Hopeful Pessimism

by Mara Van Der Lugt, Editorial Assistant Josh Drake (editor)

Why “hopeful pessimism” is not a contradiction in terms but a powerful source of moral and political commitment

The climate debate is rife with calls for optimism. While temperatures rise and disasters intensify, we are asked to maintain optimism and hope, as if the real threat is pessimism and despair. In this erudite and engaging book, Mara van der Lugt argues that this is a crude optimism can no longer be a virtue in a breaking world, and may well prove to be our besetting vice. In an age of climate change and ecological devastation, the virtue we need is hopeful pessimism.

Drawing on thinkers that range from J.R.R.Tolkien and Mary Shelley to Albert Camus and Jonathan Lear, van der Lugt invites us to rethink what we thought we knew about optimism and pessimism, hope and despair, activism and grief. She shows that pessimism is closely linked to a tradition of moral and political activism, and offers a different way to think about not as synonymous with despair but as compatible with hope. Gently yet fiercely, van der Lugt argues that what we need to avoid is not pessimism but fatalism or self-serving resignation. Pessimism does not imply the loss of courage or the lack of a desire to strive for a better world; on the contrary, these are the very gifts that pessimism can bestow.

What Hopeful Pessimism asks instead is that we strive for change without certainties, without expecting anything from our efforts other than the knowledge that we have done what we are called upon to do as moral agents in a time of change.

Genres: Philosophy, Nonfiction

280 pages, Hardcover

Published January 21, 2025

About the author

Mara van der Lugt is lecturer in philosophy at the University of St Andrews, where she specializes in early modern intellectual history and philosophy. She is the author of Bayle, Jurieu, and the "Dictionnaire Historique et Critique."

Reviews

[Quan Nguyen · Rating 5 out of 5]

Has a whole section on lord of the rings, slay

[Lotte Levelt · Rating 5 out of 5]

finished it in three days, very interesting read to deepen our understanding of the optimism-pessimism divide in climate activism. I loved how the author draws inspiration from a mix of older and newer thinkers and sources, ranging from Christianity, philosophers, animist thought, to Lord of the Rings, Provo movement and Greta Thunberg. I also loved the acknowledgment of despair and darker emotions (despair=/ fatalism, in fact much of activism springs from despair!) related to the climate crisis and the much needed nuancing of the potential of optimism (especially when victories are small and sometimes nonexistent, and often optimism is misplaced in light of the evidence...); her plea for joining in climate activism as virtuous deed (instead of because of its successes) resonates with me and (I feel) will be a much longer and sustaining source of determination for many. I also learnt that the meaning of pessimism is not about the future being negative or in decline, but about radical uncertainty and openness, which I think is a much more useful (and in fact truer) representation of affairs.

[Lotus Arian · Rating 3 out of 5]

Ik vind het moeilijk om dit boek te beoordelen.
Het is een heel conceptueel boek in de zin van 'het uitpluizen van twee concepten in 200 bladzijdes', wat opzich knap is om dat nog redelijk interessant te houden.
Maar dat ben ik als lezer niet gewend en het pakte me ook niet 1,2,3. Het is ook een boek wat je met aandacht moet lezen om het te volgen. Even 10min in de trein lezen terwijl mensen praten lukte me al niet. Ik heb uiteindelijk twee grote lees sessies ingelast om het grotendeels te lezen.

Spoiler:
Uiteindelijk is de auteur van mening dat je pessimisme nodig hebt om de ernst van een probleem in te zien. Als je merkt dat klimaatverandering nu een negatief effect heeft op je omgeving ga je er iets aan doen.
En bij hoop heb je meerdere vormen. Als je ziet dat er goeie dingen gebeuren in de maatschappij kan dat je hoopvol maken dat de toekomst beter zal zijn. Of je kan hoop meer putten uit jezelf. Waarbij het meer een soort plicht ethiek is. Dat je zelf probeert het goeie of het beste te doen wat je kan. Op die manier kan je zonder schuldgevoel sterven.

Zeker die laatste vorm van hoop ga ik iets bewuster inzetten als die eerste vorm moeilijk te vinden is.

Verder gaat een groot deel van het boek over het schilderij op de voorkant. En de betekenis daarvan. Is deze persoon nou pessimistisch of hoopvol?
Ik kende het schilderij nog niet, en had ook nog niet de behoefte om daar de betekenis van te leren kennen laat staan daar zo veel over te lezen zonder uiteindelijk een duidelijke conclusie te krijgen.

Ik hoop dat je hier iets aan had ;)

[Boris]

Mielenkiintoinen ja lohduttava kirja optimisista ja pessimismistä ilmastoaktivismin kontekstissa. Filosofisemman tason sitominen ilmastoaktivismiin teki kirjasta samaistuttavan ja käytännöllisen. Van der Lugt päättyy perustellun analyysin päätteeksi määrittelemään toiveikkaan pessimismin hyveeksi ja voimavaraksi. Pidin siitä, miten teoreettisempi, filosofiaan ja taiteeseen liittyvä reflektoiminen kietoutui konkreettiseen kokemukseen ja toimintaan, mikä teki kirjasta toisaalta valaisevan ja ideoita herättävä, mutta samalla myös henkilökohtaisen.

Vaikka kirja oli sidottu ilmastonmuutokseen, on se yleistettävissä mihin tahansa ilmiöhin, joissa tuntuu, että tulevaisuus on epäselvää. Omalla kohdallani eläinoikeusasiat ovat olleet viimeaikoina pinnalla ja siihen liittyy usein tunne siitä, että minkäänlaista edistystä ei tapahdu ja jossa oma toiminta helposti tuntuu turhalta ja toivottomalta. Kontekstissa, jossa suurella vaivalla saadaan pieni myönnytys porsaille kastraatiokiellon muodossa ja jossa pian perään kielto kumotaan taloudellisista syistä, ja jossa samanaikaisesti eläinperäisten tuotteiden kysyntä kasvaa globaalisti, ja jossa tehotuotanto ottaa muotoaan ainoana kustannustehokkaana keinona pysyä kulutuksen kasvun ja kohtuullisen hinnan mukana, on vaikea pysyä optimistisena. Puhumattakaan siitä, että asiasta on vaikea keskustella kritisoimatta läheisiään, josta seuraa pahimmillaan harmillisia sosiaalisia seurauksia. Optimismi tällaisessa kontekstissa voikin pahimmillaan kuluttaa loppuun ja passivoida.

Van der Lugt osoittaa kirjassaan hienosti, miten pessimismistä, kärsimyksestä ja muista synkemmistä tunteista voi saada voimaa ja merkitystä. Optimismi sitoutuu liiaksi seurauksiin ja tuloksiin. kestävämmän aktivismin olisi sen sijaan hyvä kiinnittyä hyveelliseen toimintaan; toimintaan jota tehdään, koska se on oikein, riippumatta siitä, miten valoisalta tulevaisuus näyttää.

[Massimo Pigliucci · Rating 4 out of 5]

I’m currently on a binge of books on pessimism, so I naturally picked up this one by Mara Van Der Lugt. Partial disappointment followed. Though the words “climate change” appear nowhere in the title or table of contents, half the book is about climate change. A bit of unwelcome bait and switch, in my mind. Still, I’m certainly no climate denialist, and I enjoyed Van Der Lugt’s descriptions of various aspects of climate activism and its major protagonists, most often Greta Thunberg. I can also see why the author chose climate change as her major go-to example to articulate her main thesis, that pessimism should not be a bad word, that it is distinct from fatalism, and that it is a far more rational (and possibly even effective) answer to the state of the world than optimism. I just wished there had been more analysis of philosophical pessimism and a wider variety of examples to illustrate its power. I was also not at all enamored with the last part of the book, where Van Der Lugt waxes poetical about “our ladies of sorrow,” three personifications of grief, despair, and darkness. I doubt the poetic licenses she takes help her philosophical analysis at all. Still, a book very much worth reading for those interested in pessimism, or in climate activism.

[Kevin · Rating 5 out of 5]

Here’s what I reflected on after finishing this book:

● I liked the picture of the blindfolded lady — it made me think about how uncertain life can be. We don’t always know what’s coming, and sometimes it might be something bad, but we still face it anyway.

● Bad things can happen, but we can think about those possibilities and prepare ourselves for them.

● The parts about Greta Thunberg and The Lord of the Rings were really interesting to me.