Vanha mies pahoinpidellään henkihieveriin Tampereen Nekalassa, ja Hervannassa tapahtuu silmitön tuhopoltto. Tekijöiksi epäillään jengiä, jonka nuorin jäsen on vasta 15-vuotias tyttö. Pian yksi joukon jäsenistä löytyy surmattuna, ja syyllinen näyttää löytyvän jengin keskuudesta.
Komisario Koskinen tutkijaryhmineen joutuu selvittelemään järjettömältä tuntuvaa rikossarjaa. Tehtävä ei ole niitä helpompia, ja tuskissaan ovat myös tapahtumien pyörteisiin ajautuneet nuoret. Helpotusta he löytävät pienistä, possunpunaisista pillereistä, jotka ainakin siirtävät pelon ja tuskan seuraavaan päivään. Vaientaako Koskisen nuoret kuulusteltavat syyllisyys vai pelko? Kaiken ohessa Koskinen yrittää hoivata uutta, orastavaa ihmissuhdettaan ja pitää aisoissa työpaikalla liikkuvia huhuja.
Cover Designer/Kannen suunnittelu: Sakari Tiikkaja
FI: Seppo Sakari Jokinen (s. 13. huhtikuuta 1949 Tampere) on suomalainen rikoskirjailija.
Jokinen kävi keskikoulun Tampereen klassillisessa lyseossa ja lähti armeijan jälkeen 1970 Australiaan lähes neljäksi vuodeksi. Hän työskenteli 1975 lähtien Tampereen kaupungin tietokonekeskuksessa ja ehti toimia pitkään keskuksen pääoperaattorina, kunnes ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi loppuvuodesta 2006.
Seppo Jokinen tunnetaan tamperelaista ja Hervannassa asuvaa komisario Sakari Koskista käsittelevistä rikosromaaneistaan. Jokinen on julkaissut säännöllisesti vuodesta 1996 lähtien vuosittain yhden kirjan.
Vuonna 2010 Jokinen vaihtoi kustantamoa Karistosta osuuskuntamuotoiseen suomalaisten dekkarikirjailijoiden omistamaan Crime Time -kustantamoon. Jokinen on Crime Timen perustajajäsen. Crime Time pyrkii julkaisemaan Jokisen kirjoja myös englanniksi. Ensimmäisenä aiotaan julkaista Hukan enkelit Yhdysvalloissa.
EN:Seppo Sakari Jokinen (born April 13, 1949 in Tampere) is a Finnish writer of crime fiction. His books' main character is the fictional police officer Sakari Koskinen from Hervanta, Tampere. Koskinen is divorced and has a son named Antti. The books are published by CrimeTime. Jokinen himself is also from Tampere. He spent nearly four years in Australia after serving in the army in the early 1970s. He was for many years the main operator in the Tampere city IT centre.
Kirjan alku oli kiinnostava ja kerrontatyyli poikkesi normi-koskisista nuorten käyttämän kielen myötä.
Kirja oli ensimmäinen Daisy-kirja ja lukijana Eero Enqvist oli heikko, jolloin kirjan tarina kärsi hieman. Lukijan rytmitys tökki, lukutuokiot olivat liian pitkiä, jolloin ääni murtui toisinaan ja kullui lukijan nieleskelyjä. Kun on tottunut Ola Tuomisen lukemiin koskisiin ja nyt myös hyväksynyt Jukka Pitkäsen, niin kyllä se lukija vain vaikuttaa paljon kirjan tunnelmaan. Kasettiversion on lukenut Olli Orrenmaa, mutta hänen lukemisiaan en ole kuullut, joten en voi vertailla lukemisen eroja. Näitä keskivaiheen koskisia ei ole digitoitu kaseteilta, eikä luettu uudestaan Ola Tuomisen toimesta, kuten neljä ensimmäistä koskista.
Tämä komisario Koskinen oli jäänyt jotenkin väliin - kaikki muut sarjan kirjan viimeisintä lukuun ottamatta olen lukenut. Kirja oli suhteellisen alkupään teoksia, eikä kyllä laadultaan ole myöhemmän tuotannon tasoista. Kirjassa nuorista koostuva huumejengi pahoinpitelee vanhuksen, varastaa tältä auton ja lopulta polttaa tämän auton. Porukka on siinä määrin pöhnässä, että auton sytyttäjä onnistuu polttamaan itsensä pahasti ja teholle. Muu sakki päätyy yöksi putkaan ja kuulustelun jälkeen päästettiin vapaalle jalalle. Koko tapausta ajateltiin aluksi tavanomaiseksi huumeporukan sekoiluksi, mutta sitten yksi porukkaan kuuluneista tytöistä löytyy kuoliaaksi puukotettuna. Tämä ehkä olisi ollut vielä sattuma, mutta kun toinenkin porukasta kuolee, alkaa näyttää siltä, että jotain tavallisuudesta poikkeavaa on menossa. Kirja ei ollut sarjansa parhaita. Kieliasullisesti se oli ehkä hieman kankeampaa kerrontaa kuin sarjan loppupää, eikä juonikaan sarjan huippuihin sijoittunut. Huumeporukan toiminta oli äärimmäisen kliseistä ja epäuskottavaa: kannabiksesta tulee satunnaiskäytöstä voimakkaat himot ja vieroitusoireet muutaman käyttökerran jälkeen, ja porttiteoria kannabiksesta injektioaineisiin toimii lähes väistämättömään tapaan muutamissa viikoissa.
An older Inspector Koskinen book, where the detectives of the Tampere police are trying to find out why two teenagers who were members of a “gang” which was experimenting with drug use were murdered. Not as good as the later books. The book has a very cliched description of drugs where users get very dependent on weed after only a few times. The writing isn’t as fluent, either, as the later parts.
Aika karu kuvaus tamperelaisten nuorten elämästä reilu 15 vuotta sitten. Koskinen remuaa menemään taas omalla tyylillään. Tällä kertaa kerronnassa oli aika erilainen klangi, kun äänessä vuorollaan oleva käytti omaa kieltään.
Nyt meni osin nuorisoromaanin puolelle, mikä johtaa perusdekkarin aina liukkaalle jäälle. Huumeongelma on tietenkin hyvä syy moiseen ja tuloskin ihan kelpo. Kesäloman dekkariputkessa maistui ihan hyvältä, vaikka kirja onkin tehty jo vuonna 2002.