Miten valinnat rakkaudessa voivat mennä niin pieleen! Oton piti olla hyvä ihminen, luotettava kumppani ja taatusti tervehenkinen isäkandidaatti. Mutta Pihlan iloisen vauvauutisen jälkeen Otto häipyykin Intiaan meditoimaan.
Tornionjokilaaksossa Pihlalla on piilopirtti, jonne hän vetäytyy työstämään selviytymisstrategiaansa. Ensimmäinen haaste on kehittää kaupunkilaisesta lattekahvin litkijästä pohjoisen syrjäseudun tee se itse -nainen. Entä miten valmentautua äitiyteen, kun kylän ainoa tukiryhmä on tarkoitettu masentuneille äideille? Se käy selväksi, että monilapsisen lestadiolaisäidin ja viime hetkillä lapsensa hankkineen kunnanjohtajan neuvot uudelle äidille ovat ihan omanlaisiaan.
Keskittymistä tärkeimpään häiritsevät innokkaat isäehdokkaat, Peräpohjolan Don Johnson ja ruotsalaisittain liiankin täydellinen Mårten. Entä Otto, olisiko hänestä sittenkin isäksi?
Veera Vaahtera on kirjailija Pauliina Vanhatalon alter ego, jonka suojissa Vanhatalo kirjoittaa komediallisia lemmentarinoita Jane Austenin, Hilja Valtosen ja Bridget Jonesin luoneen Helen Fieldingin jalanjäljillä.
Edellisen Vaahteran jälkeen teki mieli vähän lisää samaa ja maistuihan se tämäkin! Mutkaton viihdekirja Lapin tunnelmalla ja "kaupunkilaisnainen muuttaa maalle" -teemalla. Kielimuuri oli hyvä lisä romanttisessa suhteessa, joskin siitä olisi voinut ehkä yrittää saada irti enemmänkin. Sivuhahmot olivat erittäin onnistuneita.
Pidän näissä kirjoissa erityisesti ihmiskuvauksen lämmöstä ja naisten välisten suhteiden tsemppi- ja kaverihengestä.
Kirjassa kolmekymppinen Pihla muuttaa Helsingistä Tornion seudulle sen jälkeen, kun hän on saanut tietää olevansa raskaana ja poikaystävä Otto on häipynyt Intiaan selvittämään ajatuksiaan. Olisiko Otosta sittenkin lapsen isäksi, tai millaisia herroja ovat pohjoisen uudet tuttavuudet, kyläkauppias Leevi tai ruotsalainen Mårten?
Tämä oli kolmas lukemani Veera Vaahtera -nimen romantiikka-genre kirja. Aiemmista lukemistani (Sattumalta sinun sekä Kevyesti kipsissä) olen pitänyt aika paljon, Vaahtera tapaa kirjoittaa realistista ja mukavaa chiclitiä. Tämä Rakkautta, vahingossa -kirja oli siihen nähden kuitenkin pettymys, vaikka kaipa tämä peruschiclitiä oli. Esimerkiksi lopun "paljastuksen" arvasi aikaisin, ja moni muu kirjan ratkaisu tai tapahtumien kuvaus oli ärsyttävän epärealistinen - tai sanoisinko epälooginen. Kepeää luettavaa tämä toki oli, mutta Vaahteralla on parempiakin kirjoja.
Kirjassa oli todella leppoisa tunnelma ja miellyttävä lukutuntuma, teksti soljui pakottamatta eteenpäin. Päähenkilön epätietoisesta elämäntilanteesta huolimatta tarinassa säilyi positiivinen ja turvallinen pohjavire. Yllämainituista syistä tykkään siis Veera Vaahteran, eli Pauliina Vanhatalon kirjoista kovasti. Viides tähti jää uupumaan arvattavien juonenkäänteiden vuoksi, jotka toki kuuluvat genreen.
Kevyt rakkaus romaani, josta jää positiivinen sekä tyytyväinen fiilis jälkeen. Välillä tuntui että muutamissa tilanteissa ei kirjoittaja ole todellisuutta tarkkaan miettiny(krhm varsinkin talven aikana :D) Muuten oli mielenkiintoista seurata päähenkilön, Pihlan elämänvaiheen ylä-ja alamäkiä ☺️
Mukavan nopealukuinen ja jopa melko realistinen, hyväntuulinen ja kevyt hömppäromaani. Ensimmäinen lukemani Vaahteran kirja ei ollut ihan näin hyvä ja viihdyttävä, mutta tämä oli oivallista kesälukemista.
Ihanaa hömppää! Kirjan päähenkilö omine hölmöine kriiseineen oli mukavan samaistuttava. Lisäksi naapurin eläkeläinen Arvo aivan mahtava hahmo! Kuuntelin äänikirjana ja pisteet murteista erityisesti lukijalle. Hauska hyvän mielen kirja!
Helppo ja nopea viihderomaani. Tarina ja henkilöhahmot oli hyviä, joskaan ei kovin syvällisiä. Sopii tämäkin teos varsin hyvin tällaiseen lievän kuumeen sumentamaan aivotoimintaan.
Viihdyttävää ja laadukasta hömppää, tämän tarinan seurassa suorastaan rentoutui. Vaikka loppuun saakka sai tietty jännittää, kenet miehistä Pihla kelpuuttaa rinnalleen - vai eikö ketään?
Nämä Veerat osaavat kirjoittaa hyvää kotimaista hömppää - vaikka en tiedä menisikö tämä mitenkään kokonaan hömpän alle. Sujuvaa ja viihdyttävää viihdekirjallisuutta jonka tarina ja hahmot pitivät hyvin otteessaan ja oli nautinto lukea. Päähenkilö pakenee perinäämsä mummolaan Lappiin elämäänsä pääkaupungissa ja elämä muuttaa suuntaansa radikaalisti tuoden mukanaan kaikenlaisia muutoksia, mukavia ja vähemmän mukavia ja myös henkilöitä joihin ei olisi tullut törmättyä vanhassa elämässä. Lapin taika tekee tehtävänsä.
Kirjan aloitus tulee aika pysähdyttävään elämäntilanteeseen joten siinä suhteen onnistunut ratkaisu. Kirjoitustyyli on erittäin helppolukuista, ainoastaan lapin murteessa "kääntämistä" => tuo kirjaan todellista elämän tuntua.Juoni etenee suht jouheasti,tosin välill meinaa junnata paikallansa, tosin yllätyskäänteitäkin riittää. Selvästi kirjailija on kasvanut esikoisteoksestaan, kirja astetta parempi ja siitä jäi hyvä mieli!
Paikoitellen hauska, mutta ei mielestäni parasta Vaahteraa. Masennus on vakava sairaus, mutta repesin aina ilmaisulle "masentuneet äidit", kun tätä käytettiin muun muassa vieraita listatessa.
Oikeun sujuvaa chiclitiä Lapin maisemissa. Onnistui naurattamaan riittävästi ja lopussa liikuttamaankin hetkellisesti. Tarjosi myös muutaman kimmokkeen lukijalle pysähtyä miettimään mm. perheen käsitettä. Ja kuitenkin pitäytyi genrensä lainalaisuuksille orjallisena.