Mätänevä velho

by Guillaume Apollinaire, Riikka Mahlamäki (Translator)

Surrealismin pioneerin huikean mielikuvituksellinen proosarunoelma jatkaa Merlin-tietäjän tarinaa siitä, mihin se kelttiläisessä mytologiassa päättyy. Kirjailija itse piti tätä vuonna 1909 ilmestynyttä runoelmaa pääteoksenaan.

Mätänevä velho on huikea lyyrinen proosateos, joka jatkaa kelttiläisestä mytologiasta tutun tietäjä-Merlinin tarinaa siitä, mihin se perinteisesti loppuu.
Merlinin rakastettu Viviane noituu velhon kuolleeksi ja hautaa hänet, mutta koska Merlin on kuolematon, hänen sielunsa jää eloon mätänevään ruumiiseen. Hän kykenee edelleen myös kommunikoimaan elävien kanssa, ja romaani perustuukin dialogiin, jota Merlin käy häntä etsivien eläinten, olioiden ja ihmisten kanssa. Velhon keskustelut kristillisestä, kreikkalaisesta ja kelttiläisestä mytologiasta peräisin olevien hahmojen kanssa sivuavat muun muassa rakkauden mahdottomuutta, kuoleman jatkuvaa läsnäoloa elämässä ja yksilön perimmäistä yksinäisyyttä.

Suomentajan esipuhe ja henkilöhahmoluettelo valaisevat tämän mytologisen runsaudensarven monikerroksista symboliikkaa ja taustatekstejä.

"Mätänevä velho on paljon muutakin kuin uutta luova muodon ja kulttuuriperinnöin taidonnäyte. Teoksen tapa käsitellä yksinäisyyttä ja kuolemaa on lohduttoman kaunis."
- Saana Katila, Vihreä Lanka

"On piristävää, kun ollaan näin siekailemattomasti ikuisten teemojen ytimessä. Myyteistä ja perinteistä kiinnostuneille Velho on tapaus. Se ei jää pelkkään entisen haikailuun, vaan on myös sopivassa suhteessa arvaamaton ja uudistava. Ennen kaikkea sen kieli on runoudessa vertaansa vailla."
- Mikko Nenonen, Etelä-Suomen Sanomat

"Mätänevän velhon runollisuus on lukijalle helppoa, tyylissä ei ole turhaa kikkailua. Arthuriaanisessa maailmassa on lukemattomia teoksia, milloinkohan niitä muita tulisi yhtä asiallisesti suomennettuna?"
- Hannele Kivilahti, Tähtivaeltaja

"Apollinairen mielikuvitus on rajaton ja juuri siksi Mätänevä velho on niin huumaavaa luettavaa, vielä hieman vajaa sata vuotta kirjoittamisensa jälkeenkin."
-Tuukka Vartiainen, Kouvolan Sanomat

"Apollinairen asemaa ulkoisten tehokeinojen (mm. välimerkittömyys) kehittelijänä länsimaisessa kirjallisuudessa tuskin voidaan kyseenalaistaa."
- Jouni Huhtanen, Kymen Sanomat

"Kovin inhimillisiksi nämä hirviöt osoittautuvat, kovin kaunopuheisiksi, ja kaikkia heitä yhdistää sama asia, rakkaus, rakastamisen vaikeus, rakastamisen mahdottomuus, rakastamisen pakko, miehen ja naisen erilaiset ikuisuudet."
- Petri Salin, Portti

"Mukaansa taikova ja merkittävä. Mätänevällä velholla on paikkansa viime vuoden klassikkojen joukossa.
- Jan Blomstedt, Helsingin Sanomat

Genres: Poetry, 20th Century

149 pages, Hardcover

Published January 1, 2004

About the author

Italian-French poet Guillaume Apollinaire, originally Wilhelm Apollinaris de Kostrowitzky, led figures in avant-garde literary and artistic circles.

A Polish mother bore Wilhelm Albert Włodzimierz Apolinary Kostrowicki, this known writer and critic.

People credit him among the foremost of the early 20th century with coining the word surrealism and with writing Les Mamelles de Tirésias (1917), the play of the earliest works, so described and later used as the basis for an opera in 1947.

https://en.wikipedia.org/wiki/Guillau...

Reviews

[Olli · Rating 1 out of 5]

Mitä lie sieniä tai absinttia vedetty tätä kirjoitettaessa, mutta ihan ihme juttuja joka tapauksessa.

[Aarron-Axe · Rating 5 out of 5]

Un chef-d'œuvre surréaliste, hanté, presque comme un manifeste fantastique au lourd accent médiéval.
À ceux qui voudraient le découvrir, ne prenez surtout pas la version chez Libretto enregistrée sous cet ISBN, mais bien celle de la NRF qui contient les illustrations d'André Derain.

[Maximiliano Graneros · Rating 4 out of 5]

Rica en lirica, ambigüa y llena de diálogos estrambóticos, es una novela corta, divertida en la cuál nos irá hilvanando personajes y situaciones inverosímiles. El dimal es desencantador pero el meandro descurre entre líricas surrealistas y escenografía morosa en la cohesión y coherencia.

[Kristiina · Rating 3 out of 5]

Aikamoista vauhtia marssitetaan taruolentoja tervehdykselle.

[Dagogo · Rating 4 out of 5]

J’ai terminé L’Enchanteur pourrissant, qui n’a pas été une lecture de tout repos, ardue, abyssale. J’ai commencé cette œuvre en la lisant mal ; son caractère hétéroclite, chimère formelle, est ce qui m’a intrigué, ce qui a titillé mon envie. Mais ce qui m’a titillé m’a aussi perdu, dans un premier temps : je lisais mal l’œuvre car je ne savais comment la lire : comme une sorte de drôle de roman, pierre grotesque à l’édifice arthurien déjà bien composite ? comme plutôt une pièce de théâtre, impossible à représenter, pièce imperméable, puisque c’est la forme la plus présente au cours de l’œuvre ? ou alors, dernier recours, comme un poème ? Ainsi ai-je eu la clef pour comprendre et pour lire L’Enchanteur pourrissant comme il se devait, non pas comme une œuvre littéraire au genre éclaté, mais bien comme une œuvre poétique aux formes disparates, ce qui change toute la lecture. Pour ce qui est du sens, la portée est très difficile, c’est une œuvre qu’il faudrait relire plusieurs fois, pour comprendre ; en l’ayant ouvert une fois, je peux sans honte avouer n’avoir saisi presque rien du contenu de ce que j’ai lu. Le déchiffrement doit se faire par des relectures, ce que je ne m’interdis pas à l’avenir : L’Enchanteur pourrissant m’a tout l’air de faire partie de ces œuvres fascinantes que l’on peut lire et relire sans jamais l’avoir lue, un puits sans fond, à jamais indéchiffrable, rebutant pour d’aucuns, exaltant pour d’autres. Ouvrir L’Enchanteur pourrissant, c’est ouvrir un univers de poésie, un monde littéraire à part et forme entières.

[Juurakkotukka · Rating 2 out of 5]

Vaatisi oheensa kattavan selityksen.

[Pats · Rating 5 out of 5]

i have a soft spot for apollinaire, but i overlooked couleur de temps. pretty dramatic stuff. c'est tres triste! la haine!