Kurkistus pandemiavuosien politiikan kulissien taakse
Kun koronapandemia levisi Suomeen keväällä 2020, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson oli äkkiä koko kansan huomion keskipisteessä. Pandemia huoletti kaikkia, ja moni olisi halunnut laittaa säppiin koko yhteiskunnan. Mutta mitä Suomen laki sanoi pandemianhoidosta, koulujen sulkemisesta, ja muista rajoituksista?
Tässä kirjassa lukija pääsee kurkistamaan vallan kulissien taakse ja keskelle viisikon väittelyitä pandemianhoidosta. Samalla kirja on henkilökuva Anna-Maja Henrikssonista, pohjanmaalaisesta yksinhuoltajaäidin lapsesta, jota on ajanut eteenpäin kova työ ja vahva oikeudentunto.
Lisäksi Henriksson on aina halunnut istua niissä pöydissä, joissa merkittävät päätökset tehdään. Asemastaan ja faktoistaan tarkka Henriksson on pysynyt politiikassakin asialinjalla, silloinkin kun hänen kohtaamansa kritiikki on ollut kaukana siitä.
Kurkistus naispoliitikon taustaan, työhön ja eri hallitusten toimintaan, vaikkakaan kovin syvälle ei kirjassa sukelleta. Mielenkiintoisia huomioita naispolitiikon kohtaamista haasteista.
Vaikka kaikenlaista on tullut luettua, niin nyt ollaan uudella tontilla: ekaa kertaa luen yksittäisestä poliitikosta kertovaa kirjaa. Ja jos joku kysyisi, mikä Anna-Majassa kiinnostaa, niin en osaisi vastata. Ehkä se on se, että kun riittävän paljon lukee rikoksista, alkaa oikeusministerinkin näkökulmat kiinnostaa?
Valta ja oikeudentunto on pieni tuokiokuva ja kurkistus Anna-Majan elämään ja persoonaan sekä poliitikon arkeen. Ne on kirjoitettu sujuvasti ja niin, että politiikkaa perustasolla seuraava (aka mie) pysyy hyvin kelkassa. Niin kovaa kaartia kuin hän suomalaisessa politiikassa onkin, ihmisenä hän on jäänyt vähän vieraammaksi. Kaukaa Pietarsaaresta, ilman suurta naistenlehtijulkisuutta. Se korjautuu tässä.
Tykkäsin myös siitä, että oma ymmärrykseni RKP:tä kohtaan kasvoi. Täältä itärajaltahan puolue vaikuttaa usein siltä, että se taipuu kaikenlaisiin hallituksiin, kunhan ruotsinkielisten oikeuksia ei heikennetä ja Vaasassa säilyy sairaalapäivystys.
Kiinnostavaa on myös se, miten kirjan alkuperäinen nimi on käännetty. Valta pysyy molemmissa versioissa, mutta ärlighet kääntyy rehellisyyden ja vilpittömyyden sijaan oikeudentunnoksi.
Tavallaan helppolukuinen ja sujuva kirja, jossa kerrotaan lähinnä Anna-Maja Henrikssonin elämästä, urasta ja ajattelusta, hänen kertomustensa kautta (jotka Annika Hällsten on koonnut kirjaksi.
Tavallaan mielenkiintoista lukea hänen elämästään, kokemuksistaan ja näkemyksistään, mutta yksipuoliseksi ja pinnalliseksi kirja jää siitä, että siinä ei ole juuri ollenkaan kenenkään toisten näkökulmia vastapainona ja vaikka kirjassa pyritäänkin sanomaan asioita ”hienostuneesti ja kohteliaasti”, tiettyjen henkilöiden tai asiayhteyksien kohdalla nimiä tiputetaan joskus kehuen (yleensä valtaapitävien nimiä, kuten nykyinen tai edeltävät presidentit) ja sitten myös alentavasti vähän kuin häpäisten (sellaisten kohdalla, jotka on jo julkisesti nolattu, saaneet rikostuomion tai muuten menettäneet aiemman valta-asemansa.
Kirja ei sisältänyt juuri mitään mullistavaa uutta, ainakaan itselleni. Ja edellämainituista perusteluista johtuen muutenkin, päädyn antamaan kirjalle vain kolme tähteä.
Toisin kuin kuvauksesta olin ymmärtänyt, kirja keskittyis enemmän Anna-Majan elämään yleisesti kuin oikeusministerin ajatuksiin. Tämä oli pettymys. Siitä huolimatta oli esim. mielenkiintoinen katsaus Anna-Majan perhesuhteisiin.