Kai Malmirinne on kadehdittava mies. Hän menestyy sekä liike- että naismaailmassa. Hän on tien päällä viihtyvä hurmaava puhuja ja loistava myyjä, jolla on varaa elättää kotirouva.
Kunnianhimolla ja reissutyöllä on hintansa. Yhtiö myöntää hänelle ylennyksen ja tunnustuspalkinnon hetkellä, jolloin Kain yksityiselämä on sekaisin.
Kain tullessa työmatkalta Raisa-vaimo on hylännyt kotirouvan elämän, karannut ja pysyy kadoksissa. Poliisi ei osaa auttaa. Sitten postilaatikkoon ilmestyy Raisan arvoituksellisia kirjeitä. Tietääkö Raisan Raili-sisko enemmän kuin myöntää?
Eniten pidin Liimatan kielestä, erityisesti taidosta kirjoittaa havaintoihin perustuvia ajatusmonologeja. Yksityiskohtien määrä kirjassa on myös huima. Kuu -sivujuoni jäi irralliseksi ja loppua seliteltiin makuuni vähän liikaa. 3 ja puoli.
Hauskaa nähdä perjantain ensi-illassa, kuinka näytelmäversio on toteutettu.
Rautanaula oli ensikosketukseni Liimattaan, vaikka hänellä onkin uraa takana jos missä. Kielellisesti se olikin oikein nautittava, Liimatta näyttää kuuluvan niihin kirjoittajiin, joiden laaja sanavarasto ja jännittävät, uudet näkökulmat saavat tekstin tuntumaan tuoreelta ja ihmeen realistiselta.
Herkullisen kielen lisäksi vaikuttumiset jäivät aika vähiin, henkilöistä ei ehtinyt kehittyä stereotyypeistä monimutkaisempia eikä kirjan juonikaan oikein vakuuttanut. Hyvin suomalainen Rautanaula toki on, rintamamiestalosta järveen hukkumisiin ja vaikeisiin isäsuhteisiin.
Hetkittäin oikeinkin hyvä, mutta lopusta en oikein pitänyt. Mielestäni kirjan eri osaset eivät ihan loksahtaneet. Voi olla, että niin on tarkoituskin: tarinaan sopii irralliseksi jäävät elementit. Olisin kuitenkin arvostanut enemmän eheämpää kokonaisuutta. Vai enkö vain tajunnut?
Liimatan radiomonologeista tuttua maalailevasti etenevää yksinpuhelukerrontaa oli ilo lukea. Kirjailija on nähnyt hirveän vaivan kerätessään pieniä, sinänsä merkityksettömiä yksityiskohtia. Esim. silmien räpyttäminen mikroaaltouunin kellon välkytyksen tahtiin, aika mainio.
Eipä tämä kovin paljoa sytyttänyt. Teksti kulki ihan sujuvasti, mutta henkilöhahmot eivät herättäneet sen kummempia sympatioita tai antipatioita eikä juonta oikein jaksanut kuitenkaan seurata.