Erinäisten kolttosten vuoksi Roope on päätynyt isän uusperheestä äidin hoiviin tämän muinaiselle kotipaikkakunnalle Savoon käymään ysiluokan. Poliisi Seppo, isän opiskeluaikainen kaveri, pitää Roopea silmällä. Koulussa on hankalaa, sillä väki viäntää ja kiäntää asioita. Ja entäpä paikalliset misut: pelkkiä nörttejä ja partiotyttöjä!
Roopelle koulu on pakkopaita, Duudsonit idoleita ja tulevaisuuden suunnitelmana ysiluokalta ulos ja maailmalle, toiveammattina tietysti varikon kingi.
Tuija Lehtinen is a Finnish writer. In 1973 she graduated from high school in Kuopio, then in 1978 graduated with a BS from the University of Oulu, majoring in statistics. Lehtinen was a freelance journalist from 1979-1984 and has since worked as a freelance author. Her best-known works include the Mirkka, Laura and Janne novel series. They have been translated into Danish, Swedish, German, Estonian and Japanese.
Taattua laatua tältä kirjailijalta, hauskaa, rentoa ja mukaansa tempaavaa tekstiä. Kirjan päähenkilölle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista hauskaa ja ei- niin hauskaa. Lehtinen pysyy edelleen yhtenä lempparikirjailijana jatkossakin.
I had high expectations of this book, since Lehtinen and her books were a big part of my teenage life. I must say I was disappointed and it is not because I am older now - her older books still rock.
For me the problem was that the main character was not likeble. He just whined and his sole motive was to "oppose the system". Lehtinen has had problmes writing boys before this too and she writes girls better on the long run. There is no ending as such and no conclusion for the characters. The main character does not evolve and without an ending of any sort we cannot even presume that it would happen some time in the future either.
The plot in itself was interesting and with a proper ending it would work quite well. Even though the main character is a man of one trait, the minor characters are written better and far more sympathetic. Thus two stars.
Eihän tämä kovin hyvä ollut. Jos olisi ollut lyhyemmät kappaleet ja vähemmän tekstiä, niin olisi voinut lukea joka sanan. Nyt hiukan hyppelehdin.
Mutta en silti haluaisi mollata ihan kokonaan. Huumori toimi ja Roopen sutkaukset nauratti kyllä. Lähinnä mietin, kuka jaksaa lukea tämän loppuun saakka, jos se on minullekin pakkopullaa. Idea olisi hyvä juuri sellaiselle, jolle lukeminen ei ole niin tuttu juttu, mutta ei tätä voi kenellekään sellaiselle vinkata. Ja taas hyvä lukija tuskin innostuu aiheesta.
Olisiko kirjan keventämisellä tullut parempi lopputulos? Kunnon rivivälit, vähemmän tekstiä ja enemmän keskusteluja nuorten kesken. Toimisi ehkä paremmin.
Hyvin pääsin jyvälle, vaikka karting-sarjaa en ole lukenut. Tavallaan jäi harmittamaan hyvän idean pilaaminen.
Olipas kamalaa luettavaa. Parinkymmenen sivun jälkeen totesin etten pysty lukemaan kirjaa kokonaan. Niin oli vihamielinen ja itsekäs tämä päähenkilö Roope. En ymmärrä kenelle tämä kirja on tarkoitettu.