What do you think?
Rate this book
Suom. huom. Kirjoituksia kääntämisestä
Suomentajat puhuvat omalla äänellään
Suom. huom. -esseekokoelmassa kolmetoista suomentajaa pohtii kääntämisen olemusta, kertoo kiinnostavimmista töistään, miettii sarjakuvan tai runouden kääntämisen erityisluonnetta ja suomentamisen nykysuuntauksia. Aku Ankka, Harry Potter ja Robinson Crusoe ovat kaikki osa suomalaista kulttuuria – kääntäjien työn ansiosta.
”Vanhoissa käännöksissä tiheään viljelty sivun alareunan suom. huom. on jo paljolti taaksejäänyttä elämää, mutta toivon silti, että tämä samaa nimeä kantava kirjoituskokoelma selittää lukijalleen antoisasti monia aiemmin pimentoon jääneitä tosiasioita kääntäjän työstä”, kirjoittaa Kristiina Rikman esipuheessaan.
Suom. huom. -esseekokoelmassa kolmetoista suomentajaa pohtii kääntämisen olemusta, kertoo kiinnostavimmista töistään, miettii sarjakuvan tai runouden kääntämisen erityisluonnetta ja suomentamisen nykysuuntauksia. Aku Ankka, Harry Potter ja Robinson Crusoe ovat kaikki osa suomalaista kulttuuria – kääntäjien työn ansiosta.
”Vanhoissa käännöksissä tiheään viljelty sivun alareunan suom. huom. on jo paljolti taaksejäänyttä elämää, mutta toivon silti, että tämä samaa nimeä kantava kirjoituskokoelma selittää lukijalleen antoisasti monia aiemmin pimentoon jääneitä tosiasioita kääntäjän työstä”, kirjoittaa Kristiina Rikman esipuheessaan.
205 pages, Paperback
First published January 1, 2005
4 people are currently reading
65 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 9 of 9 reviews
March 30, 2021
Minusta on tavattoman kiinnostavaa lukea kääntämisestä. Jos minä saisin päättää, jokaisessa suomennetussa kirjassa olisi mukana suomentajan jälkipuhe, jossa kääntäjä voisi taustoittaa teosta ja esitellä käännöksen hienouksia. Sellaisen lukeminen on aina hyvin mielenkiintoista.
Siksi olikin suuri ilo bongata kirjaston tietokannasta Kristiina Rikmanin toimittama Suom. huom. -esseekokoelma, jossa kääntäjät puhuvat. Pienessä kirjassa on 13 kiinnostavaa kirjoitusta kääntämisestä erilaisista näkökulmista. Ääneen pääsevät muun muassa aina yhtä ihana Kersti Juva, mestarillinen puolasta suomentaja Tapani Kärkkäinen, japanilaisen runouden taituri Kai Nieminen, Potterit kääntänyt Jaana Kapari-Jatta ja Günter Grass -spesialisti Oili Suominen.
Tapani Kärkkäisen näkökulmat Olga Tokarczukin Päivän talo, yön talo -romaaniin olivat erityisen kiinnostavia, koska luin kirjan juuri äsken (ja Tokarczukin hakeminen minut itse asiassa tämän kirjan ääreen johdattikin). Japanin ja kiinan kääntäminen kiinnostaa aina todella paljon, joten Niemisen teksti oli siksi huippukiinnostava. Liisa Ryömän vitsikäs Kääntäjän ohje kirjailijalle oli sopiva kevennys keskellä. Toisaalta Leevi Lehdon runousteoria jätti aika lailla täysin kylmäksi.
Useammassa esseessä käsitellään kääntämisen vaikeutta; sitä, miten pitäisi olla uskollinen sekä alkutekstille että suomen kielelle. Minkä verran sopii tulkita ja soveltaa? Missä kohden mennään omien sepittämisen puolelle? Minkä verran sellaista sallitaan? Kiinnostavia näkökulmia tuo vaikkapa se, kun Juhani Lindholm vertailee tuoretta Robinson Crusoe -käännöstään aikaisempien suomentajien töihin. Teoksesta pitäisi tunnistaa olennaiset elementit, jotka pitää tuoda suomennokseen sellaisenaan ja sitten ne kulttuurisidonnaiset elementit, jotka voi turvallisesti kääntää sellaiseen muotoon, jonka suomalainen lukija ymmärtää paremmin, jotka eivät ole kirjan ydintä vaan joissa on tärkeämpää oikean sävyn ja tunnelman tavoittaminen, ei niinkään suora sisällön välittäminen.
Kaunokirjallisuuden kääntäminen on ehdottomasti yksi kiehtovimmista ammateista, eikä sitä arvosteta riittävästi. Tätä esseekokoelmaa voi suositella varauksetta kaikille tämän taiteenlajin ihailijoille.
Siksi olikin suuri ilo bongata kirjaston tietokannasta Kristiina Rikmanin toimittama Suom. huom. -esseekokoelma, jossa kääntäjät puhuvat. Pienessä kirjassa on 13 kiinnostavaa kirjoitusta kääntämisestä erilaisista näkökulmista. Ääneen pääsevät muun muassa aina yhtä ihana Kersti Juva, mestarillinen puolasta suomentaja Tapani Kärkkäinen, japanilaisen runouden taituri Kai Nieminen, Potterit kääntänyt Jaana Kapari-Jatta ja Günter Grass -spesialisti Oili Suominen.
Tapani Kärkkäisen näkökulmat Olga Tokarczukin Päivän talo, yön talo -romaaniin olivat erityisen kiinnostavia, koska luin kirjan juuri äsken (ja Tokarczukin hakeminen minut itse asiassa tämän kirjan ääreen johdattikin). Japanin ja kiinan kääntäminen kiinnostaa aina todella paljon, joten Niemisen teksti oli siksi huippukiinnostava. Liisa Ryömän vitsikäs Kääntäjän ohje kirjailijalle oli sopiva kevennys keskellä. Toisaalta Leevi Lehdon runousteoria jätti aika lailla täysin kylmäksi.
Useammassa esseessä käsitellään kääntämisen vaikeutta; sitä, miten pitäisi olla uskollinen sekä alkutekstille että suomen kielelle. Minkä verran sopii tulkita ja soveltaa? Missä kohden mennään omien sepittämisen puolelle? Minkä verran sellaista sallitaan? Kiinnostavia näkökulmia tuo vaikkapa se, kun Juhani Lindholm vertailee tuoretta Robinson Crusoe -käännöstään aikaisempien suomentajien töihin. Teoksesta pitäisi tunnistaa olennaiset elementit, jotka pitää tuoda suomennokseen sellaisenaan ja sitten ne kulttuurisidonnaiset elementit, jotka voi turvallisesti kääntää sellaiseen muotoon, jonka suomalainen lukija ymmärtää paremmin, jotka eivät ole kirjan ydintä vaan joissa on tärkeämpää oikean sävyn ja tunnelman tavoittaminen, ei niinkään suora sisällön välittäminen.
Kaunokirjallisuuden kääntäminen on ehdottomasti yksi kiehtovimmista ammateista, eikä sitä arvosteta riittävästi. Tätä esseekokoelmaa voi suositella varauksetta kaikille tämän taiteenlajin ihailijoille.
July 9, 2022
Kääntäminen on jotain niin huikeaa, etten itse oikein pysty edes kuvittelemaan, miten sitä voisi tehdä. Sen vuoksi onkin hienoa, että Kristiina Rikman on koonnut tällaisen esseekokoelman, jossa kääntäjät omin sanoin kertovat tekemästään työstä.
Kirjan kolmetoista kirjoittajaa lähestyvät kaikki aihetta omalla tavallaan, mikä luoville ihmisille sopiikin. Mukana on yksi selkeä pakina, yksi akateemisiin syövereihin nopeasti uppoava teksti ja useita itsereflektiivisiä kirjoituksia, joissa kääntäjät itsekin ihmettelevä sitä, minkälainen prosessi kaunokirjallisen teoksen kääntäminen on
Useimmiten kääntäjien löytämä vertaus on musiikin soittaminen: siinäkin nuotit ovat valmiina, mutta teoksen tulkinta syntyy osaavan tekijän oman luovan prosessin kautta. Myös näyttelijävertausta käytetään jonkin verran. Oleellista on huomata se, että sanasta sanaan kääntäminen ei ole kääntämistä, vaan kääntäminen on teoksen tulkintaa toiselle kielelle.
Kokoelma avaa myös hienosti sitä, kuinka laaja yleissivistys on välttämättömyys kääntäjän ammatissa ja kuinka siitä huolimatta jokaisen käännöksen tekemiseen sisältyy valtavan paljon myös tiedonhakua ja nippelitietojen tarkistusta. Kaikesta tästä palkintona meille lukijoille on lisääntynyt ymmärrys ihmisenä olemisesta, kun saamme luettavaksemme teoksia monista eri kulttuureista omalla kielellämme.
Kirjan kolmetoista kirjoittajaa lähestyvät kaikki aihetta omalla tavallaan, mikä luoville ihmisille sopiikin. Mukana on yksi selkeä pakina, yksi akateemisiin syövereihin nopeasti uppoava teksti ja useita itsereflektiivisiä kirjoituksia, joissa kääntäjät itsekin ihmettelevä sitä, minkälainen prosessi kaunokirjallisen teoksen kääntäminen on
Useimmiten kääntäjien löytämä vertaus on musiikin soittaminen: siinäkin nuotit ovat valmiina, mutta teoksen tulkinta syntyy osaavan tekijän oman luovan prosessin kautta. Myös näyttelijävertausta käytetään jonkin verran. Oleellista on huomata se, että sanasta sanaan kääntäminen ei ole kääntämistä, vaan kääntäminen on teoksen tulkintaa toiselle kielelle.
Kokoelma avaa myös hienosti sitä, kuinka laaja yleissivistys on välttämättömyys kääntäjän ammatissa ja kuinka siitä huolimatta jokaisen käännöksen tekemiseen sisältyy valtavan paljon myös tiedonhakua ja nippelitietojen tarkistusta. Kaikesta tästä palkintona meille lukijoille on lisääntynyt ymmärrys ihmisenä olemisesta, kun saamme luettavaksemme teoksia monista eri kulttuureista omalla kielellämme.
June 3, 2015
Suom. huom. päästää kääntäjät puhuman omasta työstään omin sanoin. Vaikka kirja onkin julkaistu jo 2005, sisältää se silti nykyisenkin suomennoskentän kärkinimiä Kersti Juvasta ja Jaana Kapari-Jatasta Leevi Lehtoon ja Kai Niemiseen. Käännettävien teosten lajit vaihtelevat Aku Ankasta runoihin ja lähtikieliksikin löytyy englannin lisäksi esimerkiksi japani, turkki ja puola.
Suomentajilla onkin paljon sanottavaa. Pohdinnan aiheena on muun muassa se, mikä tekee hyvän käännöksen. Kääntäjänhän ei nimittäin tule (erityisesti kaunokirjallisuudessa) juuri näkyä, vaan taitava kääntäjä muuntautuu teoksen tarpeiden mukaan ja hyvä käännös ei pyri kuninkaaksi alkuperäisen paikalle, vaan toimii, kuten Juhani Lindholm omassa esseessään Robinson Crusoe ja muita fossiileja toteaa, ikään kuin ikkunana vieraskieliseen teokseen.
Teoksesta välittyy niin suomentajien ajoittainen turhautuminen työsarkaansa (esimerkiksi Liisa Röymän Kääntäjän ohje kirjailijalle) kuin intohimo kieleen ja oivalluksen riemu. Kaikki kirjoittajat kuvaavat kohtaamiaan ongelmia ja tekemiään ratkaisuja konkreettisin esimerkein käännösuransa varrelta ja useimmat heistä ovat pitäytyneet hyvinkin selkeässä ja kuvailevassa kielessä, joten kirja ei jää vain kääntäjien ja kirjallisuuden hienouksista kiinnostuneiden nautittavaksi. Jokaisen kirjoittajan oma persoona ja tyyli värittävät kirjan esseitä ja ne antavatkin monenkirjavan kuvan siitä, mitä kääntäminen oikeastaan on. Niinpä Kersti Juvan toteamus oman esseensä alussa onkin täysin oikeitettu: "Olisi hauskaa tietää mitä kääntäminen on", sillä kyseessä on laaja ja värikäs aihealue, josta riittäisi ainesta useammankin kirjan sisällöksi.
Suomentajilla onkin paljon sanottavaa. Pohdinnan aiheena on muun muassa se, mikä tekee hyvän käännöksen. Kääntäjänhän ei nimittäin tule (erityisesti kaunokirjallisuudessa) juuri näkyä, vaan taitava kääntäjä muuntautuu teoksen tarpeiden mukaan ja hyvä käännös ei pyri kuninkaaksi alkuperäisen paikalle, vaan toimii, kuten Juhani Lindholm omassa esseessään Robinson Crusoe ja muita fossiileja toteaa, ikään kuin ikkunana vieraskieliseen teokseen.
Teoksesta välittyy niin suomentajien ajoittainen turhautuminen työsarkaansa (esimerkiksi Liisa Röymän Kääntäjän ohje kirjailijalle) kuin intohimo kieleen ja oivalluksen riemu. Kaikki kirjoittajat kuvaavat kohtaamiaan ongelmia ja tekemiään ratkaisuja konkreettisin esimerkein käännösuransa varrelta ja useimmat heistä ovat pitäytyneet hyvinkin selkeässä ja kuvailevassa kielessä, joten kirja ei jää vain kääntäjien ja kirjallisuuden hienouksista kiinnostuneiden nautittavaksi. Jokaisen kirjoittajan oma persoona ja tyyli värittävät kirjan esseitä ja ne antavatkin monenkirjavan kuvan siitä, mitä kääntäminen oikeastaan on. Niinpä Kersti Juvan toteamus oman esseensä alussa onkin täysin oikeitettu: "Olisi hauskaa tietää mitä kääntäminen on", sillä kyseessä on laaja ja värikäs aihealue, josta riittäisi ainesta useammankin kirjan sisällöksi.
January 7, 2012
Ensin ajattelin, että ehkä luen tästä tekstikokoelmasta muutaman kiinnostavalta vaikuttavan osion, mutta lopulta luin ihan innostuneena koko höskän. Tosin viimeisimmän yleisesti runouden kääntämistä käsittelevän esseen melko haukotellen, koska runomitat (siis ne jambiset pentametrit, trokeet ja muut), runsaat alaviitteet ja jokin yleinen raskaslukuisuus vähän kyllästyttivät.
Kääntäjät kuvailevat suomennostyön monitasoista prosessia kukin tavallaan. Hauskojakin yksityiskohtia nousee esiin. Oli helppoa huomata, kuinka kokoelman kirjoittajat todella rakastavat työtään, uppoutuvat mielellään ja jännityksellä aina kulloinkin käsillä olevan teoksen maailmaan ja haikeina luopuvat siitä. Mitä erilaisimpia haasteita, kuten suomennettaessa esimerkiksi Harry Pottereita, 1000-luvulta peräisin olevaa venäjänkielistä kronikkaa, Günter Grassia, Aku Ankkaa, japaninkielistä runoutta, Robinson Crusoeta nykykielelle jne, käydään läpi tarkastikin ja usein valaisevien esimerkkien avulla.
Omalla lukulistalla etulinjaan mukaansatempaavien kirjoitusten ansiosta nousivat ainakin Arto Schroderuksen Sieppari ruispellossa -suomennos sekä Orhan Pamuk, jota on suomentanut suoraan turkista Tuula Kojo.
Kääntäjät kuvailevat suomennostyön monitasoista prosessia kukin tavallaan. Hauskojakin yksityiskohtia nousee esiin. Oli helppoa huomata, kuinka kokoelman kirjoittajat todella rakastavat työtään, uppoutuvat mielellään ja jännityksellä aina kulloinkin käsillä olevan teoksen maailmaan ja haikeina luopuvat siitä. Mitä erilaisimpia haasteita, kuten suomennettaessa esimerkiksi Harry Pottereita, 1000-luvulta peräisin olevaa venäjänkielistä kronikkaa, Günter Grassia, Aku Ankkaa, japaninkielistä runoutta, Robinson Crusoeta nykykielelle jne, käydään läpi tarkastikin ja usein valaisevien esimerkkien avulla.
Omalla lukulistalla etulinjaan mukaansatempaavien kirjoitusten ansiosta nousivat ainakin Arto Schroderuksen Sieppari ruispellossa -suomennos sekä Orhan Pamuk, jota on suomentanut suoraan turkista Tuula Kojo.
December 30, 2019
Tämä oli kauttaaltaan kiinnostava ja taitavasti kirjoitettu tekstikokoelma kaunokirjallisuuden kääntämisestä: kompromisseista, paradokseista, metodeista, samastumisesta ja niin edelleen. Tällainen läpileikkaava huippulaatuisuus ei ole itsestäänselvä asia, kun kysymys on kokoelmasta eri kirjoittajien tekstejä.
Kiinnostavaa olisi lukea ajatuksia myös muiden kuin kaunokirjallisten tekstien kääntämisestä.
Kiinnostavaa olisi lukea ajatuksia myös muiden kuin kaunokirjallisten tekstien kääntämisestä.
September 25, 2016
Palasina lueskeltua. Pohdiskelua eri näkökulmista, herkullisia yksityiskohtia. Erilaisia ja samojakin ajatuksia, mutta kunkin kirjoittajan omalla äänellä.
Read
June 8, 2024Kääntämisestä ei koskaan lue liikaa. Ehdotuksia uudemmista?
Read
August 31, 2024Kääntäminen on taikuutta. ✨ Tosi kiinnostavia näkökulmia tunnettujen suomentajien työhön.
July 29, 2013
Many views on translations and translating. Written by translators to other translators, concerning topics that are interesting and diverse.
Displaying 1 - 9 of 9 reviews