Hovimäki-sarja kertoo Lindhofien aatelissuvun ja Sepän torppari- ja käsityöläissuvun vaiheista aina 1700-luvun lopulta nykypäivään. Sarjan aiemmat osat on esitetty TV 2:ssa. Sarjan kuudetta osaa Ei muuta kunniaa ei nähdä televisiossa.
Suomi yrittää toipua kansalaissodan myrskyistä, jotka ovat jättäneet jälkensä myös Hovimäen Lindhofien ja Sepän perheen elämään. Kartanoa isännöi nyt agronomi Lennart Lindhof, mutta torpat ovat siirtymässä vuokraajiensa omistukseen. Niin lunastaa vihdoin Sepän Väinökin isiensä torpan ja rakentaa uuden verstaan pienviljelystilansa pihapiiriin. Jääkärinä hänet valitaan Hirvikosken suojeluskunnan johtoon, kun Otto Haglund haluaa keskittyä tulitikkutehtaansa asioihin.
Vaikka Ruuthilla on kädet täynnä työtä kasvavan perheensä parissa, hän on silti perustamassa Hirvikosken Lotta Svärd -yhdistystä yhdessä Marie-neidin ja tohtorinna Katri Intovuoren kanssa.
Raskainta uuteen elämään sopeutuminen on Lilli von Pahlenille ja hänen tyttärelleen Irinalle, jotka hädin tuskin pelastuivat Venäjän vallankumouksen jaloista kotiin Hovimäelle. Lilli haikailee entistä ylellistä elämäänsä Krimillä. Irinaa pilkataan ryssäksi, kun puheessa on outo sointi. Vain pikku-Leo ottaa huolettomana ensimmäisiä askeliaan kartanon puistossa. Myös diakonissanmökissä kasvaa pikkumies, joka ei muista isästään mitään. Alma Seppä kasvattaa hellästi veljenpoikaansa Taistoa. Tämän äiti Martta, katkeroitunut punaleski, on lähtenyt Amerikkaan uuden elämän toivossa.
Itsenäisen Suomen ensimmäiset vuosikymmenet eivät suju Hovimäelläkään ilman kasvukipuja. Pirtuautot kiitävät sammutetuin lyhdyin öisillä teillä ja niiden kintereillä tulevat uudet aatteet ja tavat. Poliittiset ristiriidat kytevät yhä pinnan alla ja leimahtavat lakoiksi, tuhopoltoiksi, talonpoikaismarssiksi ja lopulta myös Mäntsälän kapinaksi. Hirvikoskellakin joudutaan ottamaan kantaa oikeaan ja väärään, kun pitäjän oma mies muilutetaan ja mukiloidaan melkein hengiltä.
Pulavuosina paukkuvat huutokaupanpitäjien vasarat myös Hovimäellä. Miten käy kartanon, kun sitä ei enää suojele laki sääntöperinnöstä?
Lopullisesti elämä kääntyy saranoillaan, kun evakkokuormat kulkevat talvihämärissä kartanon tammikujaa ja suojeluskuntapojat ja lottatytöt palelevat ilmavalvontatornissa. Talvisodan ensimmäiset sankarivainajat haudataan Hirvikosken kirkkomaahan. Ei muuta kunniaa…
Aivan ihana päätös Hovimäelle! Olen niin iloinen, että sarjan tekijät kirjoittivat vielä tämän viimeisen osan, joka vastasi niin moniin mielessäni heränneisiin kysymyksiin ja ympyrä sulkeutui. Olo on vain kovin haikea - onneksi kirjojen ja tv-sarjan pariin voi aina palata!
Haikea päätös Hovimäki-sarjalle. Kolme tähteä, koska koko sarjan ajalta tapahtumat tuntuivat pikemmin luetteloinnilta kuin kirjallisuudelta. Sen lisäksi tämän viimeiset osan lopetus vuodelta 2000 tuntui täysin turhalta. Tarpeetonta tuttujen nimien heittelyä, joka ei lopulta tarjonnut itselleni yhtään mitään.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Tv-sarjan innoittamana oli kiva lukea myös filmaamaton sarjan päätösosa. Mielenkiintoinen ja nopealukuinen kertomus. Tekstissä oli kuitenkin häiritsevän paljon virheitä ja sekaannuksia henkilöissä.
Sarjan päätösosa kuvaa Lindhofien aatelissuvun muutoksia kansalaissodan jälkeisessä Suomessa. Elämä on myrskyisää ja sopeutuminen uudenlaiseen yhteiskuntaan ei suju ilman draamaa ja ristiriitoja. Hovimäen kulta-aika on ohi, kun puhelimet, sähköt ja radiot yleistyvät, ja torpparit itsenäistyvät. Varsinainen tarina päättyy vuoteen 1940, mutta epilogissa vilkaistaan uuden vuosituhannen vaihteeseen, vuosiin 1999-2000. Olisi ollut mahtavaa, jos tämäkin osa olisi tehty televisioon.