Heikki Patomäen uusi kirja pureutuu Euroopan velkakriisin historiaan, syihin ja todennäköisiin seurauksiin. Tältä pohjalta Patomäki avaa keskustelun vaihtoehdoista uusliberaalille globalisaatiolle. Kirjan tärkeintä antia ovatkin lukuisat uudistusehdotukset: Patomäki esittää tapoja järjestää uudelleen eurooppalaisen ja globaalin poliittisen talouden instituutiot. Ongelmien ytimessä on talouden arvopaperistuminen ja velkaantuminen. Velan avulla vivutaan sijoituksia ja rakennetaan alati paisuvaa, keskinäisriippuvaa järjestelmää, joka asteittain muuttuu yhä kaoottisemmaksi. Samalla kun talous pyörii yhä enemmän keinottelurahan ympärillä, rahoitusjärjestelmän osista tulee yhä hauraampia. Keinottelu lisää eriarvoisuutta, mutta kaikki kuplat puhkeavat lopulta. Vuosien 2007-2009 kriisi ja Euroopan valtioiden velkakriisi olivat tosiasiassa ennakoitavissa, koska niiden syntymekanismit olivat hyvin tiedossa. Kuitenkin monet poliitikot, toimittajat, tutkijat ja rahoitusmarkkinoilla toimivat elivät illuusioiden varassa. Eurokriisin anatomia kertoo miksi.
Varsin hyvä teos. Reduktiivisen analyysin sijaan Patomäki katsoo kauas historiaan selventäessään Eurokriisin taustaa ja esittelee isoja kokonaisuuksia. Myös opetukset historiasta ovat olennaisia. Paljon kaikenlaista, kuten skenaariot joiden toteutumista voi myöhemmin seurata ja toimintasuositukset, jotka ovat tietysti hieman utopistisia, kuten valitettavasti kaikki valtavirtataloustieteen ulkopuolinen tänä päivänä on. Tällaista uutta taloustieteellistä kokonaisuuksia ja historiaa ymmärtämään auttavaa kirjallisuutta tarvitaan silti enemmän kuin koskaan.
Kirjassa paitsi selitetään eurokriisin kulku myös tarjotaan kattava kuvaus siitä, mitä kansainvälinen talous oikeastaan on. Kirjoittaja laajentaa johdonmukaisella tavalla perspektiivin muihin aiempiin talouskriiseihin ja tarjoaa myös näkökulman siihen, miten talouskriisejä olisi mahdollista ehkäistä tulevaisuudessa.
Yhteiskuntateoriaan tottumattomalle esimerkiksi selostukset metaforien roolista talouspolitiikassa voivat tuntua ajoittain vaikeaselkoisilta. Tästä huolimatta teos on pääosin yleistajuinen ja nopealukuinen. Sitä voi hyvin suositella sekä ensimmäiseksi kirjaksi talouskriiseihin perehtymiseen että aihetta jo paremmin tunteville.
Globaalikeynesiläisyys esitetään lopussa ilmastopolitiikan kannalta toimivana ratkaisuna, mutta samalla sitä korostetaan keinona kokonaiskysynnän ylläpitämiseen. Tämän ja ilmaston välinen jännite jää kirjassa käsittelemättä.
Ως μη-ειδικός στην οικονομία, στο παρόν έργο, ο συγγραφέας δίνει μία έντονα υποκειμενική άποψη για το παρελθον και το μέλλον της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Τα ερωτήματα που θέτει είναι ενδιαφέρονται και άπτονται της φύσης της διακρατικής και διεθνούς αυτής ένωσης. Παρόλα αυτά η ιστορική επεξήγηση και τα επιχειρήματα που προβάλει είναι περισσότερο επιλογή των όσων υποστηρίζουν τη θέση του κι όχι μία αναλυτική και συστηματική προσέγγιση.
Selkeätä,mutta ilman tuurhaa yksinkertaistamista.Hetken ymmärsin jotain maailmantaloudesta...Kaikenlisäksi vielä selkeä,joskin vaikeasti tavoiteltava,tulevaisuuden visio.Joka ei yksinkertaista ihmistä taloudelliseksi yksiköksi,eikä sulje silmiään vallan moniulotteiselta,epätasaiselta jakautumiselta.Demokratia ja Globaalikeynesiläisyys kunniaan...siis jos ellei anarkokommunismi satu spontaanisti syntymään..:)
Melko helposti lähestyttävää tekstiä velkakriisin taustoista ja finansialisaatiokehityksen vaikutuksista. Jälkikeynesiläisen talousteorian ja uusliberalismin erot esitetään ymmärrettävästi. Loppupuolella kiinnostavaa pohdintaa velkakriisien ratkaisemisesta globaalisti, demokraattisesti ja ekologisesti kestävästi.