Tunnetun meteorologin tutkimusretki naistaiteilijoiden taivaisiin. Onko mies- ja naistaiteilijoiden sääaiheiden välillä eroavaisuuksia? Ja mitä muuta – kovin kostettavaakin – Seija Paasonen löytää naistaiteilijoiden teoksia tutkiessaan?
Naisille asetetuista soveliaisuussäännöistä huolimatta useat naiset kiinnostuivat 1800-luvun loppupuoliskolla miesten tavoin ulkoilmamaalauksesta ja luonnonilmiöiden kuvaamisesta taiteen keinoin. Naiset jotka maalasivat taivaan kertoo tarinoita näistä sykähdyttävistä taideteoksista ja niiden tekijöistä, jotka haastoivat rohkeasti aikakautensa normit.
Meteorologinakin tunnettu Paasonen avaa kirjassaan näkymiä kymmenien taiteilijoiden töihin ja kertoo muun muassa suomalaisen Emelie Wallenskiöldin ikuistamasta meteorista Helsingin taivaalla sekä norjalaisen Betzy Akersloot-Bergin maalaamasta, Englantia pommittamaan matkalla olleesta, saksalaisesta zeppeliinilaivueesta. Kirjassa kerrotaan myös ruotsalaisesta Anna Bobergista, joka maalasi usein yksin Lofooteilla, ja norjalaisesta Catharine Hermine Køllenista, joka kirjoitti ja maalasi talvisin kotonaan Norjan Ulvikissa, vaeltaen kesäisin yksin – jopa Italiaan asti. Naisten kankaille tallentui värikkäitä auringonlaskuja, rauhallisia kuutamoita, vaahtoavia merenselkiä, vyörypilviä, revontulia ja monia muita visuaalisesti vaikuttavia ilmiöitä.
Tämä kirja olisi varmasti elävämpi, jos näkisi teokset, mistä puhutaan. Jännää sinänsä, että minulle tuli mielikuva, että suurin osa taiteesta on katottu netistä googlaamalla. Teos tehty Googlen kanssa käytännössä. Aika monesti se mainittiin. Kirja muuttui puuduttavaksi loppua kohden, kun en ymmärrä sääsanastoa tai pilvien erilaisuuksia. Liikaa on liikaa.