Stonedial

Agenda #2

by George Konrád

The year 1993. Janos Dragomán, a wandering scholar, a world-famous and world-weary Hungarian writer, returns to his native town to visit three old friends. They are Aba Kuno, the almost saintly, highly respected rector of the university; Antal Tombor, the charismatic popular showman-mayor; and Kobra, a stable family man who is also a ubiquitous media pundit dispensing "common sense." The three have wives, all eager to be seduced by Dragomán, whose reputation precedes him. Through a series of flashbacks, covering his intellectually and sexually precocious schooldays, his memories of the life of Jews in 1944, and the 1956 Revolution (brilliantly rendered), we learn that Dragomán inadvertently caused the massacre of six young colleagues...

Genres: Fiction, Roman, Novels, Hungarian Literature

296 pages, Hardcover

First published January 1, 1994

About the author

aka György Konrád

George Konrád was a Hungarian novelist and essayist. Konrád was born in Berettyóújfalu, near Debrecen into an affluent Jewish family. He graduated in 1951 from the Madách Secondary School in Budapest, entered the Lenin Institute and eventually studied literature, sociology and psychology at Eötvös Loránd University. In 1956 he participated in the Hungarian Uprising against the Soviet occupation.

Reviews

[Kaj Roihio]

En voi väittää pitäneeni. Unkarilainen György Konrad käy läpi sinänsä kiinnostavia maansa kipupisteitä, kuten toisen maailmansodan tai kylmän sodan pahimmat tapahtumat, mutta lopputulos on niin turhauttava ja pahemman kerran uuvuttava, että kirjan loppuun lukemista pitäisi melkeinpä juhlistaa pienimuotoisesti.
"Romaani, joka kuvaa ihmismielen sisäistä maisemaa metaforisen kaupungin kautta" on kuin lukisi sellaisen ihmisen kuulustelupöytäkirjaa, joka rakastaa kuunnella omaa ääntään. Mikä alkaa kelvollisen mielenkiintoisena proosana, loppua kohti sortuu itäeurooppalaiseksi viisasteluksi, hahmottomaksi muodoksi ilman sisältöä, puheeksi puhumisen tähden.
Niinpä sitä sitten seikkaillaan pitkin poikin Unkarin historiaa, sinne tänne sinkoillen, ja käy toki selväksi, että vuoden 1956 kansannousun verinen tukahdutus on kansallinen trauma. Sen jälkeen lukija joutuukin vaeltamaan metaforien pustalla, jossa ei ole ilmansuuntia eikä opas vaikuta olevan tehtäviensä tasalla. Kivikello vaikuttaa olevan taas yksi Odysseuksesta vaikutteita ammentaneita itseriittoisia nykyajan kirjallisuuden suurteoksia, mutta valitettavasti James Joyce oli jo.

[Samppa Sirnö · Rating 4 out of 5]

Kivikello on kuvaus sosialismin romahduksen jälkeisen Unkarin aatemaailmasta ulkomailla asuneen intellektuellin näkökulmasta hänen palatessaan viettämään eläkepäiviä kotiseudulleen. Kirjassa palataan myös Unkarin lähihistoriaan. Kirja kuvaa sosialismin romahdusta seurannutta aatteiden tulvaa ja vapauden tunnetta, sekä käydään lävitse niitä ristiriitoja joita sosialismin aika ihmisten välille asetti. Kuka oli petturi ja kuka ei?

[François · Rating 4 out of 5]

Sterk politiek geladen roman met prachtige zinnen, klaar om geciteerd te worden.