Märät säpikkäät on värikkäästi kuvitettu manuaali pohjoisen matkailijalle, selviytymisopas seikkailijalle ja syväsukellus alkuperäiskansalliseen Saamenmaahan.
Miten Ultima Thulessa hengaillaan paikallisten kanssa? Kuinka poromies riisutaan nahkapöksyistään? Entä koska nuorikko kannattaa viedä tunturiin hurmattavaksi? Modernin rohkea käyttöopas esittelee saamelaiskulttuuria kepeän itseironisella otteella. Saamelaisten kahdeksaan vuodenaikaan jakautuva kirja sisältää pukeutumis- ja lystinpitorituaaleja, herkullisimpia reseptejä ja hurjimpia pokausvinkkejä. Lapin lumoon kajahtaneille samofiileille kirja tarjoaa myös Suvin ja Kirsten räväköitä päiväkirjaotteita.
Saamelaisuuden päivän (6.2.) kunniaksi tartuin Märät säpikkäät -komediasarjan tekijöiden kirjoittamaan teokseen saamelaisista ja saamelaisuudesta. Kirja on kirjoitettu humoristiseen ja kepeään sävyyn ja se käy läpi kaikenlaisia pikkuasioita, kuten perinteisten kenkien valmistuskaavan tai Kautokeinon pääsiäisfestareiden kulun. Se on nerokasta. Juuri tällaiset detaljit auttavat ymmärtämään vieraita kulttuureita. Jos kuvaa toista kulttuuria ylätasolta ja yleisillä käsitteillä, ei siitä synny ymmärrystä. Siitä voi syntyä ymmärryksen illuusio, mutta lopulta ihmiset vain pyöristävät kuulemansa lähimpään kliseeseen. "Ahaa, perinteinen puku joka pitäisi oppia tekemään itse. Kuinka ihanan perinteistä!". Vasta tarkempi kuvaus toisten pukuja syynäävistä naapurinrouvista ja "ystävällisiä" neuvoja antavista sukulaisista muuttaa kliseen elävän tuntuiseksi.
Kirjan kepeys on sen vahvuus ja heikkous. Kirjaa oli todella hauska lukea, ja siinä sivussa saa omaksuttua paljon tietoa ja kiinnostavia yksityiskohtia nykysaamelaisten elämäntavasta ja tapahtumista. Toisinaan gonzo-ote alkaa kuitenkin vähän maistua puulta, eivätkä pikkutuhmuudet tekstin sisällä jaksa huvittaa kovin montaa kertaa.
Humoristisesta otteesta huolimatta kirja ei välttele vaikeita aiheita. Tämänlaiseen kirjaan olisi ollut todella helppo kirjoittaa vain tunturimökeissä krebaamisesta ja risku-blingi-kisoista, mutta kirjoittajat käsittelevät myös saamelaiskulttuurin pimeitä puolia. Seksuaalisen ahdistelun ja raiskausten yleisyyttä käsitellään kirjassa useaan otteeseen, eikä lainkaan vähättelevään sävyyn. Seksuaalivähemmistöjen huono asema Saamenmaalla otetaan myös puheeksi. Kirjailijoiden kriittinen ote yllätti minut: odotin, että ongelmat olisi mainittu, mutta niitä olisi heti yritetty vähätellä tai pienentää, mutta vielä mitä. Plussaa siitä.
Ilahduttava tietopaketti saamelaisuudesta! Kirste Aikio ja Suvi West (ja kai vähän suomalainen antropologi Esa Salminen) kertovat saamelaisuudesta omasta näkökulmastaan, omien kokemuksiensa kautta. Juuri se on kirjassa parasta. Käsitellyiksi tulee perusasioita Saamenmaasta, saamelaisista ja saamelaisuudesta, sekä aika tarkkaan sekin, miten saamelaisten bileissä ja festareilla voi ja kannattaa toimia. Tietokirjan tyyli on välillä aika roisi, ja tutut ryyppäämisestä ja seksin harrastamisesta laavussa eivät minua juuri kiinnostaneet. Mutta on kirja paljon muutakin! Käytännönläheinen ja henkilökohtainen tyyli sopi kirjaan hyvin. Hiukan jäin kaimaanaan kirjalta informatiivisempia kuvia, vaikka studiossa otetut kuvat Kirstesta ja Suvista ovatkin ihan hauskoja. Esimerkiksi saamenpuvun eri osia olisi voinut esitellä informativiisella kuvallakin. Olisin toivonut myös karttojen olevan informatiivisempia. Olen aiemmin lukenut mm. Veli-Pekka Lehtolan teoksia, ja joitain tutkimusartikkeleita saamelaisten historiasta, ja tuo tausta kyllä auttoi tätäkin kirjaa lukiessa.
Tätä lukiessani tajusin miten vähän olenkaan tiennyt saamelaiskulttuurista! Kirjan myötä saamelaisuus avautui hauskasti, ei mitenkään kurttuotsaisesti tai kuivasti, vaan modernisti nuorten naisten toimesta. Naisten, jotka elävät nykymaailmassa, pärjäävät kaupungissa, ovat räväköitä, ja silti niin ylpeitä omasta kulttuuritaustastaan, ja rakastavat Saamenmaata. Märät Säpikkäät ei TV-sarjana ollut minulle entuudestaan lainkaan tuttu.
Kirjassa käytiin kahdeksan vuodenajan myötä läpi niin porot kuin hillat, lapinasut kuin kalastus, parinmuodostus kuin alkoholinkäyttökin, itsemurhat ja käsityötaidon tärkeys. Viihdyttävä, valistava, nopealukuinen kirja. Kansikuvaksi olisin valinnut jonkun muun. Sisäsivuilla oli paljon kuvia näteistä säpikkäistä, lapinasussakin, mutta kansikuvan stailaus on jokseenkin luotaantyöntävä.
Kevyt, sulava- ja nopealukuinen kirja saamelaisesta kulttuurista. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen, jos on kulttuurista ja sen tavoista kiinnostunut. Sisältää myös ihan perusasioiden korostusta eli saamelaisiin pitäisi suhtautua ihmisinä eikä turistinähtävyyksinä tai tutkimuskohteina. Kirja oli yllättävän laaja ja siinä käsiteltiin myös saamelaisuuden synkempiä puolia esim. itsemurhia, seksuaalista ahdistelua, homoseksuaalisiin suhtautumista, vaikkakin joihinkin aiheisiin suhtauduttiin ehkä turhan kepeästi ja itseironisesti.
Jäin itse toivomaan kirjalta hieman tietokirjamaisempaa otetta joihinkin aiheisiin. Käytännössä mitään sanoja ei selitetä, mikä tekee lukemisesta hankalaa, kun puhutaan esimerkiksi tietyistä vaatteiden osista.
Monipuolinen, hauskasti kirjotettu ja kiinnostava opas saamelaisuuteen. Tykkäsin tosi paljon humoristisesta ja pohdiskelevasta otteesta, ja että asioita esitettiin eri näkökulmista ja otettiin kantaa. Tuntuu et sain hyvin kiinni saamelaisuuden tärkeimmistä rakennuspalikoista ja tietystä ajatusmaailmasta. Jos olis jotain parannusta toivonu ni ehkä eri vuodenaikojen teemoja olis voinu miettiä vähän systemaattisemmin (mut tää nyt on mun peruskommentti) ja tiettyjä asioita ois voinu esitellä perusteellisemmin. Esimerkiks saamenpuvuista ois ollu hienoa nähdä kuvia, jotka ois havainnoillistanu aihetta paljon paremmin. Voi tietysti olla, et ne oli niitä asioita joita ei valtaväestölle levitellä, minkä myös ymmärrän.
Luin kirjan lukuhaastetta varten, muuten olisi jäänyt kesken. Mielestäni toteutus, kuvitus ja varsinkin taitto on sekava ja epäonnistunut, eikä huumori osunut yhtään. Oli kyllä virkistävää huomata, miten vähän tiedän saamelaiskulttuurista, ja aiheesta olisi mielenkiintoista oppia lisää. Jäin miettimään, voiko kahden edustajan yleistyksiin koko kansan kulttuurista luottaa. Jos ei niihin, niin mihin sitten voi? Kirjan suurin anti minulle oli toimia pohjana omille pohdiskeluilleni.
Ihan mielenkiintoinen kirja saamelaisuudesta. Märät säpikkäät ei tv-sarjana ole koskaan sytyttänyt, mutta tämä kirja oli kuitenkin positiivinen yllätys. Välillä kaikki aiheet ei ihan napannut, mutta ihan okei teos. Opin paljon uutta.
Nopealukuinen, asia- ja huumoripitoinen katsaus saamelaisiin ja saamelaisuuteen nykyajassa. Sisältää mm. ruokaohjeita ja kommenttipuheenvuoroja. Ilokseen tämän lukee.
Onneksi Helmet lukuhaasteeseen kuuluu tämä vuonna saamelainen teos tai voisin vieläkin olla pimennossa niin monesta Säpikkäiden sivistysopista, historiasta, Saamenmaan tavoista ja etiketistä.
Mielenkiintoinen saamelaisten kulttuuria ja perinteistä elämäntapaa valaiseva kirja. Asiatietoa, mutta kuitenkin osin pilke silmäkulmassa kirjoitettuna.
Sivistävä ja viihdyttävä. Kirjan visuaalinen ilme lieni teinimäisessä Krissen prinsessakirja -tyylissään viittaus menneeseen tv-ohjelmaan, joka ei ollut tuttu.
IG-postaus: #tbrtyhjennys -kirja, jälleen. En muista koskaan aiemmin lukeneeni kokonaista kirjaa saamelaisista, joten siinä mielessä tarpeellinen lukukokemus. Kokonaisuutena ihan kiva. Ehkä jotenkin vähän tylsä. Kenties olisi kiva lukea jotain modernimpaa aiheesta, sillä tämäkin kirja on kohta kymmenen vuoden takaa. Sarja kirjan taustalla on tuttu minulle ainoastaan nimen tasolla, mutta tämä toimi hyvin tällaisenaankin.
Kirjana ihan ok. Ennen kirjaan törmäämistä en ollut kuullut ohjelmasta Märät Säpikkäät ja tuskin tulen sitä tämän kirjan perusteella etsimään. Siihen on pari syytä. Ensinnäkin selkeä viha suomalaisia kohtaan. Lukiessani lukua siitä, miten saamelaiset suhtautuvat, jos joku menee naimisiin saamelaisen kanssa, se suorastaan hyppäsi silmille. Teki mieli kysyä miksei suomalainen puoliso ole riittävän hyvä otettavaksi mukaan kulttuuriin ja miten Säpikkäät kuvittelevat sen ulkopuolisen opettavan lapsilleen saamelaista kulttuuria, jos ei itsekään sitä osaa? Toki on sukulaiset, isovanhemmilta minäkin karjalaiset niksit opin sienestämisessä ja marjastamisessa, mutta kyllä mummon kuoltua olin aika hukassa etsiessäni tiettyä perinnereseptiä, jota mutsi ei ollutkaan opetellut. Toiseksi sovinismin puolustelu. Joo hienoa, se kuuluu teidän kulttuuriin, että vähän puristellaan perseestä eikö? No ei! Se on väärin ja loukkaa fyysistä koskemattomuutta. kirjoittaminen kuinka sitä oppii väistämään on asian vähättelyä. Kolmanneksi viimeisen luvun yleistys, kuinka perussuomalaisen ja hipsterin kanssa kannattaa harrastaa vain kuusysiä. MITÄ?! Ei hyvää päivää näitä negatiivisia yleistyksiä, josta muuten koko alkukirjan syytätte suomalaisia. Muuten hyviä juttuja saamelaisesta identiteetistä ja ruokaohjeita. Käsityöihmisenä olin kiitollinen myös nutukkaiden ohjeesta, saatan sellaset joku päivä tehdäkin lahjaksi lasteni lappilaisille serkuille.