Olen Helmi Kekkoselta lukenut aiemmin vain kaksi teosta. Tämän naisen elämä oli täydellinen ja sai minut rakastumaan Helmi Kekkoseen.
Kekkonen on taitava, ihana ja oli jo tässä esikoisteoksessaan Kotiin vuodelta 2009.
Novellikokoelmassa on yhdeksän tarinaa. Novellit eivät ole ajankohdassa kiinni vaan hienovireisiä herkkiä tarkkanäköisiä kuvauksia ihmisten välisistä kohtaamisista, todellisista ja kuvitelluista, yhteenkietoutuviakin. Unenomaisuus, unen takana oleva, verhon suojassa, kuin etäältä tehty tarkkailu on läsnä. Novelleissa ollaan, ja lukija on, lähellä ja läsnä mutta kuin kauempaa tarkkailtuna.
Novelleissaan Kekonen käsittelee niin yksinäisyyttä kuin kaipuuta toiseen, osaamattomuutta olla parisuhteessa tai toisen lähellä, vaikeutta olla yksin, kuolemaa, terapiaa, lapsettomuutta, äitiyttä, avioeroa, rakkautta. Kekkoken kuvaa ne hetket, joilla on merkitystä. Jotka kulkevat mukana, huomasi tai ei.
Rakastin näitä.
Luin ensin hitaasti, yhden silloin, toisen tällöin,kuin säästelleen, etteivät vaan loppusi kesken, mutta huomasin, että nämä ovat edukseen kokonaisuutena. Luin uudelleen - teos on lyhyt, juuri sellainen itselleni ideaali - ja molemmat lukukerrat vahvistuvat sitä miten hieno kirjoittaja Kekkonen on.