Yleensä pidän tosi paljon tämän genretyypin kirjoista ja vaikkei olisi niin täydellistä niin kuitenkin jokseenkin hyvää ns. varma juttu. Mutta tämä oli kyllä sellainen jossa mietin monta kertaa että lopetanko kesken. Jos olisin herkempi kirjojen kesken lopettelija niin sen varmasti olisin tehnyt. Päähenkilö oli ärsyttävän tahdoton ja pinnallinen sekä itsekeskeinen. Mies oli myös melko ärsyttävä ja manipuloiva ja itsekeskeinen. Muut kirjan henkilöt olivat siedettävämpiä ja järkevämpiä. Monet päähenkilön sanonnat ja lausahdukset olivat niin käsittämättömän pinnallisia ja typeriä että toivon mukaan kukaan ei oikeasti ole tällainen. En pitänyt myöskään stereotypioista kirjassa, niitä oli todella paljon. Ei chic lit- kirjallisuus yleensä ole tällaista, siinä on usein vahva nainen pääosassa johon on helppo samaistua - nyt kumpikaan näistä ei toteutunut. Tämä oli jo toinen kirja tältä kirjailijalta, senkin päähenkilö oli hyvin samantapainen ärsyttävyydessään. Vaikka haluaisin lukea kaikki kirjat häneltä mutta tämän jälkeen pitää miettiä onko siinä mitään järkeä. Tarina itsessään oli ihan kiva ja mielenkiintoinen eikä ainakaan samankaltaista loppuratkaisua ollut kuin siinä jonka luin ensin. Mietin kauan tähditystä ja ehkä 2 1/2 olisi parempi kuin nyt antamani, mutta puolikkaita ei vissiin voi antaa.
Kuuntelin äänikirjana. Tarina OK, mutta lukija häiritsi. Tykkään edelleen lukea kirjat kirjoina, mutta autoillessa tulee joskus kuunneltua myös äänikirjoja. Lukijalla on iso merkitys kolahtaako kokonaisuus vai ei.
Epäröin kahden ja kolmen tähden väliltä, miksei voi antaa puolikkaita?
Kuvio on kaikessa kepeydessään hyvin perinteisen chicklitmäinen. Tai oikeastaan tunnelmaltaan jollakin tapaa Anni Polva meets chick lit. Mitä suomalaisessa viihdekirjallisuudessa ei aivan voi välttää, eikä tarvitsekaan. Ja kansi on muuten aika kiva. Valokuvakannet ovat helposti muovisia, mutta tämä saa hyvälle tuulelle.
Kääntäjänä ja Maisa & Kaarina -sarjakuvan toisena tekijänä paremmin tunnettu Luhtanen kirjoittaa hyvää suomea ja soljuvasti etenevää tarinaa, joka on kuin puraisu makeaa omenaa keskellä talvea. Kesäistä ja helposti nieltävää. Mukana on toimivaa huumoria, toimintaa riittää ja kohtaukset on rakennettu taiten. Siinä kaikessa on jotain kovin... visuaalista, sarjakuvamaista. Silti kirja jätti minut vähän kylmäksi. En tiedä oliko syy yksioikoisessa etenemisessä, siinä että paikoitellen loikitaan eteenpäin huimaa vauhtia, vai siinä, että alkupuolisko kirjasta on vallan ennalta-arvattava. Onneksi se lopulta saa ilmaa siipiensä alle, loppupuoliskon luki hymyillen, niin huimia kuin kuviot olivatkin. Tai ehkä juuri siksi. Olisin vain suonut, että loikka olisi otettu pikkuisen aiemmin.
Kevyenä ja helppolukuisena viihdekirjanahan tämä on omiaan, sellaisena jota luetaan auringossa laiturilla, eikä edes yritetä löytää syvempiä tarkoituksia.
Todella helppolukuinen, kirjan luki siis päivässä...Kirjassa mukavia eksoottisia vivahteita mutta päähenkilön täydellisyyden tavoittelu oli hieman liiallista/etovaa... ja kun lopussa tavallaan kaikki kääntyy toisin päin, niin kirjan uskottavuus kärsii.Mutta päällisin puolin kirja ok, onneksi pysyi hyvin kasassa, ei sentään ollut aivan yliampuvia kohtauksia.
Sari Luhtanen on lupaava tuttavuus kotimaisen chic-litin saralla. Kirja on nopealukuinen ja siinä on kieltämättä omat hyvät hetkensä, kun seuraa päähenkilön, Annan, kohellusta. Täydelliseltä vaikuttava elämä ei menekään aivan kuten hän on suunnitellut. Annalla on pakonomainen tarve saada kaikkea kaunista ympärilleen, mikä tekee hänet välillä todella sokeaksi.
Turvallinen matkakumppani äänikirjana alkusyksyyn. Ehkä turhan monta murhetta Annalla, sillä jokin alkoi tökkiä kuuntelussa, vaikka ehtaa chicklitiä kaipailinkin. Genrelleen uskollisena murheet ratkeavat kevyesti ja nyt siihen kiinnitti huomiota, sillä murhetta oli niin suurta ja paljon, että kapinoin tätä maailmankuvaa vastaan.