2025 #esikoisromaani
Kirjan esittely:
”Mikä kerran on tullut Miasmalaan, se Miasmalaan jää…”
Kulttuurintutkija Toni P. J. Saarisen esikoisromaani kutsuu lukijan myyttiselle matkalle kuolleiden valtakuntaan. 01.10.2024. Teos pureutuu ajankohtaiseen kysymykseen siitä, miten paljon olemme valmiita uhraamaan työnteolle. Miasmalan kuvitteellisessa valtakunnassa työ ei lopu edes kuoleman jälkeen – tällaista suorittamistako ----
Pitelemätön perhekeskeinen matka, jossa päästellään: mennään manan majoille, manalaan, maan alle, jossa pitäisi olla täysi rauha, ja vapaus työnraadannasta.
Peikot, örkit, kääpiöt, zombiet, duunarit uurastavat vaarallisessa kaivospisneksessä ja koka- ja puuvillapelloilla, plantaaseilla, popkulttuurissa, historiassa, fantasiassa, noirissa. Entä tässä? Viittauksia myös viktoriaanisen ajan lapsityövoiman käyttö.
Huumori on liikkuvaa, voimavaraa. Mahdollisten - ja mahdottomien - sankarien on kilvoiteltava. Hengestään.
Tämä on sopivaa luettaavaa mm elokuvan Mickey 17 jälkeen. Elämä on haasteellista maan päällä, mutta kyllä se on haastellisempaa maan alla..
Teos on filosofinen, eikä pelkästään liskon näkökulmasta. Eräskin otsikko kuulostaa M. A. Nummisen tulkitsemalta... Wittgensteinilta (Wovon man nicht sprechen kann, darüber muß man schweigen)
Teos on maalauksellinen, mieleen piirtyy kuva romantikosta... Caspar David Friedrichin maalauksesta Vaeltaja sumumeren yllä. Myös Shelley mainitaan
Toisaalta isoisä jääkaapilla -kohtaus piirtyy mieleen hämäränä seepiana, kuin raaputettuna taideteoksena, ehkä kuivaneulatyönä.
35 vk sitte
Arvosteltupinossa Toni P. J. Saarisen Kuolleita kukkia Miasmalasta, Osuuskumma 2024. Kuinka kaunis kansi! Ja mitkä kirjasimet!
Toni P. J. Saarisen Kuolleita kukkia Miasmalasta, Osuuskumma 2024, tupsahti tänään sähköisenä postiini. Lukujonoon!
Kaiken tämän kurjimuksen (fasistihallitus) keskellä, kun upeasta suomalaisesta kulttuurista leikataan, niin muistuttaisin, mitä olisimme ilman näitä omaehtoisia ääniä ja tasa-arvoisia yhteisöjä.
Toni P. J. Saarinen: Kuolleita kukkia Miasmalasta
ISBN:978-952-7382-56-1
e-ISBN:978-952-7382-57-8
Sivumäärä: 420
Kansitaide: Tomas Heinonen
Julkaisupäivä: 1.10.2024
Esittelyteksti:
" Margaretin perheellä on ongelmansa. Kaikessa hurmaavuudessaan he ovat varkaita, huijareita, metafyysisiä anarkisteja, Järjestyksen vankkumattomia vihollisia ja yleisiä uhkatekijöitä – eivätkä vähiten toisilleen.
Kun tuonpuoleisen julma hallitsija Luutar kaappaa perheen kuopuksen, he lähtevät pelastusretkelle. Miasmalassa, kuolleiden kaupungissa, työ jatkuu ikuisesti ja kyseenalaistamatta. Vainajille viihdettä tarjoavat vain viattomia pelastavien sankarien urotyöt. Koska sankarillisuus on Margaretin perheelle yhtä vierasta kuin viattomuus, Miasmala ajautuu nopeasti kriisiin.
Keskellä kaaosta Margaret kohtaa Kuolleiden kukkien Lucretian, lumoavan yhdistelmän hehkua ja haurautta. Voiko jotain kuoleman omaa viedä mukanaan?
Toni P. J. Saarisen esikoisromaani Kuolleita kukkia Miasmalasta kertoo kapinallisuudesta ja ulkopuolisuudesta vino hymy suupielessään, sir Terry Pratchettin huumorifantasian hengessä mutta makaaberimmin. Mätänevän kehon sisällä sykkii suuri sydän. "