Nainen kulkee muistosta toiseen. Hän on aina erillinen, omassa maailmassaan ja havainnoi ympäristöään. Samalla hän aivan kuin antaisi elämän hulahtaa lävitseen ja sitten toteaisi tapahtuneen. Kertojan ääni pitää naisen salaperäisenä, novellien miehet vielä etäisempinä ja vieraampina. Onko kertomusten nainen oikeasti koskaan onnellinen tai murtunut - alakuloinen kyllä. Novellit kertovat enimmäkseen parisuhteesta, jonka alla maa keinuttaa. Draama esitetään hienovaraisesti, tunteilematta. Teemoina ovat mm. epäily ja toivo uuden rakkauden kestävyydestä, parisuhteen "onnellisuus", elämän ja rakkauden katoavaisuus, vääränlainen ihannointi ja "ostettu rakkaus". (Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Tenttikirja 9/10. Tämä osui johonkin sellaiseen pehmeään kohtaan, johon harvalla kirjalla on pääsy: tätä luin tunteella, en ajatuksella. Siekkisen havaintomaailma tuntuu samaan aikaan tutulta ja tuoreelta, vähäeleiset huomiot kasvavat mittaansa suuremmiksi. Kieli on lyyristä ja rytmi samaan aikaan soljuva ja levoton. Novellien kertojaäänissä ei soi katkeruus vaan hyväksyntä, ja se tekee tarinoista toiveikkaita. Sielukas teos, johon palaan taatusti uudelleen.
Kovin helposti nämä novellit eivät avaudu, mutta kovin kiehtovaa on Siekkisen tapa kuvata ihmisiä, heidän välisiään suhteita ja luontoa. Luettuani tämän pienen kirjan loppuun, halusin saman tien palata novelleihin uudestaan. Parhaiten mieleeni jäi novelli Onnelliset. Kaihoisia, surumielisiä ja jotenkin yksinäisiä ovat ihmiset näissä Siekkisen novelleissa.
Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat: (1984-1987: 38/38) (1988: 4/10) (1989: 4/10) 1991: 1/8 1984-2022: 47/262
4-/5. Kymmenen novellin kokoelma, jossa alku oli mielestäni erityisen vahva. Loppupään novellit sitten laskivat kokonaisarvosanaa hieman. (Täytyi lukea tämä vähän etuajassa, kun joku ryökäle oli varannut kirjan, enkä päässyt enää uusimaan lainaani.)
La note de l’éditeur présente l’autrice comme ayant une écriture unique et c’est vrai. J’ai beaucoup de mal à la définir, c’est un peu comme si elle passait son regard sur les choses et elle les décrivait au fur et à mesure. Parfois le regard s’attarde et il y a des moments d’une grande humanité, parfois il y a un soubresaut ou un moment de va être vient et l’écriture défie toute logique.