Itään ja takaisin

by Miia Apukka

332 pages, Paperback

Published January 1, 2022

Reviews

[ncuwu · Rating 5 out of 5]

Tämä oli aivan uusi genrevalloitus minulle, mutta kyllä kannatti! Päällimmäisenä jäi mieleen ihana Lapin murre ja upea dialogi sekä kerronta :) Jännittävä kertomus!

[Hannu Pelttari · Rating 4 out of 5]

Miia Apukan isoisänsä Eelis Apukan 1930-luvun ristiretkestä, tai harharetkestä, Venäjän Karjalaan kertova kirja ei enää teemallaan säväytä, mutta on ehdottomasti lukemisen arvoinen tarina. Kun päähenkilöllä on sama sukunimi kuin kirjoittajalla, tulee alitajuisesti pidettyä tarinaa enemmän totena kuin se ilmeisesti on. Eelis Apukka ei liene detaljeja kertonut ristiretkestään, ja niinpä kirja on kaunokirjallinen fiktio.

Miia Apukka on tehnyt kunnioitettavat taustatyöt olosuhteiden ja vanhojen töiden kuvaamisessa. Työuurastusten kuvauksia oli nautittavaa lukea. Pahin hairahdus paikallisuudessa sattuu alkupäässä Muurmanskiin. Sinne Apukka laittaa auringon paistamaan tammikuun alussa! Neuvostokommunismin kauheuksia on kuvattu tuhatmäärin, mutta silti kirja on ansiokas lisä tähän tärkeään teemaan. Vähän jäivät epäilyttämään ne pari onnellista jaksoa, jotka Eeliksen reissuun oli sijoitettu jatkuvien kauheuksien keskelle.

Apukka, paitsi kirjoittaa sujuvasti, käyttää kiitettävästi murteita ja kohtuullisen oikeankuuloisesti. Venäjää tipautellaan ehkä häiritsevästikin niille, joilla ei siitä ole alkeitakaan. Mysteeriksi jää kuinka oli mahdollista, että Eelis Apukka halusi olla, ei pelkästään sosialisti, vaan kommunisti myös Suomeen palattuaan. Ainakin tämä osa tarinaa on totta.

[Eelis Bjurström · Rating 5 out of 5]

Koukuttava teos Eelis Apukasta, lappilaisesta, joka lähti 30-luvun alussa punapakolaisena etsimään Neuvostoliitosta parempaa elämää. Löytyi jotain ihan muuta.

Kirjan kieli on ihan mahtavaa lappia, dialogi uskottavaa ja Eeliksen sisäinen ääni pitkään sinisilmäinen ja toiveikas.

Itään ja takaisin pohjautuu Etsivän keskuspoliisin tutkintamateriaaliin – ja sattuupa Eelis olemaan minun isoisoisäni. Ehdoton lukusuositus, vaikka lie jäävi olenkin sanomaan.

[Pekka Mukkala · Rating 5 out of 5]

Miia Apukka on teoksessaan Itään ja takaisin kertonut isoisänsä tarinan 1930-luvulta. Elias Apukka lähtee monien suomalaisten tapaan Neuvostoliittoon hakemaan uutta alkua elämälleen. Kirjan nimestäkin voi päätellä, että päähenkilö ei jää Neuvostoliittoon vaan palaa Suomeen. Apukka kuvaa hyvin tässä romaanissaan loikkaajien kokemuksia Neuvosto-Karjalassa ja kuinka tilanne alkoi muuttua, kun Stalinin epäluulo suomalaisia kohtaan kasvoi. Vastaava tarina on kerrottu Antti Tuurin kirjassa ja elokuvassa Ikitiessä. Apukka ei siis kerro mitään uutta, mutta kuitenkin tämä kirja on tärkeä, koska Neuvostoliittoon kadonneiden suomalaisten kohtaloista on käynnistetty tutkimushanke. Parasta tekstissä on taitava murteiden käyttö, jota voi vain ihailla. Pisteet 9,5/10.

[Ilma Court · Rating 4 out of 5]

Miia Apukan yksityiskohtainen kuvailu ja kirjan päähenkilöt imaisevat lukijan mukaansa. Teos on täynnä seikkailua ja jännittäviä tilanteita, jotka pitävät lukijan varpaillansa. Draamaa ja jännitystä riittää ja teos on paikoin niin jännittävä ettei sitä pysty laskea käsistään. Eelis Apukan sinnikkyys ja toiveikkuus paremmasta elämästä hurmaa lukijan. Kokonaisuudessaan kirja oli liikuttava ja tunteita herättävä teos. Jään innokkaana odottamaan, mitä muuta Apukka keksii.

[Kaj Roihio]

Suomi ei voi maantieteelliselle sijainnilleen mitään ja idässä raja railona aukeaa. Miia Apukan Itään ja takaisin kertoo tositarinan hänen isoisästään Eeliksestä, joka lähti rakentamaan sosialismia ja joutui neuvostokoneiston siinä määrin mankeloimaksi, että hengissä paluu Suomeen oli jo pieni ihme. Apukka kirjoittaa innostuneesti, tiskiin lyödään melkein jopa ylitarjonta suomen murteita, savottaelämän yksityiskohtia ja moitteettoman ihmisyksilön ajatelmia. Henkilöhahmot ovat yksiulotteisia, hyvät ovat hyviä ja pahat ne vasta hirveitä ovatkin. Apukka on selvästi lukenut Vankileirien saariston ja sieltä onkin lainattu käsite toisensa jälkeen. Ehkä eniten hiersi 2000-luvun arvot siirrettynä 1930-luvun alun lappilaisen metsätyömiehen korvien väliin, en oikein usko tämän moitteettomankaan pohjoissuomalaisen tukkijätkän suhtautuneen kovinkaan suvaitsevaisesti seksuaalivähemmistöihin. Apukka ahnehtii eri teemoja kirjaansa ja juoksee tarinaa läpi sen enempää sivuilleen vilkuilematta, mutta jossain vaiheessa väsähtää, teksti muuttuu kömpelöksi. Opportunismin ohella kirjaa vaivaa myös kirjoittajansa kokemuksen puute, kerronta on epätasaista ja lopussa jopa hutiloitua. En usko lukevani tältä kirjoittajalta toista kirjaa, mikäli sellainen koskaan ilmestyy.