Tuhansien aamujen talo

by Tuija Lehtinen

Luutnantti Martta Vaara on uralleen omistautunut nainen, joka toimii kouluttajana aliupseerikoulussa. Tykkimies Smilla Aarnio pitää välivuotta opinnoista armeijan palveluksessa. Näiden kahden naisen tiet kohtaavat tuhansien aamujen talossa, satojen miesten seassa.Millaista naisen on olla esimiehenä tässä joukossa? Luutnantti Vaara on jo monessa sopassa keitetty, mutta tykkimies Aarnio vasta totuttelee kuriin ja järjestykseen.Sekä yksityiselämän kuviot että ammatilliset odotukset menevät uusiksi, kun kaksi vahvaa naista koettelee maanpuolustushierarkian rajoja.

Genres: Romance, Finnish Literature, Chick Lit

272 pages, Hardcover

First published January 1, 2012

About the author

Tuija Lehtinen is a Finnish writer. In 1973 she graduated from high school in Kuopio, then in 1978 graduated with a BS from the University of Oulu, majoring in statistics. Lehtinen was a freelance journalist from 1979-1984 and has since worked as a freelance author. Her best-known works include the Mirkka, Laura and Janne novel series. They have been translated into Danish, Swedish, German, Estonian and Japanese.

Reviews

[Heli · Rating 2 out of 5]

Tuija Lehtisen Tuhansien aamujen talo on kepeää viihdettä, vaikka armeijatarinaan sekoittuu synkkiäkin sävyjä kateudesta ja kilvoittelusta aina vainoamiseen ja lähisuhdeväkivaltaan.

Kirjassa on kaksi päähenkilöä: luutnantti Vaara ja aliupseerioppilas Aarnio. Heistä vain korkea-arvoisempi Vaara saa esiintyä kirjassa minäkertojana. Aarniosta sen sijaan kerrotaan ulkopuolisen kertojan äänellä vaikkakin toki hänen näkökulmastaan. Kertoja vaihtelee jopa samojen lukujen sisällä, mutta kunkin osion aluksi mainitaan etunimeltä, kumpi on keskiössä. Näkökulmatekniikan käytön vuoksi yllätyin, kun hoksasin vasta suunnilleen kirjan puolessavälissä, ettei Aarnio olekaan omien osuuksiensa minäkertoja. Jäin pohtimaan, miksi niin on.

Suureen sukuun kuuluva Martta Vaara on perheellistymistä mutta ei elämänsä vakiintumista välttelevä luutnantti, joka on menestynyt armeijaurallaan erinomaisesti ja kohdannut silti (tai siksi) aiheetonta vastustusta. Alaiset pitävät häntä yltiövakavana ja jopa pelottavana. Vaaralla tuntuu olevan harvoja luottoihmisiä, ja vain harva tietää, mitä hänen päässään todella liikkuu. Aliupseerioppilas Smilla Aarnio on yksi AUK:n seitsemästä naisesta. Kilpailu Reserviupseerikouluun pääsystä on kova, ja Aarnio joutuu muitten oppilaitten kanssa tasapainoilemaan tiimityöskentelyn ja yksilönä loistamisen välillä. Romaanin jännite syntyy siitä, että nämä kaksi ei kovin eri-ikäistä naista ihastuu samaan mieheen, "leijonasilmäiseen" kokkiin nimeltä Kosmo. Kumpi saa miehen tähtäimeensä vai saako kumpikaan?

Päähenkilöitten nimet kävivät ilmi edellä. Lukiessa häiritsivät eniten juuri teennäisiltä kuulostavat nimet. Kenties erikoisilla nimillä oli pyritty pääsemään etäämmäs suomalaisesta jokapäiväisyydestä? Hieman ärsyttävältä tuntui myös repliikkeihin kirjoitettu armeijan hölötysdiskurssi: ihmeellistä sanojen vääntelyä ja kuittailua (vaikka voihan puheenparsi toki sellaista ollakin). Erikoinen ratkaisu oli sekin, että toisiaan aluksi varsinaisesti tuntemattomat päähenkilönaiset olivat koko ajan aistivinaan toistensa tunnelmia ja osuivat arvauksissaan käsittämättömästi oikeaan. Jos luutnantti Vaara oli esimerkiksi katsonut vähän pitempään jotain ruskeasilmäistä oppilasta, oppilas Aarnio päätteli siitä, että Vaaralla on varmasti meneillään jotain vispilänkauppaa jonkun ruskeasilmäisen kanssa, joka ilmiselvästi pyörii tämän mielessä.

En ole ihan varma, minkäikäisille lukijoille kirja on suunnattu. Aluksi oletin, että ideana on "tytöt armeijassa", jolloin oletettu lukijakunta voisi olla vapaaehtoista asepalvelusta harkitsevien ikäistä. Jossain kohtaa tajusin, että päähenkilönaisista toinen on hieman yli kolmikymppinen ja toinen taas kai vain vähän alle sen, eli ihan nuorimmille lukijoille ei välttämättä löydy samastumiskohtaa (paitsi ehkä Aarnion nuoremmista inttikavereista). Toisaalta kirja voisi kiinnostavan armeijan arki- ja johtajakoulutuskuvauksensa ansiosta sopia luettavaksi sekä armeijaan lähteville että siellä vastikään olleille. Vuonna 2012 julkaistu romaani ei ole ajankuvaltaan vielä täysin vanhentunut.

Vaikka juoni ja päähenkilönaisten elämästä kuvattu siivu pyöriikin pitkälti miehen/miesten metsästämisen ympärillä, armeijakonteksti tuo siihen hauskan vivahteen. Naisten taktiikat saman miehen piirittämiseksi ovat kuin eräänkin laitoksen oppikirjoista, samoin toiminnan suunnittelu, toteuttaminen ja arviointi. Mukavaa, että kumpikin päähenkilö tuntuu kykenevän realistiseen itsereflektioon (varsinkin kun heidän toimensa ovat paikoin juuri niin epäloogisia kuin tosielämässä). Tässä romaanissa naiset ovat siis aktiivisia toimijoita ja kokevat olevansa itse vastuussa onnestaan, vaikka onni olisikin "leijonasilmä ja nelijalkainen sänky".

Olisin halunnut pitää tästä romaanista enemmän, mutta vuoden muihin lukukokemuksiin verrattuna se jää laimeaksi. Tällä kertaa se saa vain kaksi tähteä. Hienoa kuitenkin, että tällaisia romaaneja on – että romanttisen hömpän joukkoon saadaan kirjoitettua aktiivisia naispuolisia toimijoita ja vähän syvällisempiäkin valintatilanteita.

[Helmi Saarela · Rating 1 out of 5]

En edes tiedä mistä aloittaa. Kirjan ainoa viihdearvo voisi olla juomapelin muodossa: ota shotti jokaisen varusmiespalvekseen/puolustusvoimiin/inttinaisiin liittyvän kliseen kohdalla. Lopputulos olisi tosin maksan puolesta karu.

Todella tyhjät ja pinnalliset henkilöhahmot, ja on omiaan vahvistamaan käsittämättömiä stereotypioita varusmiespalveluksen suorittaneista naisista ja etenkin naisupseereista.

Toki vähän saa anteeksi sillä, että ehkä vuonna 2012 aihe oli vieraampi kuin nyt kymmenen vuotta myöhemmin, mutta silti.

[Paula Puustinen · Rating 2 out of 5]

Ei todellakaan Lehtisen parasta tuotantoa.

[Marja Kauppinen · Rating 2 out of 5]

perushöttöä

[Kirja-fani · Rating 1 out of 5]

Odotus oli suuri tälle kirjalle koska aihe tuntui mielenkiintoiselta....MUTTA voi kuinka oli pitkäveteinen ja teennäinen kirja . Vaikka sivuja oli vain tämän verran tuntui että se kesti ja kesti... Kaksi päähenkilöä loi sekavan vaikutelman ja kun armeijajutut kerrottiin niiiiin perusteellisesti, aivan kuin vakuuttaen kirjailijan perehtyneisyyden, niin kirja oli ainakin minulle täysi floppi. Viimeisillä 20-30 sivulla tahti sentään reipastui ja oli luettavaa tekstiä.

Ja se ihmetytti...kaikki jotka käyvät armeijan kokevat ilmeiseti sen kielellisen taantumisen...myös naisetkin...

[Mintti · Rating 2 out of 5]

Inttimaailmaan sijoittuva tarina kahdesta erilaisesta naisesta joita vetää puoleensa sama mies - kuka saa leijonasilmäisen miehen, vai saako kukaan? Opin jonkinverran inttijuttuja, mutta muuten aikas sitä samaa kuin Lehtiset ennenkin. Ihan ok viihdyttävä mutta ei millään lailla yllättävä.

[Marias · Rating 3 out of 5]

Muutama asiavirhe armeijamaailmasta, mutta muuten taattua hattarahömppää. Kevyesti läpi kirjan, mitään syvennetty sen enempää. Rakastuminen toisiin tapahtui ihmeellisen helposti välähdyksenomaisesti. Mukavaa välipäivien viihdettä!

[ReadKnitHoard · Rating 4 out of 5]

More on the women's fiction end of the spectrum (with two female main POV characters who both get their dudes in the end—hence romance), it's really mostly about the AUK part of army life. Interesting and pretty great.

[Nina · Rating 4 out of 5]

Yllättävä aihepiiri: kaksi naista armeijassa, mutta toimiva ja viihdyttävä kirja. Tuija Lehtinen tuntuu tietävän, mistä kirjoittaa.

[Noora · Rating 2 out of 5]

Ei paras Lehtisen kirjoista, mutta menetteli. Ok hömppää, ei kummempaa.

[Elina · Rating 2 out of 5]

Kirja oli oikein viihdyttävä, muttei parasta Lehtistä. Juoni oli mielenkiintoinen ja armeija-asiat meni erittäin hyvin läpi sellaiselle, joka ei niistä tiedä mitään.