Säädyttömät : perheet ja murros pitkällä 1800-luvulla

by Johanna Annola

Miksi piika varasti lankakerän? Miksi lukkari laati katkeran yleisönosastokirjeen? Miten leskiäiti koulutti kolme lastaan?

”Säädyttömät” kertoo kahden perheen tarinan 1700-luvun lopusta 1900-luvun alkuun. Kertomusten päähenkilöt ovat piikoja ja pikkuvirkamiehiä, sotilaita ja suutareita, lukkareita ja lyseolaisia. Kirjassa tarkastellaan, millä tavoin säätyjen ulkopuolella eläneet ihmiset kurkottivat kohti uusia sosiaalisen nousun mahdollisuuksia tai taistelivat köyhyyttä ja sosiaalista vajoamista vastaan.
Historiantutkija Johanna Annola pohtii tapoja, joilla menneisyyden ihmiset rakensivat elämäänsä. Samalla avautuu näkökulma yhteiskuntaan, joka siirtyi hiljalleen esimodernista kohti modernia. Ruohonjuuritason murtumalinjoja, katkoksia ja jatkuvuuksia kartoittamalla muodostuu monisärmäinen kuva Suomen historiasta.

367 pages

First published January 1, 2022

Reviews

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Todella kiinnostava ja historiaa elävästi avaava kirja säätyjen "väleissä" eläneistä ihmisistä, luokkasiirtymistä ja oman paikan etsimisessä 1800-luvun (ja 1900-luvun alun) Suomessa.

[Kimmo Kuopanportti · Rating 5 out of 5]

Saan kiittää Kirjamessuja tämänkin kirjan löytämisestä. Olin merkannut etukäteen tusinan verran keskusteluita, joita haluaisin potentiaalisesti kuunnella, mutta olin lopulta läsnä vain muutamassa. Onneksi Johanna Annolan kirjahaastattelu oli niistä yksi. Aihepiiri - säädyttömät ihmiset 1800-luvun murroksessa - oli etukäteen kiinnostava, mutta kun kuulin asiasta tarkemmin, niin olin täysin myyty - tai tarkemmin sanottuna kirja oli myyty minulle signeerauksen kera.

Mikä parasta, teos osoittautui vielä paremmaksi kuin olisin osannut toivoa. Se seurailee kahden eri suvun jäsenten kohtaloita 1700-luvun lopusta 1900-luvun alkuun. Nämä henkilöt ovat säädyttömiä - eli eivät siis kuulu papistoon, aatelisiin, porvareihin tai talonpoikiin - mutta sukupolvi sukupolvelta heillä on enemmän mahdollisuuksia elämänvalintojensa suhteen, kun silloista sääntö-Suomea ja sääty-yhteiskuntaa vähitellen purettiin.

Kirja sivisti allekirjoittanutta monella tasolla. Huolimatta siitä, että lukion päästötodistuksessani komeili Historian kohdalla kiitettävä arvosana, niin minulla ei ollut enää minkäänlaista käsitystä siitä, että millaisia yhteiskunnallisia muutoksia Suomen suuriruhtinaskunnassa tehtiin ja koettiin 1800-luvulla. Esimerkkeinä vaikkapa palkollissääntö, irtolaisuus, joutolaisuus ja myöhemmin säädetty elinkeino- ja muuttovapaus.

Toisekseen, koska kirja kertoo makrotason muutoksista mikrotason kautta, niin pääsin näkemään millaista näiden ihmisten elämä ja ihmissuhteet olivat tuohon aikaan. Eikä siitä enää ole pitkä matka siihen, että pystyn nyt jotenkin kuvittelemaan miten omat esivanhempani - talonpoikia ja torppareita - ovat eläneet.

Varsinaisen tutkimuksellisen annin ohella kirja sivuaa myös tutkimusmetodeja. Kiinnostavin niistä oli kirjeenvaihdon ja päiväkirjan käyttäminen lähteenä: missä määrin ne ovat ”luotettavaa” tietoa henkilöstä itsestään?

Makro- ja mikrotason päälinjojen lisäksi kirjasta löytyy myös mielenkiintoista knoppitietoa, esimerkiksi millä logiikalla ruotsinkieliset sukunimet käännettiin suomenkielisiksi, ja toisaalta millaiset sukunimet olivat sallittuja millekin kansanryhmälle.

Tämä teos on tietenkin ensisijaisesti tietokirja, mutta yhtä hyvin sitä voisi luonnehtia tunnekirjaksi. Niin lähelle se toi nuo kahden suvun ihmiset, että heidän elämäntarinoitaan jäi kaipaamaan.

[OskariF · Rating 5 out of 5]

Huippuhyvä kirja! Vetoavasti kirjoitettu tietopaketti 1800-luvun sääty-yhteiskunnan murtumisvaiheen arjesta. Kirjassa seurataan kahden suvun tarinaa ja heidän pyrkimyksiään parantaa elämäänsä. 1800-luvun myötä sääty-yhteiskunta mureni, mikä antoi näille ihmisille paremmat mahdollisuudet sosiaaliseen nousuun, mutta säätyjaon häntäpäässä tai säätyjen välissä oleilu tarkoitti, että tämä nousu piti aloittaa jyrkällä kipuamisella.

Kirja saa miettimään, millaisia aika hurjiakin tarinoita jokaisessa suvussa voisi olla, jos niistä olisi vain lähteitä jäljellä.

[Eija Miettunen · Rating 4 out of 5]

Alkuvuodesta luin kirjan Valkenee kaukainen ranta ja sitten törmäsin tämän kirjan esittelyyn jossain lehdessä. Oli mielenkiintoista tutustua kahden suvun elämään, kirkonkirjojen, rippikirjojen, kirjeiden yms tiedoista tehdyssä tutkimuksessa. Ja niinhän siinä kävi, että totuus on tarua ihmeellisempää, lähes kaikki romaanin hahmot ovat olleet olemassa ja tapahtumat tapahtuneet.

[Tarmo Syvapuro · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoista historiaa 1800-luvun Suomesta. Jouhevaa kerrontaa elinoloista, ihmisten välisistä suhteista ja yhteiskunnan kehityksestä. Paljon sitä selviää kun lukee vanhoja asiakirjoja (kirkonkirjat, oikeudenkäyntien pöytäkirjat, sotilasasiakirjat jne.).