Tiettävästi ensimmäistä kertaa Suomen kirjallisuudessa romaanin vuoropuheluissa puhutaan savon murteen ja suomen kielen lisäksi livvinkarjalaa eli aunuksenkarjalaa. Kerronta on kuitenkin kaikille lukijoille ymmärrettävää. Karjalaisten repliikit on kääntänyt Hannu Turunen, ja kielentarkistuksen livvinkarjalan osalta on tehnyt Raija Pyöli.
Kirjan tausta on jatkosodan viimeisessä kesässä 1944, joka muuttaa monen perheen elämän peruuttamattomasti. Kaikkien on pakko luopua jostakin ja sopeutua uuteen. Paavali Lintu perheineen ja naapureineen joutuu lähtemään Laatokan rannalta Salmin rajapitäjästä ja asettumaan Savoon, Lapinlahdelle. Alapitkän kylällä vastaanotto on ristiriitainen.
Ensin maata jakaa sota, sitten asutustoiminta. Ihmisten mieliä jakavat sosiaaliset, kielelliset, uskonnolliset ja poliittiset rajat. Pienen kylän ihmiset tuntevat suuria tunteita. He taistelevat rakkaidensa, omien oikeuksiensa ja toivon puolesta. Jaetun maan lapset on tekijän ensimmäinen romaani. Hänen samannimistä suosittua näytelmäänsä esitettiin Alapitkän nuorisoseuran kesäteatterissa 2017–18.
Minna Kettunen (s. 1968) on julkaissut aiemmin tietokirjoja sekä kolme laulualbumia. Hänen esikoisteoksensa Halosen taiteilijasuku (2001) oli Tieto- Finlandia -ehdokas.
Sujuvasti kirjoitettu tarina karjalaisista Salmin kunnan Kirkkojoen kylän asukkaista, kun he tulevat evakkoina Savoon Lapinlahdelle Alapitkän kylään. Kirjassa on paikkakunnalla oikeasti eläneitä henkilöitä ja käytetty myös monia alkuperäislähteitä. Miten savolaiset ottavat vastaan salmilaiset, jotka puhuvat omaa kieltään (aunuksenkarjalaa) ja ovat ortodokseja? Uskon, että hyvin todenmukainen kertomus jatkosodan loppuajoista ja jälleenrakennuksen ajasta Savossa. HUOM. kirjassa henkilöt useimmiten puhuvat joko aunuksenkarjalaa tai savon murretta.