What do you think?
Rate this book
Meine Sendung in Finnland Und Im Baltikum...
Unlike some other reproductions of classic texts (1) We have not used OCR(Optical Character Recognition), as this leads to bad quality books with introduced typos. (2) In books where there are images such as portraits, maps, sketches etc We have endeavoured to keep the quality of these images, so they represent accurately the original artefact. Although occasionally there may be certain imperfections with these old texts, we feel they deserve to be made available for future generations to enjoy.
362 pages, Paperback
First published January 1, 1920
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 6 of 6 reviews
Read
August 18, 2026. . .
September 10, 2014
General Von Der Goltz, apparently a very successful commander relates his military and political experiences from before the surrender of Germany in WWI till several months after the Versailles Treaty fighting Bolshevism in Finland and the Baltic States. A fascinating perspective of a Prussian General dealing with the Communist, defeatism in Germany, the perfidy of the Entente particularly the British and the various national groups trying to establish independent states. The thesis of General Von Der Goltz largely centers on the duplicity of the British and their fear of a defeated Germany to support a Bolshevik Russia. A sad and interesting story.
March 2, 2017
Interesting book for a first hand account of the Freikorps in 1919 by one of the lead German commanders. It is more about the upper level politics and every generic accounts of operations. If you are hoping for a detail account of their actions, this is not the book for you.
March 2, 2021
The title of the original book is "Meine Sendung in Finnland und im Baltikum". I'm reading the Finnish translation which is why I prefer to write the rest of this review in Finnish.
Kirjaa lukiessa täytyy heti hämmästellä, miten nopeasti se on tehty! Kirja ilmestyi saksaksi jo 1920 eli lähes heti sen jälkeen, kun kenraali Goltz oli palannut Suomen ja Baltian sotaretkeltään. Ja suomenkielinen laitoskin ilmestyi samana vuonna! Kiireellä on sitten omat seurauksensa, ainakin suomenkielisessä laitoksessa, joka on välillä toivottoman vaikeaselkoista ja monimutkaista tekstiä, lähes kuin konekäännöksen tuottamaa sanapuuroa. Teoksen kirjalliset ansiot ovatkin hyvin vaatimattomat, mutta ansiot ensikäden tuoreena ja henkilökohtaisena historiallisena dokumenttina ovat kiistattomat.
Kenraali Goltz toteaa kirjan alkulauseessa, että teos on laadultaan subjektiivinen, mutta hän on pyrkinyt kuvaamaan tapahtumat objektiivisesti virallisen aineiston ja muistiinpanojen mukaisesti. "Ulkomuistista en ole kirjoittanut mitään." Suomen-retki ja Baltianmaiden murhenäytelmä (näitä termejä hän itse käyttää) olivat kuitenkin niin tuoreita, että hän ei kuitenkaan halunnut paljastaa kaikkia vaikuttimia ja tapauksia. Päämäärästään hän toteaa, että sen tarkoituksena on ollut estää "bolševistinen aasialaisen orjallisuuden maailmankatsomus".
Elämänkerrallisia teoksia on usein vaikea lukea, koska niissä tekijä esittää oman toimintansa virheettömänä joko "unohtaen" virheet ja epäonnistumiset tai selittäen ne parhain päin ulkopuolisista syistä johtuviksi. Goltz ei tee tästä poikkeusta, mutta silti hänen teoksensa on historiallisesti merkittävä ja tarjoaa yhdessä muiden lähteiden kanssa toisiaan täydentävän näkökulman ensimmäisen maailmansodan lopputapahtumiin Suomessa ja Baltian maissa.
Kirjan perusteella kenraali Goltz oli sotilas viimeistä piirtoa myöten, mutta tarpeen tullen myös poliittinen kenraali. Omien sanojensa mukaan häntä ohjasi "tulinen isänmaanrakkaus" ja "siveellis-uskonnollinen maailmankatsomus". Saksalaisissa ilmenevä kurinalaisuus ja arvovallantunne tekivät heistä Goltzin mukaan synnynnäisiä sotilaita. Tosiasioiden valossa kenraali Goltz on ollut aikanaan ilman muuta arvostettu ja pätevä sotilasjohtaja. Vuoden 1918 alussa hän sai Saksan sodanjohdolta siirron länsirintamalta erityistehtävään Suomessa ja Itämeren alueella. Hänelle annettin päävastuu ja reilun divisioonan vahvuinen sotilasosasto toteuttamaan Itämeren operaatio, jossa sisällissodassa olevan Suomen poliittisen johdon pyynnöstä maa vapautettaisiin punaisten joukkojen terrorista. Goltz ei tässä yhteydessä tuo esille, että operaation taustalla oli Brest-Litovskin rauhaan liittyvä suurempi kokonaisuus, jossa sekasorrossa oleva Neuvosto-Venäjä luovutti Suomen ja Baltian maat Saksan vaikutuspiiriin. Goltzin johtamien joukkojen tehtävänä oli varmistaa Saksan etujen toteuttaminen Itämeren alueella ja estää osaltaan Neuvosto-Venäjän bolševikkien vallan laajentumista länteen.
Operaatio Suomessa onnistui ehkäpä jopa yli odotusten. Goltzin joukot tekivät maihinnousun Suomeen huhtikuun alussa 1918 ja jo kuukauden kuluttua toukokuussa voitiin todeta, että Goltzin johtamat saksalaiset joukot ja kenraali Mannerheimin johtamat suomalaiset "valkoiset" joukot olivat voittaneet maan sisällä riehuneen sodan ja estäneet sosialistien käynnistämän vallankumouksen Suomessa. Voittoisten sotatoimien jälkeen Goltz olisi halunnut palata Saksaan, mutta hänet määrättiin "Suomen saksalaiseksi kenraaliksi" varmistamaan joukkoineen Saksan asema Itämerellä. Goltz tuo kirjassaan esille, että hän valmisteli myös elokuussa 1918 tehtävää hyökkäystä Neuvosto-Venäjälle Pietariin ja Kronstadtiin, mutta Saksan sodanjohto kuitenkin luopui aikeesta. Goltz harmitteli, että näin menettiin mahdollisuus koko Itämeren herruuteen. Hänen mukaansa Neuvosto-Venäjän tilanne oli vielä vuonna 1918 niin sekava, että bolševikkien herruus siellä ei ollut varmaa, ja tilanteen kääntäminen bolševikkien vastustajien eduksi oli vielä mahdollista. Joulukuussa 1918 Goltz joukkoineen poistui Suomesta takaisin Saksaan. Suomen-retken tavoitteet oli saavutettu, ja Goltz toteaa tyytyväisenä: "Minä olin maahan ja maa minuun hyvin tyytyväinen".
Goltz oli omien sanojensa mukaan tullut tunnetuksi "bolševikkien pelättimenä", ja hän saikin Saksan sodanjohdolta seuraavaksi tehtävän hillitä Saksan koillisrajalla bolševikkien vaaraa ja suojella Itä-Preussia. Helmikuussa 1919 hän saapui Latviaan Libaun kaupunkiin, ja hänet nimitettiin Libaun kuvernöörin virkaan. Hänelle kerättiin Saksassa vapaaehtoisista divisioonaa, jossa oli myös Suomen-retken kokeneita sotilaita. Goltz toimi nopeasti. Jo maaliskuussa 1919 hän valloitti joukkoineen bolševikeilta lähes koko Kuurinmaan Riian kaupunkiin saakka. Bolševikkivaarasta kannettiin huolta myös sodan voittaneissa länsivalloissa, jotka pitivät Goltzin joukkojen läsnäoloa alueella tässä vaiheessa tarpeellisena. Goltzin joukot valloittivat lopulta myös Riian kaupungin toukokuussa 1919. Bolševikkivaaran vähennyttyä latvialaiset ja virolaiset kuitenkin yhdistivät voimansa saksalaisia joukkoja vastaan, niin että Goltz peräytyi joukkoineen Riiasta heinäkuussa 1919, ja vuoden 1919 loppuun mennessä saksalaiset poistuivat myös Libausta. Tilanne Baltiassa oli toisenlainen kuin Suomessa, jossa saksalaisilla ei ollut samanlaista historian painolastia kuin Baltiassa. Goltzin arvion mukaan Latvia oli alusta lähtien saksalaisvihamielinen, ja oikeastaan he "vihasivat saksalaisia enemmän kuin bolševikkeja".
Baltian-retken aikana Goltzilla oli aikeita myös Neuvosto-Venäjän suuntaan. Hän oli kesällä 1919 järjestämässä vapaaehtoisia ns. Bermondtin armeijaan Latviaan. Tavoitteena oli koota neljän divisioonan vahvuinen yksikkö, joka sitten liittyisi "Venäjän länsiarmeijaan", jonka päämääränä oli taistelu Venäjän bolševikkeja vastaan ja Pietarin kaupungin valtaus. Goltz ei itse halunnut ryhtyä näkyvästi keulakuvaksi, jotta hanke näkyisi venäläisenä eikä saksalaisena. Bermondtin armeijan johdossa olikin venäläinen eversti Pavel Bermondt. Yritys Bermondtin armeijasta oli vakava, sillä hankkeen varustamiseksi alettiin painaa jopa omaa rahaa, jossa vakuutena olivat Latviasta saatavat maa-alueet. Bermondtin armeijasta ei kuitenkaan saatu riittävän vahvaa kokonaisuutta, ja yritys juuttui lähtötelineisiinsä Latviaan. Se koki alkumenestyksen jälkeen nöyryyttävän tappion virolais-latvialaisille joukoille. Joulukuussa 1919 jäljelle jääneet joukot perääntyivät Saksaan.
Goltzin muistelmista on luettavissa sekä Saksan että länsivaltojen arvostaman kovapintaisen sotilaan toimintaa ja näkemyksiä poikkeuksellisina aikoina ja myös vaihtoehtoisia tulevaisuuden mahdollisuuksia. Esimerkiksi Brest-Litovskin rauhassa kaavailtu Saksan vaikutusvallan totetuminen Baltiassa ja Suomessa olisi saattanut merkitä siirtomaa-asetelman syntymistä Itämeren ympäristöön. Ja monessa kohdin esillä ollut Pietarin valtausoperaatio olisi voinut johtaa Neuvosto-Venäjällä kokonaan uudenlaisiin tilanteisiin ja valta-asetelmiin.
Kirjaa lukiessa täytyy heti hämmästellä, miten nopeasti se on tehty! Kirja ilmestyi saksaksi jo 1920 eli lähes heti sen jälkeen, kun kenraali Goltz oli palannut Suomen ja Baltian sotaretkeltään. Ja suomenkielinen laitoskin ilmestyi samana vuonna! Kiireellä on sitten omat seurauksensa, ainakin suomenkielisessä laitoksessa, joka on välillä toivottoman vaikeaselkoista ja monimutkaista tekstiä, lähes kuin konekäännöksen tuottamaa sanapuuroa. Teoksen kirjalliset ansiot ovatkin hyvin vaatimattomat, mutta ansiot ensikäden tuoreena ja henkilökohtaisena historiallisena dokumenttina ovat kiistattomat.
Kenraali Goltz toteaa kirjan alkulauseessa, että teos on laadultaan subjektiivinen, mutta hän on pyrkinyt kuvaamaan tapahtumat objektiivisesti virallisen aineiston ja muistiinpanojen mukaisesti. "Ulkomuistista en ole kirjoittanut mitään." Suomen-retki ja Baltianmaiden murhenäytelmä (näitä termejä hän itse käyttää) olivat kuitenkin niin tuoreita, että hän ei kuitenkaan halunnut paljastaa kaikkia vaikuttimia ja tapauksia. Päämäärästään hän toteaa, että sen tarkoituksena on ollut estää "bolševistinen aasialaisen orjallisuuden maailmankatsomus".
Elämänkerrallisia teoksia on usein vaikea lukea, koska niissä tekijä esittää oman toimintansa virheettömänä joko "unohtaen" virheet ja epäonnistumiset tai selittäen ne parhain päin ulkopuolisista syistä johtuviksi. Goltz ei tee tästä poikkeusta, mutta silti hänen teoksensa on historiallisesti merkittävä ja tarjoaa yhdessä muiden lähteiden kanssa toisiaan täydentävän näkökulman ensimmäisen maailmansodan lopputapahtumiin Suomessa ja Baltian maissa.
Kirjan perusteella kenraali Goltz oli sotilas viimeistä piirtoa myöten, mutta tarpeen tullen myös poliittinen kenraali. Omien sanojensa mukaan häntä ohjasi "tulinen isänmaanrakkaus" ja "siveellis-uskonnollinen maailmankatsomus". Saksalaisissa ilmenevä kurinalaisuus ja arvovallantunne tekivät heistä Goltzin mukaan synnynnäisiä sotilaita. Tosiasioiden valossa kenraali Goltz on ollut aikanaan ilman muuta arvostettu ja pätevä sotilasjohtaja. Vuoden 1918 alussa hän sai Saksan sodanjohdolta siirron länsirintamalta erityistehtävään Suomessa ja Itämeren alueella. Hänelle annettin päävastuu ja reilun divisioonan vahvuinen sotilasosasto toteuttamaan Itämeren operaatio, jossa sisällissodassa olevan Suomen poliittisen johdon pyynnöstä maa vapautettaisiin punaisten joukkojen terrorista. Goltz ei tässä yhteydessä tuo esille, että operaation taustalla oli Brest-Litovskin rauhaan liittyvä suurempi kokonaisuus, jossa sekasorrossa oleva Neuvosto-Venäjä luovutti Suomen ja Baltian maat Saksan vaikutuspiiriin. Goltzin johtamien joukkojen tehtävänä oli varmistaa Saksan etujen toteuttaminen Itämeren alueella ja estää osaltaan Neuvosto-Venäjän bolševikkien vallan laajentumista länteen.
Operaatio Suomessa onnistui ehkäpä jopa yli odotusten. Goltzin joukot tekivät maihinnousun Suomeen huhtikuun alussa 1918 ja jo kuukauden kuluttua toukokuussa voitiin todeta, että Goltzin johtamat saksalaiset joukot ja kenraali Mannerheimin johtamat suomalaiset "valkoiset" joukot olivat voittaneet maan sisällä riehuneen sodan ja estäneet sosialistien käynnistämän vallankumouksen Suomessa. Voittoisten sotatoimien jälkeen Goltz olisi halunnut palata Saksaan, mutta hänet määrättiin "Suomen saksalaiseksi kenraaliksi" varmistamaan joukkoineen Saksan asema Itämerellä. Goltz tuo kirjassaan esille, että hän valmisteli myös elokuussa 1918 tehtävää hyökkäystä Neuvosto-Venäjälle Pietariin ja Kronstadtiin, mutta Saksan sodanjohto kuitenkin luopui aikeesta. Goltz harmitteli, että näin menettiin mahdollisuus koko Itämeren herruuteen. Hänen mukaansa Neuvosto-Venäjän tilanne oli vielä vuonna 1918 niin sekava, että bolševikkien herruus siellä ei ollut varmaa, ja tilanteen kääntäminen bolševikkien vastustajien eduksi oli vielä mahdollista. Joulukuussa 1918 Goltz joukkoineen poistui Suomesta takaisin Saksaan. Suomen-retken tavoitteet oli saavutettu, ja Goltz toteaa tyytyväisenä: "Minä olin maahan ja maa minuun hyvin tyytyväinen".
Goltz oli omien sanojensa mukaan tullut tunnetuksi "bolševikkien pelättimenä", ja hän saikin Saksan sodanjohdolta seuraavaksi tehtävän hillitä Saksan koillisrajalla bolševikkien vaaraa ja suojella Itä-Preussia. Helmikuussa 1919 hän saapui Latviaan Libaun kaupunkiin, ja hänet nimitettiin Libaun kuvernöörin virkaan. Hänelle kerättiin Saksassa vapaaehtoisista divisioonaa, jossa oli myös Suomen-retken kokeneita sotilaita. Goltz toimi nopeasti. Jo maaliskuussa 1919 hän valloitti joukkoineen bolševikeilta lähes koko Kuurinmaan Riian kaupunkiin saakka. Bolševikkivaarasta kannettiin huolta myös sodan voittaneissa länsivalloissa, jotka pitivät Goltzin joukkojen läsnäoloa alueella tässä vaiheessa tarpeellisena. Goltzin joukot valloittivat lopulta myös Riian kaupungin toukokuussa 1919. Bolševikkivaaran vähennyttyä latvialaiset ja virolaiset kuitenkin yhdistivät voimansa saksalaisia joukkoja vastaan, niin että Goltz peräytyi joukkoineen Riiasta heinäkuussa 1919, ja vuoden 1919 loppuun mennessä saksalaiset poistuivat myös Libausta. Tilanne Baltiassa oli toisenlainen kuin Suomessa, jossa saksalaisilla ei ollut samanlaista historian painolastia kuin Baltiassa. Goltzin arvion mukaan Latvia oli alusta lähtien saksalaisvihamielinen, ja oikeastaan he "vihasivat saksalaisia enemmän kuin bolševikkeja".
Baltian-retken aikana Goltzilla oli aikeita myös Neuvosto-Venäjän suuntaan. Hän oli kesällä 1919 järjestämässä vapaaehtoisia ns. Bermondtin armeijaan Latviaan. Tavoitteena oli koota neljän divisioonan vahvuinen yksikkö, joka sitten liittyisi "Venäjän länsiarmeijaan", jonka päämääränä oli taistelu Venäjän bolševikkeja vastaan ja Pietarin kaupungin valtaus. Goltz ei itse halunnut ryhtyä näkyvästi keulakuvaksi, jotta hanke näkyisi venäläisenä eikä saksalaisena. Bermondtin armeijan johdossa olikin venäläinen eversti Pavel Bermondt. Yritys Bermondtin armeijasta oli vakava, sillä hankkeen varustamiseksi alettiin painaa jopa omaa rahaa, jossa vakuutena olivat Latviasta saatavat maa-alueet. Bermondtin armeijasta ei kuitenkaan saatu riittävän vahvaa kokonaisuutta, ja yritys juuttui lähtötelineisiinsä Latviaan. Se koki alkumenestyksen jälkeen nöyryyttävän tappion virolais-latvialaisille joukoille. Joulukuussa 1919 jäljelle jääneet joukot perääntyivät Saksaan.
Goltzin muistelmista on luettavissa sekä Saksan että länsivaltojen arvostaman kovapintaisen sotilaan toimintaa ja näkemyksiä poikkeuksellisina aikoina ja myös vaihtoehtoisia tulevaisuuden mahdollisuuksia. Esimerkiksi Brest-Litovskin rauhassa kaavailtu Saksan vaikutusvallan totetuminen Baltiassa ja Suomessa olisi saattanut merkitä siirtomaa-asetelman syntymistä Itämeren ympäristöön. Ja monessa kohdin esillä ollut Pietarin valtausoperaatio olisi voinut johtaa Neuvosto-Venäjällä kokonaan uudenlaisiin tilanteisiin ja valta-asetelmiin.
February 7, 2013
The original goes by the title of "Meine Sendung in Finnland und im Baltikum", and while I read the Estonian translation, I believe I received an accurate impression of what the General von der Goltz wished to say. I do not even know why this book came up in my mind today, but I do wish to say that as far as memoirs go this is certainly very readable (although it would be considered most un-PC in this modern world).
January 19, 2014
Written in haste a few months after von der Goltz and his forces retreated from the Baltic, and then took part in the abortive Kapp Putsch, this book is much more important as a historical primary source than for any literary merits. An English translation is available as a Kindle edition as of September 2013: http://tinyurl.com/kgz5nld. It includes a translator's introduction which provides background information and a critical assessment, and references to relevant scholarly works.
Displaying 1 - 6 of 6 reviews