Karhun kuolema

by Essi Kummu

Karhu tulee luokse ja hänestä tulee karhun oma ja kaikki on niin kuin on eikä kukaan enää mahda mitään.

Mutta karhu ei tule, ja Stella luopuu jo odotuksesta. Kunnes joku haistelee taloa.

Karhun kuolema jatkaa suomalais-ugrilaista mytologiaa. Se on lyyrinen, maanläheinen tarina perheestä, jossa kivulla etsitään omaa paikkaa.

Mumma kuolee eikä suostu levolle. Hän ei saata, ei millään. Eläessään on halvaantunut vanhus ollut tyttärensä Fannyn armoilla, mutta nyt hän on vapaa, ja kaikki on kesken.

Fannyn poika Alex on juureton. Suhde pulskan inuiitin kanssa ei helpota oloa, ei liioin paluu kotimaahan, missä odottaa viileän etäinen äiti.

Vain Fannyn sisko Stella, kyläyhteisön karttelema käsilläparantaja, tietää mihin kuuluu: hänestä tulee karhun morsian. Mutta karhun sylistä saa lohtua vain se, jonka side maahan on kyllin vahva.

Genres: Finnish Literature, Fiction

213 pages, Hardcover

First published January 1, 2010

About the author

Essi Kummu (s. 1977) on suomalainen taiteilija. Kummu on valmistunut vuonna 2003 Oulun yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineenaan kirjallisuus. Hän on muun muassa opettanut käsikirjoittamista Limingan taidekoulussa.

Kummun esikoisromaani Mania ilmestyi vuonna 2006. Toisessa romaanissaan Karhun kuolema (2010) hän ammentaa aineksia suomalais-ugrilaisesta tarustosta. Hän pitää itseään ruumiillisena kirjoittajana, jonka kirjaimet tulevat esiin kävelemällä, juoksemalla ja tanssimalla.

Reviews

[Mela Kanootti · Rating 4 out of 5]

4,5 tähteä OLIPA HYVÄ suosittelen kaikille
aika ihanan suomalainen, raastava, väkevä, voimaannuttava

[Jaana V · Rating 4 out of 5]

" Hän hamuaa karhua kaksin käsin ja itkee. Hän on valtavan helpottunut. Hän tuntee, että on kotona. Se on rauhaa, se on tunne, jota hän on koko elämänsä ajan hakenut joka paikasta, ihmisistä, metsän joka kolosta, ne hän on kalunnut kaikki ja aina palannut tyhjin käsin, itsensä sotkeneena ja likaisena, ja sitten on toruttu häntä, lasta joka katoaa piiloihin ja viettää päiväkausia eksyneenä. "

Mystinen, maaginen ja monella tapaa kiehtova romaani, joka tutkii erilaisia rajapintoja: elämän ja kuoleman, toden ja fantasian, olevaisen ja ei-olevaisen rajaa, tuttuuden ja vierauden rajaa, ihmisen ja eläimen, sallitun ja kielletyn rajaa, yhteisöön kuulumisen ja ulkopuolisuuden rajaa.

Tarinan keskiössä on paitsi parantajantaitoja hallitseva ja outoa kaipuuta metsään koko ikänsä tuntenut Stella, myös kuoleman tuolta puolelta viestivä Mumma. - ja karhu. Tämä mystinen eläin näyttäytyy romaanissa paitsi uhkana pienelle, tiukasti normistonsa sisällä eleleville kyläläisille, myös pyhänä, turvallisena, kiehtovana ja myös seksuaalisesti kiinnostavana olentona.

Kieli on kaunista ja kiehtovaa. Kokonaisuutena romaani toimi kuin taika! - Kunhan antoi itselleen hetken aikaa päästä tarinaan sisään.

Romaanissa sivutut ja käsitellyt aiheet herättivät uudelleen henkiin myös kiinnostuksen kansanperinteeseen, muinaisuskoon ja karhuriitteihin.
Historiaan, jota meidän ei tulisi unohtaa.

Itseäni romaanissa viehätti myös se, ettei se selittänyt itseään tyhjiin, vaan antoi lukijalle tilaa tulkita, tunnustella ja kuvitella, kokea.

[Hukka · Rating 2 out of 5]

Törmäsin tähän kirjaan sattumalta kirjastossa, ja koska se vaikutti mielenkiintoiselta lainasin sen. Rakastan mytologiaa, ja kenties siksikin tämä kirja veti puoleensa.

Mutta petyin hieman, sillä odotin kirjalta enemmän. Sujuvan ja mielikuvituksellisen kerronnan sijaan kirja oli kirjoitettu hieman absurdin (eikä edes taidokkaan absurdin) tekotaiteelliseen tapaan. Mielestäni kirjoitustyyli sopisi paremmin novelliin, kuin kokonaiseen kirjaan. Suurimman osan ajasta, nopealukuisuudestaan huolimatta, Karhun kuolema oli hyvin puuduttavaa ja tylsää luettavaa. Heti ensimmäiseltä sivulta alkaen tuli sellainen kuva, että kirja on vain tajunnanvirtaa.

Henkilöhahmot jäivät hyvin pinnallisiksi ja tyhjiksi, ja ainoa mielenkiintoinen hahmo oli babushka, vaikka sekään ei kovin syvällinen hahmo sinällään ollut. Kaipa oma mielikuvitukseni sitten täydensi hahmoa niin, että taivuin pitämään siitä kovastikin.

Juonea ei ollut nimeksikään, sillä kankea havunsa pudottanut raakile ei ole juoni. Kirja eteni hieman miten sattuu polveilevasti ja epämääräisesti vailla suuntaa.

Itse en saanut kirjasta mitään irti, enkä tule varmaankaan lukemaan toiste, ainakaan pitkään aikaan.

[Uuttu · Rating 2 out of 5]

Nappasin tämän kirjan mukaani kirjastosta, koska sen kansi oli mielenkiintoinen. Koetin monesti tarttua teokseen ja se jäi aina kesken. Lopulta sain sen sitten aloitettua ja lopetettua.

Kirjan aihe on mielenkiintoinen, mutta en pidä kirjoitustyylistä. Sitä voi kuvata unenomaiseksi tai sekavaksi. Joiltakin osin koin sen viehättäväksi, suurimmalta osin tympeäksi. Kirjassa tuntuu, että kirjailija on vaihtanut ideaansa kolmisen kertaa tarinan aikana ja sitten vain jatkanut uuden ideansa kanssa sen suurempia selityksiä.

Kirjassa oli mukana ripaus suomalaista muinaiskulttuuria, mutta vain hyvin pieni murunen.

Ihan mielenkiintoinen teos ja jos pitää kerrontatyylistä, pitää varmasti kirjastakin. Itseeni ei kuitenkaan iskenyt.

[Anna · Rating 3 out of 5]

Hämmentävä lukukokemus. Tekstiä oli miellyttävä lukea ja pidin kirjoitustyylistä kovasti, mutta tarina itsessään oli varsin erikoinen ja henkilöhahmokavalkadi melko sekava. Joiltain osin tuli vähän mieleen Jenny Kangasvuon Sudenveri, joka kuitenkin oli mielestäni paljon taidokkaammin toteutettu. Mumma ja karhu olivat tässä parhaat aihepiirit.

[Mari Moisio · Rating 2 out of 5]

Mytologiaa ja mystiikkaa. Kuolleet kulkevat elävien rinnalla. Ja rakkaus . Tällä kertaa se on täyttymätön. Ainoa sympaattinen hahmo tässä on tuo karhu ja sekin ammutaan. En ymmärrä, mihin kirjassa pyritään seikkaperäisillä seksikuvauksilla joita on vähintäänkin riittävästi. Hohhoijjaa.

[Oksi · Rating 2 out of 5]

Stellan osuudet olivat mielenkiintoisia ja ne tuli luettua nopeasti, mutta muiden tarinat eivät kiinnostaneet pätkääkään. Kirjan alkupuolella meinasin jättää kesken, mutta loppupuoli imaisi enemmän mukaansa.

[Arja-täti · Rating 4 out of 5]

Karhu tulee luokse ja hänestä tulee karhun oma ja kaikki on niin kuin on eikä kukaan enää mahda mitään. Mutta karhu ei tule, ja Stella luopuu jo odotuksesta. Kunnes joku haistelee taloa. Mumma kuolee eikä suostu levolle. Hän ei saata, ei millään. Eläessään on halvaantunut vanhus ollut tyttärensä Fannyn armoilla, mutta nyt hän on vapaa, ja kaikki on kesken. Fannyn poika Alex on juureton. Suhde pulskan inuiitin kanssa ei helpota oloa, ei liioin paluu kotimaahan, missä odottaa viileän etäinen äiti.Vain Fannyn sisko Stella, kyläyhteisön karttelema käsilläparantaja, tietää mihin kuuluu: hänestä tulee karhun morsian. Mutta karhun sylistä saa lohtua vain se, jonka side maahan on kyllin vahva. Karhun kuolema jatkaa suomalais-ugrilaista mytologiaa. Se on balladi täyttymättömästä rakkaudesta, lyyrinen, maanläheinen tarina perheestä, jossa kivulla etsitään omaa paikkaa.

----

Vow, kirja minun makuuni, vaikken osaa edes selittää miksi. Mutta kaikki jotenkin natsas.







___

[Hanna · Rating 4 out of 5]

Lukiessa tuli suorastaan välinpitämätön olo kerronnan ollessa unenomaista ja kaukana ”todellisen” maailman realiteeteista. Kummu toi Stellan kautta perheidyllin, jossa onnellisessa kodissa karhu nukkui yhdessä lasten kanssa, eikä ympärillä vallinnut lämpö kummunnut vain uunista. Romaanin koko keskipiste oli minulle Stellan perhe, muut henkilöt (Fanny, Alex, mumma) jäivät väistämättä etäisiksi ja välinpitämättömiksi. Heidän vaiheensa eivät eivät herättäneet kiinnostusta.

”Karhun kuolema” herätti minussa ristiriitaisia tunteita läpi lukuprosessin. Välillä olin kovasti sitä mieltä etten tajua lukemastani mitään ja pysty pääsemään tekstiin sisälle, mutta välillä pystyin nauttimaan siitä valtavasti. Tärkeintä oli viimeisen sivun jälkeen viipyilemään jäävä jälkimaku.

Viimeiset sivut, Stellan tarinan päätös, teki kirjasta sadun.

[niina · Rating 5 out of 5]

Maagista realismia ja kansanperinnettä, kuolemaa, karhurituaali ja karhu, aviomies ja metsän kuningas. Ehkä kaikkea mitä voin kirjalta toivoa. Ehkä kirjoitettu niin hienosti ja hyvin ja vetävästi, että jouduin pitelemään sydänalaani ja huokailemaan ihastuksesta, lukemaan kohtauksia uudelleen ja puristamaan kirjaa rintaani vasten. Kuolemanjälkeisyys on otettu vakuuttavasti mukaan tarinaan, kun äiti jatkaa lastensa opastamista ja suojelemista, vaikka tietää, ettei se riitä. Ihanan hirveät ja irvokkaan aidot henkilöhahmot kietoivat minut heti sormiensa ympärille, enkä halunnut irti.

[Iina · Rating 2 out of 5]

En nyt oikein tiedä. En varmaan osannut keskittyä tähän niin hyvin kuin olisi pitänyt. Liian moni taso meni ohi. Pidin kyllä Kummun kielestä ja kerronnasta, mutta juoni meni jotenkin yli hilseen - yleensä kyllä pidän tällaisesta maagisesta realismista. Tuntuu, että tälle pitää ehkä joskus antaa uusi mahdollisuus, koska moni on kehunut.

[Lotta · Rating 2 out of 5]

Ei ollut niin viihdyttävä että olisin jaksanut yrittää ymmärtää tästä jotain.

[Tea]

Mietin nykykirjallisuutta mihin heijastuisi jotain suomalais-ugrilaista mytologiaa. Sitä ei ole paljon, mutta tää oli hieno.