Tämä on romaani Reidar Särestöniemestä. Reitarin äiti Alma laulelee Siionin virsiä ja isä Matti Kansainvälistä. Poika tarkkailee värisävyjä ympärillään ja soittaa mandoliinia. Kerran hän rakentaa Ounasjoella lautan, lähtee seilaamaan ja luulee päätyneensä maailman rannalle. Reitari opiskelee Leningradissa ja matkustelee kuin pirun ajamana ympäri maailmaa. Vihdoin hän löytää tyylinsä. Hänestä tulee taidepiirien kummastus, kuuluisuus, kommunisti joka rakastaa rahaa ja piilottaa sitä jenkkikassiin. Hänen juhlissaan käyvät Mukka, Paasilinna, Palsa, Polttila ja presidentti. Taiteilija on lopulta avoin mysteeri, jota oma veli kadehtii, äiti ymmärtää, taidepiirit vihaavat ja rakastavat.
Tämän romaanin tyylilaji on fantastistinen karnevalismi. Sosiaalisuus ja rakkaus liittyvät aina ruokaan, tavalla tai toisella. Koko ajan leivotaan leipää tai pullaa tai valmistetaan ruokaa, klimppisoppaa, verikakkoja, poronkakkaroita. Syödään liharuokia, jotka ovat pienissä, helposti jaettavissa yksiköissä. Toisinaan, varsinkin raskaina aikoina, ruoka tarjoillaan isoina paloina, kuten kokonaisen poronpaistin muodossa. Rakkauden ilmenemismuotona syöminen sivuuttaa seksuaalisuuden. Hilloja on saavitolkulla, nurkat täynnä, samoin verenpunaisia puolukoita.
Fiktioitu Brita Polttilan Reidar-kirjan ja Reidar Särestöniemi-tutkielmien pohjalta
Rosa Liksom (born Anni Ylävaara, Ylitornio, 7 January 1958) is a Finnish writer and artist. She studied anthropology and social sciences at the universities of Helsinki, Copenhagen and Moscow. She won the J. H. Erkko Award in 1985 for her debut novel Yhden yön pysäkki and the Finlandia Prize in 2011 for Hytti nro 6.
Reidar Särestöniemen elämästä kertova kirja. Reitari oli erikoinen persoona, jolla oli outo ja kiehtova elämä. Hän oli viehättävä nero, joka osasi hurmata, mutta joka silti jäi monelle vieraaksi. Pintaraapaisu suuren lappilaisen taiteilijan elämään. Reitarin taide jäi teoksessa sivuosaan vaikka maalaamisesta ja färeistä paljon puhuttiinkin.
Rosa Liksomin fiktiivinen Reidar Särestöniemen elämänkerta. Rakastan joitakin Liksomin romaaneja yli kaiken, erityisesti tuoreimpia kirjoja, en niinkään alkupuolen tuotantoa. Jos Reidarin elämä oli puoleksikaan yhtä riehakasta kuin tässä romaanissa, oli se äärimmäisen riehakasta. Ehkä tämä olisi pitänyt lukea ennen viime kesäistä Särestöniemen vierailua, mutta tuki se näinkinpäin käsitystä Reidarin maailmasta, valon ja vahvojen värien tarpeesta. Laaja on Reidarin ystäväpiiri ollut Palsasta ja Mukasta Brita Polttilaan, Elvi Sinervoon, Arvo Turtiaiseen, Persian shaahiin ja Urho Kekkoseen.
Minun on vaikea kuvitella parempaa yhdistelmää tähän kirjaan. Kuka muu kuin Rosa Liksom voisi kirjoittaa näin upean ja näköisen romaanin niin karnevalistisesta ihmisestä kuin Reidar Särestöniemi oli? Nuorempi polvi ei ehkä ota tätä kirjaa todesta, eivätkä he usko, että Reitarin kaltainen ihminen on todella ollut olemassa. Tarinat ovat huikeita ja ehkä liioiteltujakin, mutta saattavat ainakin perusteiltaan jopa olla tosia. Ja sekin mikä ehkä on fiktiota tai myyttiä, on todennäköisesti sellaista, että se kuitenkin olisi voinut joskus tapahtua. Joka tapauksessa tämä oli huikea lukukokemus, eikä kirjaa halunnut laskea käsistään. Kirja oli todella hauska, mutta siinä oli samalla läsnä synkempikin pohjavire – myös ”narrin kyynel” tuli näkyviin.
Kirjan rakenne oli sangen onnistunut. Kertojia on monia, jotka kukin valottavat tiettyä näkökulmaa kirjan monisärmäisestä kohdehenkilöstä ja hänen ympäristöstään. Rosa Liksomin käyttämä Lapin murre vielä kruunaa kaiken. Etelän lukijakin pääsee varsin pian kiinni kirjan kieleen, jota ilman kirja olisi vain varjo siitä mitä nyt saamme lukea.
Tämä oli taas hyvä esimerkki siitä, miten fiktio ja proosa voivat antaa jopa todellisemman kuvan jostain merkkihenkilöstä kuin virallisempi biografia. Kirjan alkulehdellä todetaan, että Rosa Liksom on ”fiktioinut” kirjan eri Särestöniemi-tutkielmien pohjalta, erityisesti Brita Polttilan Reidar-kirjan. Brita Polttila on tässä kirjassa esiintyvä Rita. Hyvin on kirjailija läksynsä tehnyt.
Tämä on kuin runsaalla väripensselillä vedetty muotokuva Reidar Särestöniemestä: hauska, sopivasti liioiteltu ja kieleltään rehevä. Siltikin tähän lyhyeen romaaniin on saatu pääpiirteissään mahtumaan tämän suuren korpitaiteilijan koko värikäs elämänkaari. Äänikirjan lukijaäänenä Anna Saksman suoriutuu murteellisesta kielestä viiden tähden ansioin.
Rosa Liksom kirjoittaa kyllä mestarillisen kauniisti suomea, ei voi kuin ihailla! Reidar Särestöniemen kiinnostava elämä typistyy Reitarissa vähän liiaksi ehtoopuolelta, mutta nuoruusvuosien kuvaus oli timanttista!
Hillitön, hauska ja rehevä kirja Reidar Särestöniemestä. Rosa Liksomin kieli on upeaa. Tai sitten on vain hauska lukea kirjaa, jossa ei ole käytännössä lainkaan kirjakieltä / yleiskieltä. Reidarin elämäkerraksi tämä riittää minulle.
Hurjaakin on ollut Reitarin elämä. Jotta juhlia kehuttaisiin, poltti taulujaankin ja ateljeensakin!😲 Anna Saksman lukijana 🤩 Helmet: 1 (Kirjan nimessä on erisnimi) Pohjoinen: 7 (Historialliseen Pohjois-Suomeen sijoittuva)
Kuuntelin äänikirjana yhden päivän aikana. Murre soljui ja veti eteenpäin huomaamatta. Kirja imaisi täydellisesti Reidar Särestöniemen elämään ja tarinaan.