Ihmisen poika

by Mike Pohjola

Jeesus tulee, oletko valmis?

Eräänä päivänä pieni Julius Sariola kiipeää leikin lomassa korkeaan puuhun ja putoaa. Kuin ihmeen kaupalla hänen saappaansa tarttuu oksaan, ja Julius pelastuu. Kun hän kertoo tapauksesta äidilleen, tämä kertoo suojelusenkelin pelastaneen hänet, koska Jumalalla on hänelle vielä tehtävä maailmassa.

Tapaus jää vaivaamaan tiukan uskonnollisessa perheessä kasvavaa Juliusta, ja jossain vaiheessa hän oivaltaa, mikä on tuo Jumalan hänelle varaama tehtävä: Julius on Jeesuksen toinen tuleminen. Koska hän tietää, että lopun aikoina tulee vääriä profeettoja, hän ei kerro asiasta kenellekään. Elämäänsä hän alkaa kuitenkin elää valmistautuen vaivihkaa tulevaan tehtäväänsä, mikä se ikinä onkin.

Ihmisen poika on kertomus uskosta ja epäilystä, Commodore 64 -koneista, roolipelaamisesta, Jerusalemin syndroomasta ja Turun taudista. Se on 70-luvulla syntyneiden sukupolviromaani ja ajaton myytti, omaelämäkerrallinen tarina ja tietoinen antirealistinen konstruktio. Ennen kaikkea se on järisyttävä lukuelämys.

Genres: Fiction

607 pages, Hardcover

First published January 1, 2011

Reviews

[Joni · Rating 1 out of 5]

Samojen kansien väliin on läntätty kaikenlaista kamaa Jeesuksesta Turun kunnallispolitiikkaan ja homopapeista blogikirjoituksen kaltaisiin päivittelyihin vaikkapa 90-luvun saatananpalvontahysteriasta. Päähenkilö on nuori poika, joka kokee olevansa messias. Tämä teema kuitenkin matkan varrella yhtäkkiä unohtuu, ja jonkinlaisiksi juonenkäänteiksi muodostuvat tämän kovin niin kirjoittajaa muistuttavan päähenkilön hiusvärin muutokset. Välissä sitten muistellaan ekoja roolipelikokemuksia ja ihastuksiakin tavalla, jolla jokainen teiniromantikko on joskus pöytälaatikkoon rakkausnovelleja kirjoitellut. Jos tämä olisi murhamysteeri, sen nimi olisi "Mitä tapahtui kustannustoimittajalle?"

[Titus Hjelm · Rating 5 out of 5]

Huh, olipa hieno kirja! Ajattelin omaperäisesti kutsua tätä 'sukupolviromaaniksi'--niin hienosti se kuvasi omaa nuoruuttani--mutta sitten huomasin, että sana löytyy myös takakannesta. :)

En käynyt Turussa ennen kuin täytin 30, en larpannut, enkä käyttänyt huumeita, mutta muuten Julius Sariolan elämän arki oli niin tuttua, etten voinut välttää hymyä monissa kohtauksissa. Julius ja kaikki muutkin hahmot ovat aidosti kolmiulotteisia, nekin jotka näyttelevät sivuosaa. Se on saavutus jo sinänsä, mutta loppua kohden tarina irtaantuu hienosti siihenastisesta arkisuudestaan ja lopussa Fighting Fantasy-kirjojen faneja odottaa mieluisa yllätys. (Sittemmin Pohjola on kirjottanut kokonaisen kirjan, Sinä Vuonna 1918, käyttäen interaktiivista FF-tekniikkaa). Kirjan kaari on hienosti rakennettu, eikä 600 sivua tunnu yhtään liian pitkältä.

Lämmin suositus!

[Niklas · Rating 4 out of 5]

Mike Pohjolan Ihmisen poika kartoittaa vaikuttavalla tavalla 80-luvulta 2000-luvun alkuun ulottuvan kasvutarinan, joka käsittelee niin uskontoa, roolipelejä, identiteettipolitiikkaa kuin poliittista vaikuttamistakin. Mukana on paljon tavaraa, paljon liikaakin, mutta kirja on ansiokas etenkin realistisimmissa osioissaan, kun taas yliluonnolliset elementit eivät minusta täysin asetu samaan kokonaisuuteen niiden kanssa. Joka tapauksessa kiinnostava lukukokemus.

[Miri Simey · Rating 4 out of 5]

Tämä aiheutti hämmentävän nostalgiset fiilikset. Ilmeisesti vuoteni Turussa ovat siis jättäneet jälkensä. Kuuntelin kirjan osittain äänikirjana yli 38 asteen kuumeessa ja tietyt kohdat lienevät saaneen hieman lisäväriä tästä nautintatavasta johtuen. Hieno elämys.

[Janne · Rating 4 out of 5]

Hauska aikalaiskuvaus sisältäen paljon samaistuttavia yksityiskohtia. Kirvoitti yllättävän paljon ajatuksia ja jokusia naurunpyrskähdyksiäkin.

[Saila · Rating 3 out of 5]

Kirja lupasi paljon - nörttäilyä, alakulttuureja ja kunnallispoliittista kähmintää sekoitettuna uskonnolliseen fantasiaan. Oikeasti olin lukenut opuksen jo lähes loppuun, ennen kuin tajusin, että näitä lupauksia ei tulla lunastamaan. Kirjan tyyli oli vain niin helppolukuinen, kuin hyvin kirjoitettu aikakauslehtiartikkeli, että kirjan henkilöiden elottomuus ei häirinnyt minua. Ne olivat hahmoja, stereotyyppejä, ja useimmiten aika tylsiä sellaisia. Se harmitti erityisen paljon siksi, että itse liikun juuri kirjan kuvaamissa alakulttuureissa, ja siellä tapaamani tyypit ovat paljon monitahoisempia, kuin kirjassa kuvatut.
Mitä taas tulee keskeiseen teemaan, Jeesuksen toiseen tulemiseen, siinä kirja onnistui jo paremmin. Kuitenkin olisin toivonut homman menevän vielä enemmän fantasian puolelle, nyt kirjan uskottavuus vain kärsi mukaan ympätyistä scifi-elementeistä.

[Arja-täti · Rating 1 out of 5]

Jätin kirjan kesken. Liian paljon faktaa, liian vähän tarinaa, toisaalta liikaa tarinaa, liikaa tekstiä. Miksi tämä on kustannettu? Jotta tietäisimme, kuinka paljon kirjailija tietää kirjoittamistaan asioista? En ymmärrä, miksi kirjasta on tehty näin paksu, koska faktaosiot olivat a)raskaita luettavia b) eivät liittyneet juoneen ainakaan 130 ensimmäisen sivun aikana. Ja koska edessä olisi ollut vielä 500 sivua, ei kiitos. Kertokaa joku, missä kohtaa tämä kirja alkaa, niin voin kokeilla uudelleen.

[Suvi · Rating 3 out of 5]

Pohjolan ensimmäinen aikuisten romaani on mielenkiintoista luettavaa. Pohjola kertoo tarinaa, mutta haluaa välillä itse kirjailijana lausua huomioita kirjan tapahtumista ja viittauksista hänen omaan elämäänsä. Kirjan loppu oli mielestäni todella oivaltava ja edusti kirjailijan maailmaa hyvin.

[Tapani Aulu · Rating 4 out of 5]

Olen kai tarpeeksi nörtti vaikka en roolipelejä olekaan pelannut, että kirja kolahti ihan kunnolla. Ja tietysti nyt hetken Turussa asuneena jotain kosketuspintaa tuli tapahtumapaikkoihinkin. Hieno kirja ja sopivalla tavalla realistisen epärealistinen.

[Virve · Rating 3 out of 5]

Quite an entertaining read. Not a literary masterpiece necessarily, but definitely a fun change to the average coming-of-age story.

[Heidi · Rating 5 out of 5]

Aikalaiskuva, jossa politiikkaa, uskontoa, roolipelejä, jeesuskompleksi, kasvutarina, faktaa, fiktiota, kaikkea. Massiivinen mutta nopealukuinen, ei täydellinen, mutta kokonainen.