Marsupilami on palannut. Franquinin luoman legendaarisen täplähännän seikkailussa Lady Oldskin yrittää ikuisen nuoruuden toivossa siepata erään lapsen, koska on vakuuttunut tämän olevan kuuluisan jumaluuden, Rio Soupopouron, inkarnaatio. Marsupilami ei moista puuhailua hyvällä katso!
Edellisen Marsupilamin seikkailun jälkeen olisin voinut syöttää Batemin piraijoille, niin harmitti se silmitön roska jota hän oli lapsuuden sankaristani suoltanut. Vaikka tämä on vielä kaukana Franquinin ajan keskinkertaisuuksistakin, niin nyt olen valmis antamaan Batemin pitää päänsä ehkä seuraavan albumin ilmestymiseen saakka.
Suurriistan metsästäjä Bring M. Backalive on taas Palombian viidakossa. Tällä kertaa oppaana arkeologi pariskunnalle, jolla on vauva mukanaan. Vauvan tahtoisi kaapata paitsi jaguaari, niin myös rikas nainen joka on vakuuttunut, että vauva on tie nuoruuden lähteelle. Seuraa tavanomainen määrä marsupilamien söpöilyjä, pahiksien kurmotusta ja vauhdikkaita tilanteita ilman varsinaisia yllätyksiä, mutta paketti psyy kasassa kahden ja puolen tähden edestä. Jotta Batem ei arvostelujeni säikyttämänä päätyisi (ihan vielä) lopulliseen henkilökohtaiseen ratkaisuun, pyöristän sen ylöspäin.
Vuonna 2000 alun perin ilmestynyt neljästoista Marsupilami-seikkailu "Kultainen poika" (Egmont, 2015) ei herättänyt etukäteen suurempaa mielenkiintoa, sen verran vaisuja ovat viimeaikaiset julkaisut olleet, mutta kerrankos sitä ihminen yllättyy positiivisesti. Sarjakuva on ihan mukavasti eteenpäin rullaava perusseikkailu, jossa juoni pyörii Palombian viidakkoon saapuvan arkeologipariskunnan vauvan ympärillä. Setämies ilahtuu myös tavatessaan taas eräopas Bring M. Backaliven, jonka nimen kaksoismerkitys ei avautunut heti tuoreeltaan lapsena.
Suomenkielinen laitos on merkitty kuvituksesta vastanneen Batemin nimiin ja kanteenkin on päätynyt vielä Franquinin nimi, mutta käsikirjoituksesta vastaavat kuitenkin minulle entuudestaan tuntemattomat suuruudet Bourcquardez ja Saive.