Akheron

by Saila Susiluoto

Käärme kulkee auringonläikät poskillaan vilpolassa. Persefone pukeutuu koivunlehtisiin kenkiin ja luistelee virralla. Runojen Akheron on sekä kreikkalainen joki että manalaa halkova virta. Runoissa liikutaan maalla ja kaupungissa. Pommisuojissa, rannoilla ja nietoksissa. Surun eri olomuodot ja ajankulku tarttuvat luontoon ja ihmisiin. Ja kaikkea ympäröi turkoosin, vihreän ja sinisen eri sävyissä kimmeltävä vesi, sen luoma muutos.

Sanat ja rytmi vievät lukijan taiturimaisesti mytologiaan ja nykyhetken polttopisteisiin, sekä pohjoiseen, lumen loistoon, joka pyyhkii pois jäljet ja kirjoituksen.

Genres: Poetry, Finnish Literature

96 pages, Hardcover

First published April 4, 2024

About the author

(s.1971) on helsinkiläinen runoilija. Hän on julkaissut viisi runokokoelmaa:
Siivekkäät ja hännäkkäät (2001), Huoneiden kirja (2003), Auringonkierto (2005), Missä leikki loppuu (2007) ja Carmen (2010). Susiluoto on palkittu Kalevi Jäntin palkinnolla vuonna 2001, Suomi-palkinnolla 2005, ja Einari Vuorela- palkinnolla 2011.

Susiluoto on vapaa kirjailija, ja tunnettu runoesiintyjä.

Reviews

[Päivi Metsäniemi · Rating 5 out of 5]

Suoraan sieluun käyviä runoja, virtaavat vahvasti, Akheron-joen mukana. Minun ei kannata niistä mitään enempää sanoa, vain kehottaa antautumaan virran vietäväksi.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Kreikkalaisessa mytologiassa Akheron on Haadeen halki virtaava joki. Jokiahan Haadeessa piisaa; perinteisesti Akheron oli se joki, jonka yli Kharon kuolleita lautturoi (roomalaiset runoilijat antoivat tämän aseman Styksille). Kovin kalmaisissa tunnelmissa Saila Susiluodon samanniminen runokokoelma ei liiku, mutta Kreikassa kylläkin ja kreikkalaista mytologiaa sivuilta löytyy. Myös vettä on mukana runsaasti, Tiina Palokosken upeasta kannesta alkaen.

Susiluodon tyyli on enimmäkseen proosarunoa, runsaita tekstikappaleita. Välillä kappaleet hajoavat irtonaisemmiksi säkeiksi. Kokoelma on jaettu kolmeen osaan: ”käärme”, ”kaupungit” ja ”joki”. Kuvasto on myyttistä ja teksti mystistä. Tämä ei ole runoutta, jonka tarkoitus aukenisi jotenkin vaivattomasti ja selkeästi.

Silkkikukka rehottaa huoneessa joka lepattaa auringonliekissä. Ajattelen saleja, unien pitkiä käytäviä ja niiden loppuja, tarhurin käsiä. Levoton muovipussi leijuu meressä, kahvi jossa jäät vielä kolisevat. Että miten kalliita asiat ovatkaan nyt kun niiden todellinen hinta paljastuu. Kalvakka koputus oveen: ihme ei ole se että mehiläinen osaa laskea, vaan se ettei ihminen osaa.

Onneksi ei tarvitse ollakaan. On hyvin tilaa runoudelle, joka jättää jälkeensä vain kysymyksiä ja tunnelmia. Siinä Susiluoto on etevä: Akheronin tunnelma on mieleenpainuva. Sanat on aseteltu kauniisti ja harkiten. Kokoelma on rauhallinen ja mietteliäs, sen tunnelma asettuu mielessäni kuuman kreikkalaisen päivän raukeuteen.

ajattelen surua
ja käännän sille selkäni

[Dbgirl · Rating 5 out of 5]

Rehellisesti sanoen en ymmärtänyt tästä yhtään mitään, mutta se iski silti täysillä tajuntaan! Hurmioiduin päästessäni kauniiden sanojen rytmiin, viimeisessä kirjan osiossa tuntui kuin olisin lukenut hypnotisoituneena, muuta maailmaa huomioimatta. Tähän varmasti auttoi raukea hellepäivä ja yksinolo hiljaisuudessa, muiden äänien ollessa taustalla en varmaankaan olisi päässyt tähän sisään, en ainakaan samalla tavalla. Teos tapahtui samaan aikaan sekä menneisyydessä että nykyisyydessä, Kreikassa kuin ehkä täällä Suomessakin (en tiedä voiko Kreikassa sataa milloinkaan lunta, joka mainittiin usein). Vesi oli pääelementti joka toistui kaikessa, kaunista kantta myöten. Mistä tämä kertoi, en tiedä, makustelin vain sanoja ja rakastuin. Siitä harvinainen runokirja, että voisin jopa ostaa itselleni.

[Matilda Hotanen · Rating 3 out of 5]

Runoteoksen ensimmäinen osa ”Käärme” kietoi minut pauloihinsa. Uskomattoman kauniita ja tunteita sekä tuntemuksia herättäviä runoja. Toiseen osaan ”Kaupungit” en kuitenkaan niinkään ihastunut. Kolmas osa ”Joki” tuntui ensimmäisen ja toisen osan sekoitukselta ja toistolta. Pidin teoksesta. Inspiroiduin siitä. Mutta mielestäni se oli nyt liian pitkä (lähes sata sivua) ja toistoa oli liikaa.