What do you think?
Rate this book
Automiesten kylä
- GenresFinnish Literature
186 pages, Hardcover
Published January 1, 2022
17 people want to read
About the author
Matti Rönkä
30 books24 followersMatti Rönkä is a Finnish TV-journalist and novelist. He received the Glass Key award in 2007 for the crime novel Ystävät kaukana and the Deutscher Krimipreis third prize in 2008 for the German translation of his novel Tappajan näköinen mies (2002) (German: Der Grenzgänger). He has been the anchor of the daily news program 8:30 National Report since 2003 on YLE, thus inheriting the nickname "Suomen ääni" (English: "The Voice of Finland") from the program's old host Arvi Lind.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 7 of 7 reviews
November 27, 2022
En ole autoihmisiä, joten kirja ei niin kovasti innostanut. Mutta tulihan siinä osittain myös Matti Röngän elämäkertaa mukana ja hänen humoristinen tyylinsä kirjoittaa on loistava. Joten ansaitsee kyllä ⭐️⭐️⭐️ nuo 3 tähteä.
October 17, 2022
Ihan leppoisia tarinoita ja tunnelmatuokioita. Autot ei varsinaisesti kuulu kiinnostuksen kohteisiin, joten "hohhoijaa" aina välillä, mutta sehän ei ole millään lailla kirjailijan vika. Hymy huulilla luin kun mieleen palautui omiakin automuistoja Saab 96:n rattivaihteesta työpaikkaan koppatehtaalla, joka myös mainittiin kirjassa!
October 1, 2022
Jonkun tämäkin piti kirjoittaa, kirja myöhäiseen keski-ikään ehtineen miehen elämän autoista.
February 20, 2023
En selvästikään ollut tämän kirjan kohdeyleisöä.
April 25, 2025
Röngän välikirja.
Nopealukuinen autoelämäkerta Röngästä ja hänen läheistensä autosuhteesta ja elämässä olleista hyvistä ja ei niin hyvistä autoista.
Nopealukuinen autoelämäkerta Röngästä ja hänen läheistensä autosuhteesta ja elämässä olleista hyvistä ja ei niin hyvistä autoista.
April 25, 2023
Matti Röngän kirjoittama niin sanottu romaani Automiesten kylä oli tympeää ja melankolista luettavaa. Kirja on oikeastaan romaanintapainen muistelmateos omasta elämästä ja siihen liittyvistä kulkuneuvoista, ja autot ovatkin keskeinen motiivi, joka pitää teoksen jotensakin kasassa.
Lukija saa selville, että uutisankkurina ja kirjailijana tutuksi tullut toimittaja on lähtöisin vaatimattomista oloista Outokummun liepeiltä peräkylästä, ja isä ajoi vanhalla Letukalla ja työkseen bussia. Tarinoiden ohessa kerrotaan niukasti kulttuurihistoriaa niin linja-autojen koritehtaista kuin monenkirjavien kaarojen historiasta.
Perheessä autot vaihtuvat Neckarista Volkkariin, ja samalla pikkupoika saa lisää ikävuosia. Jostain syystä kuolema on vahvasti läsnä, ja yksi jos toinenkin oman kylän nuorempi tai vanhempi tyyppi kuolee ennen aikojaan tai vuosien päästä keuhkosyöpään, ja nämäkin anekdootit saadaan yhdistettyä automerkkiin. Lopulta sitten äitikin kuoli, ja hautajaisiin paineltiin farmarisitikalla eli C5:lla.
Kirjassa Rönkä kertailee oman elämänsä vaiheita armeijasta Helsinkiin muuttoon ja sen jälkeisiä tapahtumia eli Sanoman toimittajakouluun ja Yleisradioon. Autot näyttelevät ikään kuin pääosaa, vaikka kylältä on kuljettu isolle kirkolle, eikä kirjailija eroa suuresta osasta suomalaisista miehiä, eli auto on enemmänkin junttimainen statussymboli kuin väline, jolla vain liikutaan paikasta toiseen.
Niin kuin nykyään monet ostavat loppuun ajetun Teslan murto-osalla alkuperäisestä hinnalla, niin myös Mattikin teki aikanaan hankkimalla oikein turbo-Volvon mallia 240 GL, ja se turbo oli jälkiasennettu Suomessa, kun siinäkin säästi roposia. Vaimo sai körötellä sellaisilla romuilla kuin Citroen BX tai ikivanhalla Fiat Puntolla. Pääsipä Matti vielä oikein vanhan Porschenkin rattiin, kun oli ero tullut ja sellaisen laatuauton sai pirun halvalla.
Lopuksi on vielä hiukan taustoja Viktor Kärppä -sarjan romaanien autoista ja tilkkeeksi pantu autohavaintoja ihan Sisiliaa myöden.
Lukija saa selville, että uutisankkurina ja kirjailijana tutuksi tullut toimittaja on lähtöisin vaatimattomista oloista Outokummun liepeiltä peräkylästä, ja isä ajoi vanhalla Letukalla ja työkseen bussia. Tarinoiden ohessa kerrotaan niukasti kulttuurihistoriaa niin linja-autojen koritehtaista kuin monenkirjavien kaarojen historiasta.
Perheessä autot vaihtuvat Neckarista Volkkariin, ja samalla pikkupoika saa lisää ikävuosia. Jostain syystä kuolema on vahvasti läsnä, ja yksi jos toinenkin oman kylän nuorempi tai vanhempi tyyppi kuolee ennen aikojaan tai vuosien päästä keuhkosyöpään, ja nämäkin anekdootit saadaan yhdistettyä automerkkiin. Lopulta sitten äitikin kuoli, ja hautajaisiin paineltiin farmarisitikalla eli C5:lla.
Kirjassa Rönkä kertailee oman elämänsä vaiheita armeijasta Helsinkiin muuttoon ja sen jälkeisiä tapahtumia eli Sanoman toimittajakouluun ja Yleisradioon. Autot näyttelevät ikään kuin pääosaa, vaikka kylältä on kuljettu isolle kirkolle, eikä kirjailija eroa suuresta osasta suomalaisista miehiä, eli auto on enemmänkin junttimainen statussymboli kuin väline, jolla vain liikutaan paikasta toiseen.
Niin kuin nykyään monet ostavat loppuun ajetun Teslan murto-osalla alkuperäisestä hinnalla, niin myös Mattikin teki aikanaan hankkimalla oikein turbo-Volvon mallia 240 GL, ja se turbo oli jälkiasennettu Suomessa, kun siinäkin säästi roposia. Vaimo sai körötellä sellaisilla romuilla kuin Citroen BX tai ikivanhalla Fiat Puntolla. Pääsipä Matti vielä oikein vanhan Porschenkin rattiin, kun oli ero tullut ja sellaisen laatuauton sai pirun halvalla.
Lopuksi on vielä hiukan taustoja Viktor Kärppä -sarjan romaanien autoista ja tilkkeeksi pantu autohavaintoja ihan Sisiliaa myöden.
December 29, 2025
Kun odotuksia on vähän, voi hyvällä tuurilla yllättyä. Tämä Kirjakauppaliiton kaupanpäälliskirja taitaa olla ensimmäinen Rönkä miulle, enkä todennäköisesti oo yhtään kohderyhmää, mutta silti ilahduin ja liikutuin näistä pienistä tuokiokuvista.
Autojen ja erilaisten kulkuvärkkien kautta Rönkä tarinoi elämästään. Lapsuus- ja nuoruuskuviot tulevat maantieteellisesti ja murteellisesti lähelle, ollaanhan Pohjois-Karjalassa ja Savossa. Ja vaikkei autot niin kiinnostakaan, niiden ympärille rakentuu kaikkea sunnuntai-iltapäivän sohvavuoroon sopivaa, jota voi ääneen siipallekin lueskella. Erityisesti ihastelin tekstin rytmiä.
Autojen ja erilaisten kulkuvärkkien kautta Rönkä tarinoi elämästään. Lapsuus- ja nuoruuskuviot tulevat maantieteellisesti ja murteellisesti lähelle, ollaanhan Pohjois-Karjalassa ja Savossa. Ja vaikkei autot niin kiinnostakaan, niiden ympärille rakentuu kaikkea sunnuntai-iltapäivän sohvavuoroon sopivaa, jota voi ääneen siipallekin lueskella. Erityisesti ihastelin tekstin rytmiä.
Displaying 1 - 7 of 7 reviews