Viisitoistavuotias Jonna kokee ison menetyksen, kun hänelle rakas ja tärkeä Ristiinan mummi kuolee yllättäen. Suru kulkee nuoren tytön elämässä monen kuukauden ajan. Mummin jäämistön selvittäminen tuo esiin yllättäviä asioita ja Jonna saa nähdä, että lastenlasten kanssa touhuava ja askarteleva mummikin on joskus ollut nuori neitonen toiveineen ja unelmineen. Saman koulun Miksu ilmestyy kesän kynnyksellä Jonnan elämään. Yläkoulun jälkeinen kesä on suloista ensirakkauden aikaa: kävelyretkiä Pyynikillä ja lounasteluja uudessa italialaisessa ravintolassa. Terhi Friman on tamperelainen vapaa toimittaja. Hän on tehnyt toimittajauransa aikana juttuja lukuisiin aikakausi- ja sanomalehtiin Suomesta ja ulkomailta. Lasten ja nuorten elämään liittyvät aiheet ovat hänelle toimittajana tärkeitä ja läheisiä. Mummien ei kuulu koskaan kuolla kirja on hänen esikoisteoksensa.
Ihan kiva pieni kirjanen. Toisaalta mummin menetystä käsiteltiin pintapuolisesti, samoin kuin uutta seurustelusuhdetta. Toisaalta mummin menetykseen liittyen Jonna päähenkilö käsitteli asiaa pikkuhiljaa, eikä itku tullut heti ja sit tuli välillä melkein yllättäen. Käsitellään myös paljon muita nuoren elämään liittyviä kysymyksiä, kuten tulevaisuuden ammattia, vanhempien eroa ja vähän sisaruksia. Oli joitakin asioita joihin pystyin samaistumaan, ajatellen itseäni 15-vuotiaana. Tanssista en tiiä mitään harrastuksena, mutta mielenkiintoista saada jotain näkökulmaa siitä.
Tunnustan nyt olevan aivan väärä ihminen arvioimaan, mutta mielestäni kirja käsitteli surun vaiheita melko pintapuolisesti teini-ikäisen näkövinkkelistä. Voisin kuvitella teinin tarvitsevan enemmän konkretiaa; nyt mummin surua käsiteltiin enintään yhtä syvällisesti kuin uutta seurustelusuhdetta. Ollakseen tamperelainen en ole aivan varma myöskään tehdyistä kielivalinnoista... Mutta kiva pikku kirjanen tämä oli. Helppo ja nopea luettava esimerkiksi äidinkielen tehtävää varten?