Geokätköilyharrastus vie nelos-luokkalaisen Raparperin aina huimiin seikkailuihin, mutta välillä lipsahtaa vähän liiankin jännittäväksi. Kaikki alkaa, kun Raparperin ystävän Sallin kännykkä katoaa metsäreissulla. Kun siihen lisätään puhjennut pyöränkumi ja katoilevat eväät, tyttöjen neuvokkuus joutuu todella koetukselle. Yö taivasalla uhkaa, kunnes vanhat periviholliset, ylirasittavat partiopojat, saapuvat telttoineen. Pian selviää, että lapset eivät ole metsässä yksin. Pimeydessä telttaa lähestyvät suden kokoinen otus ja kysymyslauseilla puhuva hiippari...
Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus aloittaa uuden sympaattisen lastensarjan, joka sopii mainiosti sekä tytöille että pojille. Luvassa on jännitystä, huumoria, salaperäisiä GPS-koordinaatteja ja tajunnan räjäyttävää chilikastiketta! Lukija pääsee halutessaan tositoimiin itsekin: sarjan jokaiseen osaan on piilotettu oikea geokätköilytehtävä.
Johanna Hulkko on Nokialla asuva kirjailija, kirjoittamisen ohjaaja ja tv-käsikirjoittaja. Ennen Geoetsiviä häneltä on julkaistu kaksi aikuistenromaania. Johanna Hulkko käsikirjoittaa suosittua Uusi päivä -televisiosarjaa. Hän on myös harrastanut geokätköilyä vuodesta 2004.
Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus voitti Arvid Lydecken -palkinnon tammikuussa 2014.
Kiinnostuin tästä kirjasarjasta, koska a) olen ehkä itsekin hetken geokätköillyt ja b) koska tarvitsen pikaisesti jotain vinkattavaa 3. luokkalaisille.
Rahakäärön arvoitus on kirjasarjan ensimmäinen osa ja oikein mainio. Kirjasarja kertoo Raparperin, Emmin ja Sallin geokätköilystä ja seikkailuista, joihin he kätköilyn seurauksena päätyvät. Avausosa perehdyttää lukijan sekä geokätköilyyn, että siihen, millainen ryhmä on Geoetsivät eli Raparperi, Emmi ja Salli. Ryhmä saattaa ehkä myös kasvaa jatko-osien myötä...?
Kirja on lämminhenkinen, hyväntuulinen, huumoria ja seikkailua tarjoava. Juuri sopiva esimerkiksi niille 3.luokkalaisille, joita ehkä kiinnostaa geokätköily, ulkoilu ja retkeily, tai muuten lukea kirjaa ystävyksien seikkailuista. Ehkäpä kirjan myötä joku löytää itselleen uuden harrastuksen.
Hieman kirjassa on sellaista kohellusta, joka on joillekin lastenkirjoille tyypillistä. Jossain kohtaa mietinkin, että mihinköhän suuntaa tarinaa lähdetään viemään, ja onkohan tässä nyt liian monta hahmoa ja käännettä. Mutta palaset kuitenkin loksahtelivat paikoilleen ja toisaalta kiva, että lukijaa vähän haastetaan - täytyy pitää mielessä muutama asia lukiessa, ja sekös kehittää lukutaitoa ja aivoja. (... se, että koin tämän haasteellisena, kertonee karua todellisuutta vanhenevista aivoistani...) Kokonaisuus hyvä.
Kirjassa on kivasti yhdellä päähenkilöistä kaksi isää ilman, että se on varsinaisesti mikään juttu. Plussaa tästä yksityiskohdasta.
Sopii hyvin vaikka jo hieman enemmän lukevalle tokaluokkalaiselle, sekä hyvin 3.-4. luokkalaiselle. (Itse varmaan luen vielä pari osaa, että näen mihin suuntaan sarja etenee.)
Tää on hyvä. Huumori on ihan mua, laulan samoja lauluja kuin kirjan isät (huom. lisäpisteitä siitä, ettei asiaa aleta väkisin selittää) ja juttu toimi.
Kirja muistuttaa Henkkaa ja Kivimutkaa, jopa kirjan malli ja kansi samaa. Fontti on sama hyvä ja iso riviväli. Siitä lisäpojoja. Eikä geokätköily mikään huono harrastus ole nostaa kirjaan.
Tästä sarjasta kuulemme vielä. Menee varmaan diplomiin ja vinkkaan varmasti, jos otan ko. ikäryhmää.
Johanna Hulkon Geoetsivät-sarja on ollut kovasti suosittu ja alkaa olla jo käsite suomalaisessa nykylastenkirjallisuudessa, joten pitihän tämäkin aukko sivistyksessä täyttää. Tarina on hauska, hyväntahtoinen ja pikkuisen jännä ja sopinee vähän herkemmillekin lukijoille. Ajattelisin tämän ihanteelliseksi kohderyhmäksi 1.-3.-luokkalaiset.
Ihan hauska kirja ja uppoaa varmasti lapsiin joille kirja on suunnattu. Ihan keveä lukuvälipala itsellekin. Kevyt, muutamia seikkailun tapaisia. Kolme tähteä muuten mutta geokätköily harrastuksesta kertova kirja ansaitsee lisää yhden tähden.
Olipas tämä viihdyttävä pläjäys. Ostin äänikirjan Elisa-Kirjasta koska sattui olemaan ylimääräisiä krediittejä ja halusin vähän syventää nuortenkirjatietämystäni. Vaikka en tiedä geokätköilystä mitään, Geoetsivien seikkalut jaksoivat kiinnostaa. Huumoria oli mukana sopivasti ja ainakin minä nauraa hörötin itsekseni monessa kohtaa.
Mietin jonkin verran minkä ikäiselle kirjaa voisi suositella. Itse muistan sangen selkeästi että Raparperi on kirjassa viidennellä luokalla ja siirtyisi siis kirjassa eletyn kesäloman jälkeen kuudennelle. Goodreads-arvioissa moni on puhunut kolmasluokkalaisista ja kirjan kuvauksessa puhutaan nelosluokkalaisesta Raparperista. Mutta minä olen silti sitä mieltä että tässä ollaan viidennellä luokalla. Lukuhaluista ja -taidoista riippuen tätä voi suositella kaikille geokätköilystä, retkeilystä tai partiosta kiinnostuneille alakoululaisille.
Johanna Hulkon "Geoetsivät ja rahakätkön arvoitus" (Karisto, 2013) aloittaa uuden lastenkirjasarjan, jossa viisi alakouluikäistä mukulaa seikkailevat Nokialla ja etsiskelevät geokätköjä.
Kesäloma on alkanut. Raparperin, hänen parhaan ystävänsä Emmin ja tämän pikkusiskon Sallin muodostama kolmikko lähtee metsäretkelle. Siellä he törmäävät partiopoikiin, mutta myös epämääräiseen, hirmuisen kasan seteleitä sisältävään rahakätköön. Onkohan kyse jostain rikollisesta? Ja mikä rooli tarinassa mahtaa olla Raparperin isän tujulla chillikastikkeella?
Geoetsivät ovat iältään jotakuinkin seitsemän ja yhdentoista välillä, mutta kirja itsessään sopinee ensisijaisesti kakkos-kolmosluokkalaisille. Seikkailu on pienimuotoinen, ihan himpun verran jännittävä, mutta ei paljon. Luullakseni kohderyhmään kuuluva lukija voi romaanista saada paljonkin irti, etenkin jos geokätköilyharrastus on jo entuudestaan tuttu juttu.
Kirja oli ihan hyvä. Otan tämän mukaani kolmosluokkalaisten vinkkauksiin.
Itsekin harrastanut nyt 10 vuotta geokätköilyä. Joten tämä kirjasarja on lukulistalla. Olen ostanut kirpareilta aina kun vastaan tulee. Oli mukava aloittaa uusi vuosi tutustuen sarjan ensimmäiseen kirjaan. Ja pakko on muutkin lukea,ihana tunnelma kirjassa.
Tämä oli tosi kiva yllätys lastenkirjallisuuden kentässä. Geokätköily on tuore ja hyvä aihepiiri lasten seikkailulle, ja samalla asiasta tietämättömät valistuvat aivan huomaamatta (kuten allekirjoittanut).
Raparperin ja kaveriporukan tekeminen ja oleminen oli ihanan vaivatonta ja mukaansatempaavaa ja pointsit kirjailijalle siitä, että hän ei lähtenyt selittämään asioita. Ihan niinkuin Raparperin vastatessa Sallille kysymykseen siitä, miksi hänellä on kaksi isää, ja Salli hyväksyy asian sen enemmittä puheitta, myös lukijan on helppo vain mennä tarinaan mukaan. Noinhan lasten kanssa usein menee: ne kysyvät jotain, sinä vastaat, ja homma oli siinä. Liiallinen selittäminen luo usein vain hämmennystä.
Olipa piristävää lukea välillä lastenkirja! Tartuin tähän puhtaasti kiinnostuksestani sitä kohtaan, millaisia kirjoja ihana kirjoittamisen ohjaajani itse kirjoittaa. Juonivetoinen, lämminhenkinen ja sujuvasti etenevä lastenkirja, toimii uskoakseni parhaiten 1-3.-luokkalaisille, miksei vähän vanhemmillekin.
Erikseen täytyy mainita vielä se, kuinka ihanan vähäeleisesti ja lämpimästi tässä tuodaan vauhdikkaan juonen lomassa esiin myös sellaisia lapsen mieltä askarruttavia kysymyksiä, kuin että miksi jossain perheessä on kaksi isää.
Kirjassa esitellään myös kiinnostavasti ja selkeästi geokätköilyä harrastuksena ja tarjotaan myös mahdollisuus ratkaista itse siihen liittyvä tehtävä. Parhaimmillaan kirjalla on siis myös paitsi lukemista, myös lasten ulkoiluharrastuksia tukeva vaikutus :)
Tämä oli muuten hyvä. Pakkohan tämä oli ottaa luettavaksi, kun geokätköily kiinnostaa, ja arvelin, että voisi kirja huushollin seitsemänvuotiasta geokätköilijääkin kiinnostaa. Teksti on ronskisti isoa, tekstimäärä on oikein hyvä vähän aloittelevammallekin lukijalle. Itse tarina oli mainion leppoisa muksudekkari, sopivasti jännä.
Raparperi on oikein hauska päähenkilö ja tarinan puitteet muutenkin kohdallaan, joten toivottavasti tälle tulee enemmänkin jatkoa. Kakkososa onkin jo valmiiksi odottamassa.
Loistava kirja - toimi mainiosti useamman ikäiselle lapselle - meillä lukijana/kuulijana oli tyttöjä, mutta kyllä tämä kirja poikiinkin taatusti uppoaa.
Juoni oli sopivasti jännittävä ja mukaansatempaava,kerronta jouhevaa,soljuvaa ja tarttuvaakin - me perheen vanhemmat kun huomasimme jossakin kohtaa,että puhumme -kö-kieltä ;p
Minä povaan tälle sarjalle suuria;useita jatko-osia ja kyllä tämän näkisi mielellään myös kuvaruudusta tai valkokankaalta!
3,5 tähteä. Ihanaa, että tässä kirjassa kahden isän perhe oli ihan normaali juttu. Ja kirjassa oli hyvin kerrottu myös geokätköilystä!
Helmet-lukuhaaste 2020 - tää kirja sopii ainakin kohtiin: 2. Iloinen kirja 4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä 41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan
3-luokkalaiset tytöt seikkailevat niin koulussa kuin metsässäkin etsiessään geokätköjä. Häminkiä aiheuttaa Majavat-partiolaispojat, jotka työntävät nenänsä turhan usein tyttöjen juttuihin.
Geoetsivät-sarjan ensimmäinen opus oli varsin sympaattinen ja kiva lukukokemus. Kirja oli vähän jännä ja poikkeuksellisesti tapahtumiensa suhteen myös varsin realistinen. Geokätköilyn sääntöjä ja hienouksia tupattiin välillä selittelemään ehkä liikaa, mutta asiasta tietämättömälle voivat toki olla hyödyllisiä. Kiva oli kirjan lopussa ollut sanasto. Kyllä tästä varmaan tulee seuraava osakin luettua, lisäksi olisi kiva joskus käydä hakemassa kirjassa esitelty mysteerikätkö.
Todella hyvä kirja! Iskee varmasti ikäryhmään kuin veitsi voihin, sillä olihan se pirun hyvä kirja näin vanhempanakin. Olen lukenut paljon huonompia aikuisten kirjoja, joten taidanpa lukaista nämä kaikki.