Katri Merikallion ja Roosa Himman Meitä ette murra on kertomus seitsemästä rohkeasta afgaaninaisesta, jotka uhmaavat hirmuhallintoa.
Kun viimeinen evakuointikone nousi ilmaan Kabulin lentokentältä elokuussa 2021, taakse jätettiin ne, joita länsi oli suurieleisesti lähtenyt vapauttamaan: Afganistanin naiset. Taliban oli vallannut maan, naiset vetivät taas taivaansinisiä burkia päänsä yli.
Kirjassa seitsemän afgaaninaista kertoo, mitä he tekivät, kun uutiskamerat kääntyivät toisaalle. Virastaan ulos heitetty Munisa lähti kaduille naisten mielenosoitusten kärkeen. Yliopisto-opiskelija Mozhgan alkoi opettaa koulusta ulospotkituille tytöille neuvottelutaitoja. Fatema-poliisi marssi ministeriöön vaatimaan työtään takaisin. Mahbouba Seraj ei päästänyt talibaneja sisään naisten turvataloon, vaan lensi YK:hon vaatimaan naisten oikeuksien palauttamista. Osalle naisista Suomen antama tuki oli ollut ratkaisevan tärkeä.
Kirjassa afgaaninaiset kertovat, mistä he ammentavat rohkeutensa uhmata talibanien terroria. Yhdelle se kumpuaa suvun hedelmätarhoista, toiselle isoisän syvästä rakkaudesta lapsenlasta kohtaan.
Todella mielenkiintoiset ja hyvinkirjoitetut henkilötarinat. Samalla kävi kevyesti läpi Afganistanin merkittävimmät poliittiset tapahtumat ja niiden syyt ja seuraukset.
Ei mässäillyt kauheuksilla vaan kertoi naisten tarinat neutraalisti. Kertoi myös, miten erityisesti Suomi on tukenut tai jättänyt tukematta afganistanilaisia.
Jokainen henkilötarina sisälsi pelon ja turhautumisen hetkiä, mutta ennen kaikkea rohkeutta ja periksiantamattomuutta taistelemisessa naisten oikeuksien puolesta.
Ihmisten - naisten! - rohkeus tietämättömyydestä kumpuavan pahuuden edessä on sekä ällistyttävää että ehdottoman inspiroivaa. Synkkä tämä kirja silti perusvireeltään on, toivotonkin, kun tietää, miten maalla yhä nykyään menee.