What do you think?
Rate this book
"Ottakaa ryssiltä aseet"- Kenraali Uno Fagernäsin sodat
Kirjan otsikko, ”Ottakaa ryssiltä aseet!” oli Fagernäsin käsky huonosti varustetuille joukoilleen, jotka suuntasivat Suomussalmelle talvisodan jouluna 1939.
Tapahtumarikkaan ja vauhdikkaan elämäkerran sivuilla taistelevat jääkärikenraali Uno Fagernäs ja hänen sotilaansa Lauri Törni, Mauno Koivisto, Motti-Matti ja monet muut. Tarjolla on runsaasti ainutlaatuisia sotatarinoita, valokuvia ja taistelukohtauksia.
Laaja teos piirtää henkilökuvaa värikkäästä ja pelottomasta kenraalista, joka talvisodassa Suomussalmen Hulkonniemen taisteluissa mursi sotilaineen venäläisdivisioona 163. selkärangan. Raatteen tiellä Fagernäs taisteli voitokkaasti ukrainalaisdivisioona 44. vastaan. Teoillaan hän oli estämässä venäläisten voitonmarssin Ouluun. Sotatie jatkui Pitkärannan raivokkaisiin ja verisiin taisteluihin, jossa armoa ei annettu.
Nuorena miehenä Fagernäs haki taistelukoulutusta Saksasta. Jääkärikoulutuksen saaneena hän palasi suoraan Suomen vapaussotaan, osallistuen komentajana moniin raivokkaisiin taisteluihin, kuten sodan alkuvaiheessa Kämärän taisteluun Kuolemajärvellä.
Jatkosodassa Fagernäs taisteli Uhtualla ja Maaselän kannaksella, jossa hän johti muun muassa huimapäistä ja legendaarista Lauri Törniä ja tämän sotilaita.
Kirjassa ääneen pääsevät myös lähisukulaiset: yritysjohtajana tunnettu Peter Fagernäs ja hänen poikansa Jan Fagernäs.
FM Tarja Lappalainen on toimittaja ja tietokirjailija. Hän on kirjoittanut Docendolle menestyksekkäät sotakirjat: Se oli yhtä tulihelvettiä - talvi ja jatkosodan kasvot sekä Raatteen tien jäisestä helvetistä Talin-Ihantalan tulimyrskyyn.
Tapahtumarikkaan ja vauhdikkaan elämäkerran sivuilla taistelevat jääkärikenraali Uno Fagernäs ja hänen sotilaansa Lauri Törni, Mauno Koivisto, Motti-Matti ja monet muut. Tarjolla on runsaasti ainutlaatuisia sotatarinoita, valokuvia ja taistelukohtauksia.
Laaja teos piirtää henkilökuvaa värikkäästä ja pelottomasta kenraalista, joka talvisodassa Suomussalmen Hulkonniemen taisteluissa mursi sotilaineen venäläisdivisioona 163. selkärangan. Raatteen tiellä Fagernäs taisteli voitokkaasti ukrainalaisdivisioona 44. vastaan. Teoillaan hän oli estämässä venäläisten voitonmarssin Ouluun. Sotatie jatkui Pitkärannan raivokkaisiin ja verisiin taisteluihin, jossa armoa ei annettu.
Nuorena miehenä Fagernäs haki taistelukoulutusta Saksasta. Jääkärikoulutuksen saaneena hän palasi suoraan Suomen vapaussotaan, osallistuen komentajana moniin raivokkaisiin taisteluihin, kuten sodan alkuvaiheessa Kämärän taisteluun Kuolemajärvellä.
Jatkosodassa Fagernäs taisteli Uhtualla ja Maaselän kannaksella, jossa hän johti muun muassa huimapäistä ja legendaarista Lauri Törniä ja tämän sotilaita.
Kirjassa ääneen pääsevät myös lähisukulaiset: yritysjohtajana tunnettu Peter Fagernäs ja hänen poikansa Jan Fagernäs.
FM Tarja Lappalainen on toimittaja ja tietokirjailija. Hän on kirjoittanut Docendolle menestyksekkäät sotakirjat: Se oli yhtä tulihelvettiä - talvi ja jatkosodan kasvot sekä Raatteen tien jäisestä helvetistä Talin-Ihantalan tulimyrskyyn.
- GenresWar
437 pages, Hardcover
Published January 1, 2022
6 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 2 of 2 reviews
January 30, 2023
Tarja Lappalaisen teos "Ottakaa ryssiltä aseet" on elämänkerta jääkärikenraali Uno Fagernäsistä (1894-1980). Hänen elämänvaiheitaan seuraten kirjan ydin kattaa kolmenkymmen vuoden ajalta 1915-1944 Suomen itsenäistymiseen liittyvät sotilaalliset mullistukset: jääkärikoulutus Saksassa ja osallistuminen ensimmäiseen maailmansotaan Saksan itärintamalla 1915-1917, Suomen vapaussota 1918, talvisota 1939-1940 ja jatkosota 1941-1944. Vain Lapin sota saksalaisia vastaan 1944-1945 jäi puuttumaan Fagernäsin omakohtaisista sotakokemuksista.
Varsin menestyksekkäästä sotilasurasta huolimatta Fagernäs on jäänyt verraten vähälle huomiolle. Lappalaisen teos täydentää mielenkiintoisesti jääkärikenraalin elämänvaiheita. Kirjan lähdeaineisto on laaja. Sotakirjallisuuden lisäksi Lappalainen on käyttänyt Kansallisarkiston sotapäiväkirjoja, SA-arkistoja, Uno Fagernäsin kirjoittamia artikkeleita sekä haastatteluja. Myös Uno Fagernäsin lähiomaiset, kuten pojanpoika Peter Fagernäs ja pojanpojanpoika Jan Fagernäs ovat avustaneet monin tavoin teoksen laatimisessa.
Hjalmar Siilasvuon ansiot suomalaisten joukkojen komentajana talvisodassa Suomussalmen ja Raatteentien taisteluissa ovat tulleet julkisuudessa esiin kaikkein kirkkaimmin. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet muiden komentajatason upseereiden, kuten Paavo Susitaipaleen, Alpo Marttisen ja Uno Fagernäsin ansiot. Fagernäsin komentama rykmentti JR 64 kantoi päävastuun Raatteentien taisteluissa, joissa talviolosuhteisiin huonosti valmistautunut, ukrainalaisista sotilaista koottu 44. divisioona murskattiin pirstaleiksi kapealla metsätiellä vuoden 1940 tammikuun lumessa ja pakkasissa. Raatteentien taistelujen jälkeen Fagernäsin ja hänen vajaaksi kutistetun rykmenttinsä sotatie jatkui Laatokan koillisrannalla Pitkärannan verisissä taisteluissa, joissa vihollisen 168. divisioona pidettiin motissa ja estettiin sen tunkeutuminen Sortavalaan talvisodan loppuun saakka.
Jatkosodassa Fagernäsin johtamat joukot taistelivat menestyksellisesti Uhtualla ja Maaselän kannaksella. Fagernesin alaisuuteen Maaselässä kuului mm. Suomen ehkä tunnetuimman sotilaan Lauri Törnin johtama komppania. Tämä noin 200 vapaaehtoisen sotilaan ryhmä, "Törnin jääkärit", oli Törnin valitsema ja kouluttama valio-osasto, jota käytettiin ratkaisemaan pahimpien paikkojen taistelutilanteita. Kirjassa tulee hyvin esille Törnin jääkärien merkitys vetäytymisvaiheen turvaamisessa, kun suomalaiset joukot perääntyivät kesällä 1944 Maaselän kannakselta kohti Ilomantsia ja Tolvajärveä. Fagernäsin ehdotuksesta Törnille myönnettiin ansioistaan vihdoin heinäkuussa 1944 Mannerheim-risti. Törnin lähes uskomatonta selviytymistä lukemattomista vaaratilanteista kuvastaa hyvin Fagernäsin ehdotukseensa tekemä loppulisäys:
"Toivottavaa on, että luutnantti Törni saisi kantaa Mannerheim-ristiä, sillä hänen tarunomainen onnensa ei voine aina jatkua!"
Ehdotus Fagernäsille itselleen myönnettävästä Mannerheim-rististä koki kovia. Jatkosodan alun menestysten jälkeen Hjalmar Siilasvuo esitti alaisenaan toimineelle Fagernäsille elokuussa 1941 Mannerheim-ristiä. Päämaja suhtautui esitykseen myönteisesti, mutta pyysi kuitenkin Siilasvuolta yksityiskohtaisempia perusteluja henkilökohtaisista saavutuksista. Niitä Siilasvuo ei kuitenkaan koskaan esittänyt. Kun ylipäällikkö Mannerheim sittemmin siirsi Siilasvuon rintamalta Helsinkiin esikuntatehtäviin ja määräsi Fagernäsin tämän tilalle rintamakomentajaksi, niin Siilasvuo hiiltyi Fagernäsille, jota hän piti osasyyllisenä tapahtuneeseen. Kirjassaan Lappalainen tuo esille, kuinka Siilasvuo ulotti kaunaisuutensa Fagernäsin Agnes-vaimon epäasialliseen kohteluun saakka.
Lappalaisen teoksesta käy ilmi, kuinka henkilösuhteet saattoivat kenraalitasollakin mennä hankaliksi. Mannerheim joutuikin tekemään tehtäväsiirtoja kenraalien kesken henkilösuhteiden mentyä juntturaan. Yhdessä tällaisessa veivauksessa divisioonankomentajana toiminut Fagernäs sai esimiehekseen armeijakunnan komentajaksi Paavo Talvelan, jonka tiedettiin olevan Mannerheimin suosiossa. Kirjan kertoman mukaan Fagernäs ei kuitenkaan arvostanut Talvelaa, jota hän piti saksalaisen propagandan sokaisemana suuruudenhulluna. Keskinäisiltä selkkauksilta kenraalit kuitenkin kirjan mukaan välttyivät.
Elämänkerrat ovat kokemukseni mukaan usein raskasta luettavaa. Näkökulmasta tulee helposti elämänkerran kohdetta siinä määrin ymmärtävä ja myötäkarvaan silittelevä, niin että lukukokemuksesta tulee jotenkin ahdistava. Lappalainenkaan ei pysty tätä välttämään, eikä ehkä haluakaan. Kirjoittajan läheinen yhteistyö Fagernäsin suvun kanssa kirjan työstämisessä johtaa helposti siihen, että päähenkilöä kohdellaan silkkihansikkain. Luultavasti Uno Fagernäsin toiminnassa on ollut aikojen kuluessa myös vähemmän mairittelevia rosoja, mutta Lappalainen ei ole halunnut niitä tarkastella. Joka tapauksessa kiiltokuvamainenkin tarkastelu jääkärikenraalin elämästä on mielenkiintoista luettavaa ja historian läpikäyntiä. Ja samalla myös mielenkiintoista katsottavaa, sillä teoksen runsaissa valokuvissa on SA-arkistojen kuvien ohella otoksia perhealbumiin päätyneistä TK-kuvaajien ottamista valokuvista.
Varsin menestyksekkäästä sotilasurasta huolimatta Fagernäs on jäänyt verraten vähälle huomiolle. Lappalaisen teos täydentää mielenkiintoisesti jääkärikenraalin elämänvaiheita. Kirjan lähdeaineisto on laaja. Sotakirjallisuuden lisäksi Lappalainen on käyttänyt Kansallisarkiston sotapäiväkirjoja, SA-arkistoja, Uno Fagernäsin kirjoittamia artikkeleita sekä haastatteluja. Myös Uno Fagernäsin lähiomaiset, kuten pojanpoika Peter Fagernäs ja pojanpojanpoika Jan Fagernäs ovat avustaneet monin tavoin teoksen laatimisessa.
Hjalmar Siilasvuon ansiot suomalaisten joukkojen komentajana talvisodassa Suomussalmen ja Raatteentien taisteluissa ovat tulleet julkisuudessa esiin kaikkein kirkkaimmin. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet muiden komentajatason upseereiden, kuten Paavo Susitaipaleen, Alpo Marttisen ja Uno Fagernäsin ansiot. Fagernäsin komentama rykmentti JR 64 kantoi päävastuun Raatteentien taisteluissa, joissa talviolosuhteisiin huonosti valmistautunut, ukrainalaisista sotilaista koottu 44. divisioona murskattiin pirstaleiksi kapealla metsätiellä vuoden 1940 tammikuun lumessa ja pakkasissa. Raatteentien taistelujen jälkeen Fagernäsin ja hänen vajaaksi kutistetun rykmenttinsä sotatie jatkui Laatokan koillisrannalla Pitkärannan verisissä taisteluissa, joissa vihollisen 168. divisioona pidettiin motissa ja estettiin sen tunkeutuminen Sortavalaan talvisodan loppuun saakka.
Jatkosodassa Fagernäsin johtamat joukot taistelivat menestyksellisesti Uhtualla ja Maaselän kannaksella. Fagernesin alaisuuteen Maaselässä kuului mm. Suomen ehkä tunnetuimman sotilaan Lauri Törnin johtama komppania. Tämä noin 200 vapaaehtoisen sotilaan ryhmä, "Törnin jääkärit", oli Törnin valitsema ja kouluttama valio-osasto, jota käytettiin ratkaisemaan pahimpien paikkojen taistelutilanteita. Kirjassa tulee hyvin esille Törnin jääkärien merkitys vetäytymisvaiheen turvaamisessa, kun suomalaiset joukot perääntyivät kesällä 1944 Maaselän kannakselta kohti Ilomantsia ja Tolvajärveä. Fagernäsin ehdotuksesta Törnille myönnettiin ansioistaan vihdoin heinäkuussa 1944 Mannerheim-risti. Törnin lähes uskomatonta selviytymistä lukemattomista vaaratilanteista kuvastaa hyvin Fagernäsin ehdotukseensa tekemä loppulisäys:
"Toivottavaa on, että luutnantti Törni saisi kantaa Mannerheim-ristiä, sillä hänen tarunomainen onnensa ei voine aina jatkua!"
Ehdotus Fagernäsille itselleen myönnettävästä Mannerheim-rististä koki kovia. Jatkosodan alun menestysten jälkeen Hjalmar Siilasvuo esitti alaisenaan toimineelle Fagernäsille elokuussa 1941 Mannerheim-ristiä. Päämaja suhtautui esitykseen myönteisesti, mutta pyysi kuitenkin Siilasvuolta yksityiskohtaisempia perusteluja henkilökohtaisista saavutuksista. Niitä Siilasvuo ei kuitenkaan koskaan esittänyt. Kun ylipäällikkö Mannerheim sittemmin siirsi Siilasvuon rintamalta Helsinkiin esikuntatehtäviin ja määräsi Fagernäsin tämän tilalle rintamakomentajaksi, niin Siilasvuo hiiltyi Fagernäsille, jota hän piti osasyyllisenä tapahtuneeseen. Kirjassaan Lappalainen tuo esille, kuinka Siilasvuo ulotti kaunaisuutensa Fagernäsin Agnes-vaimon epäasialliseen kohteluun saakka.
Lappalaisen teoksesta käy ilmi, kuinka henkilösuhteet saattoivat kenraalitasollakin mennä hankaliksi. Mannerheim joutuikin tekemään tehtäväsiirtoja kenraalien kesken henkilösuhteiden mentyä juntturaan. Yhdessä tällaisessa veivauksessa divisioonankomentajana toiminut Fagernäs sai esimiehekseen armeijakunnan komentajaksi Paavo Talvelan, jonka tiedettiin olevan Mannerheimin suosiossa. Kirjan kertoman mukaan Fagernäs ei kuitenkaan arvostanut Talvelaa, jota hän piti saksalaisen propagandan sokaisemana suuruudenhulluna. Keskinäisiltä selkkauksilta kenraalit kuitenkin kirjan mukaan välttyivät.
Elämänkerrat ovat kokemukseni mukaan usein raskasta luettavaa. Näkökulmasta tulee helposti elämänkerran kohdetta siinä määrin ymmärtävä ja myötäkarvaan silittelevä, niin että lukukokemuksesta tulee jotenkin ahdistava. Lappalainenkaan ei pysty tätä välttämään, eikä ehkä haluakaan. Kirjoittajan läheinen yhteistyö Fagernäsin suvun kanssa kirjan työstämisessä johtaa helposti siihen, että päähenkilöä kohdellaan silkkihansikkain. Luultavasti Uno Fagernäsin toiminnassa on ollut aikojen kuluessa myös vähemmän mairittelevia rosoja, mutta Lappalainen ei ole halunnut niitä tarkastella. Joka tapauksessa kiiltokuvamainenkin tarkastelu jääkärikenraalin elämästä on mielenkiintoista luettavaa ja historian läpikäyntiä. Ja samalla myös mielenkiintoista katsottavaa, sillä teoksen runsaissa valokuvissa on SA-arkistojen kuvien ohella otoksia perhealbumiin päätyneistä TK-kuvaajien ottamista valokuvista.
January 9, 2023
Tämä kirja sivuaa oman isoisoisäni sotapolkua, suunnilleen siksi kiinnostuin kirjasta. Mielenkiintoinen kirja itsenäisyyden synnystä sen säilyttämiseen ja yhden ihmisen polku sillä. Oppi jälleen muutaman asian historiasta.
Ainoastaan aavistuksen kummeksun toistoa jota kirjassa oli useampaan otteeseen. Vähän kuin olisi katsonut jenkkien televisiota, jossa mainosten jälkeen kertaus.
Lukemisen arvoinen.
Ainoastaan aavistuksen kummeksun toistoa jota kirjassa oli useampaan otteeseen. Vähän kuin olisi katsonut jenkkien televisiota, jossa mainosten jälkeen kertaus.
Lukemisen arvoinen.
Displaying 1 - 2 of 2 reviews