"Me olemme yksi ja sama. Ja silti erilaiset kuin yö ja päivä. Systeri ja minä."
Helsingissä asuva Meri Aalto on alkoholiongelmaansa peittelevä, eronnut juristi ja Berliinissä asuva Tuuli Aalto-Werner, leskeksi jäänyt kotirouva. Kaksosina Meri ja Tuuli ovat identtiset, mutta ihmisinä täydellisen erilaiset. Ja erilaiset ovat heidän muistonsakin.
Tuulin talvilomalla Suomessa vanhat asiat nousevat pintaan ja tilanne kärjistyy. Miten saman tapahtuman voi muistaa kahdella täysin vastakkaisella tavalla? Kun toinen naisista katoaa salaperäisesti, ei kukaan tiedä, onko kyseessä rikos, onnettomuus vai tahallinen katoamistemppu. Löytyykö vastaus menneisyydestä?
Ainakin ratkaisua miettiessä valmistuu maailman paras bataattikeitto. Sen takaa mysteeriä sivusta seuraava graafikko ja mainio kotikokki Anna Laine.
Outi Pakkanen (s. 27.1.1946) on koulutukseltaan ekonomi. Pakkanen työskenteli yli 25 vuoden ajan markkinointi- ja mainosalalla. Uudet Kirjat -kirjakerhon päätoimittajana hän oli vuosina 1987-2004. Nykyisin hän on vapaa kirjailija.
Outi Pakkanen tunnetaan etenkin Helsinkiin sijoittuvista jännitysromaaneistaan, joissa graafikko Anna Laine selvittää rikoksia. Jännitysromaaneiden lisäksi hän on julkaissut elämäkerrat Emmi Jurkasta ja Aino Acktésta.
Pakkasen jännäreitä on käännetty tähän mennessä saksaksi ja tsekiksi. Outi Pakkanen on nyt myös Stadin fiidu, sillä Stadin Slangi -yhdistys valitsi hänet tämän tittelin haltijaksi kesäkuussa 2010.
Erilaiset muistot mielenkiintoinen aihe! Yllättävä, hyvä kirja. s. 131: "...ettei koskaan voi olla varma, muistaako oikein. Siitä voi olla varma, että aika muokkaa muistoja. Eikä nimenomaan kultaa vaan muokkaa."
Helmet: 15 (jotakin samaa kuin omassa elämässäsi; isä kuollut haimasyöpään) Popsugar: 22 (set in multiple countries; Finland, Germany, Greece) Pohjoinen: 15 (leppoisa dekkari) Kouluhaaste: 23 (yksi päähenkilöistä, Visa, on OLLUT opettaja)
Pitkästyttävä ja ehkä jopa ennalta arvattava. Joutui lukemaan monessa eri erässä, koska ei ollut niin kiinnostava. Ja turhia sivuhenkilöitä, millä ei ollut mitään virkaa loppujen lopuksi.
Outi Pakkasen Muistivirhe oli pettymys. Vaikka aiheena on niinkin banaali asia kuin sisarkateus, siihen ei saada oikein mitään särmää lopun irrottelevaa kirjettä lukuun ottamatta.
Kertomuksessa on kaksossisarukset Tuuli Aalto-Werner ja Meri Aalto, näiden tytär Ringa Aalto sekä ”retromamma” Ella Aalto. Miehistä näkökulmaa tuo eronnut tai erotettu Merin ex-mies Visa Vähälä, pienoisrautateillä leikkivä ressukka.
Sivuhenkilöt ovat vähintäänkin joutavia ja turhan kliseemäisiä kaikessa pinnallisuudessaan. Ringaa paneskeleva pomo intoutuu vaimonsa supistuksista, ja Meri menee tekemään testamenttia jollekin Ringan työkaverille Anna Laineelle. Sitten oli vielä se saksalainen Werner, naisten yhteinen ihastus. Perhelounaan tarjoaa Cielo di Cucina Helsingistä, ja tarjoilija-Sanna saa morkata asiakkaitaan suorasukaisesti.
Eletään nykyhetkessä Helsingissä ja piipahdetaan Espoossa lounastamassa, kursiivilla on toisen sisaruksen muistelua aina sopivassa kohdin lukujen välissä. Sen on tarkoitus syventää riitapukarien henkilökuvaa ja kertoa jotain häviävän puolen motiiveista. Mutta kumpi sisaruksista lopulta perii voiton jatkuvassa tappiokierteessä: onko se alkoholisoitunut advokaatti vai rikas leski Saksanmaalta?
Ei parasta Pakkasta. Dekkarin sijasta Muistivirhe on ennemminkin psykologinen tutkielma sisaruskateudesta ja -rakkaudesta sekä kunnon perhepatologiasta, johon kiskotaan anopit ja langot ja natotkin mukaan. Sivuhenkilöitä on sopiva määrä, mutta kukaan ei oikein kiinnosta.
Kiitämme sujuvuutta ja kannettavuutta reissussa Kauhavalla.