Mainio kokoelma Afrikkalaisia satuja (suomennettuna) vuodelta 1983 maistui kuopukselle. Ihmekös tuo, kun kirja vilisi eksoottisia eläimiä, ihmissyöntiä ja julmia kohtaloita. Pahuus ja ahneus saavat palkkansa ja sinnikkyys ja ahkeruus näyttäytyvät hyveinä, joten siinä mielessä afrikkalaisuus näyttäytyy arvoiltaan hyvin länsimaisena, ehkäpä universaalina ilmiönä. Kuvituksensa puolesta kirja oli oikein palkittu tapaus.