"Keskiaika oli filosofiassa luova ja älyllistä valoa säteillyt aikakausi. Logiikka ja filosofinen psykologia kehittyivät antiikin filosofian perinteestä, ja etiikka ja luonnontieteet jalostuivat itsenäisiksi aloiksi. Kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin vuorovaikutuksessa teologian suhde filosofiaan tuli jatkuvan älyllisen pohdinnan kohteeksi.
Keskiajan filosofia esittelee yleistajuisesti ja kattavasti keskiajan filosofian tärkeimpiä suuntauksia, osa-alueita ja ajattelijoita Rooman valtakunnan tuhosta renessanssin syntyyn. Lisäksi tarkastellaan keskiajan filosofian tutkimusta ja lähteitä sekä sen nykyfilosofialle tarjoamia kiehtovia haasteita. Suomalainen keskiajan tutkimus on saanut laajaa kansainvälistä huomiota. Tämän tutkimuksen hedelmiä Keskiajan filosofia nyt tuo suomenkielisen lukijakunnan ulottuville."
Luin kirjan! Hyvä minä! Olen kyllä lukenut tämän joskus aiemminkin. Mutta kolmenkympin eksistentiaalis-intellektuellinen kriisi ajaa nyt palamaan teologian opintojen pariin, kertaamaan sitä mitä pitäisi muistaa.
Kirjoittajista suurin osa on myös yliopistoajoilta tuttuja. Yksi heistä jopa opetti minua kurssilla, jonka nimi oli "Keskiajan filosofia. No, mutta kirja oli edelleen ihan hyvä artikkelikokoelma.
Kappaleet olivat harmillisen keskeneräisen oloisia, ja kirjoituksen taso vaihteli melko rajusti henkilöstä toiseen. Esimerkiksi viimeinen kappale oli aivan liian jargonistista ja lukijaa välttelevää verrattuna esimerkiksi alkupään helppotajuisempaan lähestymistapaan. Toisin sanoen kirja ei muodostanut kunnon kokonaisuutta, eivätkä kappaleet itsessäänkään olleet aina selkeästi rakentuneita ja johdonmukaisesti loppuun saatettuja.
Hyviä tiedonmurusia sen sijaan löytyi, ja toisinaan kirjoittajat osasivat summata kutkuttavasti yleisiä keskiaikaisia ajattelumalleja, kuten esimerkiksi logiikan suhteen todellisuuteen tai näkökulmia sielusta.