Runoilijana, suomentajana ja Kerberos-lehden päätoimittajana tunnetun Timo Hännikäisen (s. 1979) uusin teos on esseekokoelma, jonka aihepiiri liikkuu laajalla alueella. Kokoava teema on luonnon ja ihmisen tulehtunut suhde, joka on kuluneen vuosisadan aikana herättänyt tarpeen kokonaan uudenlaiselle ajattelulle ja maailmankuvalle.
Vakavissa, oivaltavissa ja ironisissa esseissä tarkastellaan taiteen, politiikan ja filosofian ilmiöitä tämän johtomotiivin valossa. Hännikäinen kirjoittaa mm. Ridley Scottin tieteiselokuvasta Alien, konservatiivisuudesta, luontorunoudesta, terrorismista, EU:n perustuslakiehdotuksesta ja T. E. Hulmen antihumanistisesta ajattelusta. Näkökulma on välillä henkilökohtainen, välillä etäisyyttä ottava. Sävyt vaihtelevat poleemisen kärkevästä pohdiskelevaan. Johtopäätökset ovat illuusiottomia: ihminen ei hallitse rakentamiaan yhteiskuntia ja kivutonta ulospääsyä umpikujasta ei ole. Taantumuksellisen uskontunnustus on myös puheenvuoro kirjallisuuden mahdollisuuksista: toivosta, toivottomuudesta ja selvänäköisyydestä hautakirjoitustaan laativalla planeetalla.
Timo Hännikäinen on helsinkiläinen esseisti, runoilija ja suomentaja. Hän on ollut kirjallisuus- ja kulttuurilehti Kerberoksen päätoimittaja vuodesta 2000. Hännikäinen on ollut vakituisena kriitikkona Parnassossa vuodesta 2005 ja julkaissut kritiikkejä useissa muissa lehdissä. Hännikäinen on kirjoittanut ylioppilaaksi Kallion lukiosta ja valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta.
Hännikäisen ensimmäinen runokokoelma Istun vastapäätä ilmestyi WSOY:n kustantamana 2002. Hännikäinen tunnustautuu syväekologiksi esseekirjassaan Taantumuksellisen uskontunnustus (Savukeidas, 2007). Hännikäisen toinen esseeteos Ilman: Esseitä seksuaalisesta syrjäytymisestä (2009) käsittelee seksinpuutetta ja naisenkaipuuta. Hänen kolmas esseekokoelmansa Ihmisen viheliäisyydestä ja muita esseitä ilmestyi 2011. Viimeisin maskuliinisuutta ja mieheyttä käsittelevä esseekokoelma Kunnia ilmestyi 2015.
Hännikäinen perusti 2012 yhdessä Jukka Aakulan, Riku Hautalan, Rami Leskisen, Kai Murroksen, Jarkko Pesosen ja Markku Siiran kanssa traditionalistisen verkkolehden Sarastuksen.
Hännikäinen on on myös Jarno Alanderin kanssa Kiuas Kustannuksen kustannustoimittaja.
Oudosti koottu kokoelma keskinkertaisia tekstejä. Alussa ja lopussa Hännikäinen pyörittelee syväekologista ajattelua tuomatta aiheeseen oikein mitään uutta ja väliin on sitten lyöty hyvin satunnaisia jutusteluja runoudesta ja Alien-elokuvista. Lähdin lukemaan saadakseni hieman syvällisemmän kuvan Hännikäisen ajatteluun mutta ei tästä kyllä jäänyt käteen mitään.
Kuulas ja punnittu ilmaisu yhdistyy vapaaseen ajatteluun. Harvinaisen hyvää kieltä. Myös sisällöllä on arvoa, joka on kasvanut korkoa. Mielenkiintoista kuulla Kaczynskin manifestin Savukeidas-julkaisun myyneen huonosti, kun 2020-luvun uusintapainos on mennyt kuin makkara torilla. Ensimmäinen osa oli kiinnostavin käsitellessään (jälki)modernia maailmankatsomusta sekä sen vaikutusta kotimaiseen runouteen.
Äärimmäisen typerä opus runoilijalta, joka kuvittelee runoilun tuottavan jotain erityistä kompetenssia ihmisyyden ja ihmisyhteisöjen luonteesta. Edes inhimillistä maailmankuvaa ei löydy lieventäväksi asianhaaraksi. File under naamapalmu.