Kerran valo katoaa

by Paula Nivukoski

Jatkosodan traagisten vuosien aikana nuorissa sydämissä sykkii sielunsyvä ikävä toisen luo.

Lukijat ja kriitikot lumonnut pohjalaiskirjailija palaa esikoisromaaninsa maisemiin. Kertun ja Johanneksen rakkaus syttyy kirjeissä rintaman ja kotirintaman välillä. Vihkiloma, kevyen kesähelman hulmahdus jokirannassa, kolme kiihkeää yötä. Mutta sota ei säästä surulta. Kerttu kaipaa myös isää, joka lähti kauan sitten Amerikkaan eikä palannut. Silti hän ei ole osannut varautua suruviestien tuomaan tuskaan ja ikävään. Kun viimeisenä sotakesänä Koskiluhdan tilalle tuodaan töihin venäläisiä sotavankeja, herää Kertun sydämessä kipeä kaipuu.

Genres: Finnish Literature

414 pages, Hardcover

First published September 1, 2022

Reviews

[Katja Halonen · Rating 5 out of 5]

Tässä oli kirja minun makuuni. Kirjailija saa välitettyä aidosti henkilöidensä tunteet lukijalle. Loppuratkaisu oli jossain määrin ennustettavissa, mutta siitä huolimatta tykkäsin kirjasta. Tässä oli myös hyvää luonnon kuvausta, miltei saatoin tuntea polun askeleiden alla. Kirja kuvaa myös rakkautta siitä näkökulmasta, miten tunne voi olla yleisen mielipiteen mukaan tavallaan kiellettykin tietyssätilanteessa, mutta voiko ihminen tunteilleen lopulta minkä verran, onko väärin rakastaa toista ihmistä.

[Laura · Rating 5 out of 5]

[4.5☆]

[Anneli Renfors · Rating 5 out of 5]

Kaikki Nivukosken kolme kirjaa (Nopeasti piirtyvät pilvet, Mainingin varjo, Kerran valo katoaa) olen nyt lukenut. Annan viisi tähteä koko tuotannolle. Nämä koskettavat minua syvältä. Naisten väkeviä tunteita vaikeina aikoina, herkkää tunteiden kuvausta vaikeitakaan asioita kavahtamatta. Hylätyksi tulemista, keskenmenoja, yksin jäämistä ilman tietoja tulevasta, hulluutta, herkkää ihastusta, syvää intohimoa, haaveita ja romuttuvia haaveita, häpeää, rakkautta ihmisten välillä, pieniä tekoja jotka kasvavat suuriksi, luvatonta rakkautta, tavallista työntäyteistä elämää. Ja haaveet. Ja pilvet.

[Laura Walin · Rating 3 out of 5]

Tässä kirjassa eletään Pohjanmaalla jatkosodan varjossa. Näkökulma on vahvasti kotirintamalla, jossa vuodenkiertoon kiinnittyvä maatalous pitää liikkeessä tapahtui mitä tapahtui, ja itärajalla tapahtuva sotiminen on epämääräistä jäytävää kauhua ja rakkaiden kaipuuta. Päähenkilön, ison talon tyttären Kertun ja Johanneksen rakkaus syntyy poikkeusoloille tyypillisesti nopeasti vain aavistuksesta, joka kytee ja sitten roihahtaa kirjeiden välityksellä.

Nivukoski kirjoittaa lukijan suoraan vuoteen 1941, ja jo ensimmäisten lukujen aikana huomasin itkeväni bussissa kirjaa lukiessani. Teksti tekee eläväksi niin arkisen uurastuksen, epätoivon, odottamisen kuin pinnan alla sitkeästi kuplivan nuorten elämänhalun, henkilöt ovat uskottavia ja tosia, ja kirja on pakko lukea ahmimalla loppuun.

Miksi sitten vain kolme tähteä? Kaksi asiaa tässä koskettavassa teoksessa jäi itseäni vaivaamaan. Ensimmäinen on varsin runsaasti käytetty Pohjanmaan murre. Vaikka se sinänsä kertoi omalla tavallaan ajan asenteista ja yhteisön luonteesta, en voinut välttyä siltä tunteelta, että se oli rekvisiittaa. Esimerkiksi Katja Ketun Kätilössä tätä vaikutelmaa ei itselleni syntynyt. Toisekseen olin pettynyt kirjan lopetukseen, viimeiset muutamat sivut vesittivät minusta kirjan sanomasta paljon.

[Inka Partanen · Rating 4 out of 5]

Jäin miettimään, olinko lopun juonenkäänteisiin pettynyt vai jopa yllättynyt, mutta ihan pelkästään hyvältä ei tuntunut. Tämän kirjan kauneus on kerronnassa ja tietynlaisessa särkyvän viattomuuden kuvauksessa, joten isoja juonenkäänteitä ei ehkä olisi lainkaan tarvittu.

[Tarmo Syvapuro · Rating 3 out of 5]

Hieno romaani jatkosodasta ja elämästä kotirintamalla. Kaunista kieltä, välillä hyvin runollista. Tarinan lopettaminen ei ollutkaan helppoa vaan loppua kohti siirryttiin yhä puuduttavampaan kerrontaan.

[Jaana · Rating 5 out of 5]

Lähdin lukemaan Kerran valo katoaa -kirjaa täsmäiskuna Helmet-lukuhaasteeseen, enkä oikeastaan tiennyt tarinasta muuta kuin sen sijoittumisen sotavuosiin. En osannut lainkaan odottaa, millä tavalla Nivukosken kerronta iskee jo ensimmäisten lukujen aikana. Kieli on kuvailevan kaunista ja omaäänistä, ja Nivuskoskella on taito kaivaa esiin vähäisempienkin henkilöhahmojen olemus inhimillisellä tavalla. Viime vuosina olen useammankin kirjan kohdalla joutunut pettymään siihen, miten ohuiksi hahmot helposti jäävät toiveineen, pelkoineen ja motiiveineen, että nyt ei voinut kuin nauttia jokaisesta kohtaamisesta Kerran valo katoaa -kirjan sivuilla.

Nautin myös siitä, miten teoksessa käydään sodan kaltaisen valtavan yhteiskunnallisen mullistuksen rinnalla läpi suuria henkilökohtaisia mullistuksia, kuten surua, menetystä ja rakkautta. Vaikka kirjan sivuille mahtuu useamman vuoden tapahtumia, ei kerronnassa ole kiireen tuntua. Suru ja kaipaus saavat tilaa hakea paikkaansa ja olomuotoaan.

Nivukosken teos oli sellainen yllättäjä, että on viisi tähteä ansainnut.

[Camilla · Rating 3 out of 5]

Kerran valo katoaa on tarinallista jatkumoa Nivukosken esikoiselle (Nopeasti piirretyt pilvet). Samat elementit tässäkin teoksessa on: runollinen kieli, hurmaava Pohjanmaan murre, hätäisesti syntynyt rakkaus ja epäonniset olosuhteet. Tällä kertaa onnettomuuden tuo jatkosota. Nivukosken vahvuus on kielessä. Hän on taitava luomaan herkkiä, tunnelmallisia hetkiä.

Mielestäni romaani kuvaa uskottavasti kotirintaman elämää. Nivukosken kieli on hyvin lyyristä ja kaunista. Välillä tuntuu, että personifikaatioita, vertauksia ja metaforia on jopa liikaa - makuasioita toki, eikä tämä teoksen ansioita vähennä.

Esikoinen hurmasi, tästäkin pidin, mutta viimeiset sata sivua olisi kaivannut jonkin verran tiivistämistä.

[Heidi]

Kirjassa palataan ensimmäisen Nivukosken kirjan maisemiin Koskiluhdalle, tällä kertaa jatkosodan aikaan. Päähenkilönä on Kerttu, joka ensimmäisessä kirjassa oli lapsi, nyt nuori nainen. Tässä kirjassa ei se ikävin osa, kapeakatseisuus, etelä-pohjalaisuudesta tullut esiin samalla tavalla kuin Nivukosken aiemmissa kirjoissa. Vaikeita asioita käsiteltiin tässäkin kirjassa, mutta mielestäni tarina rönsyili enemmän kuin aiemmat. Pidin Nivukosken napakasta tyylistä, mutta kyllä tässäkin kirja kerronta oli parasta antia.

[Jaana V · Rating 5 out of 5]

Ennalta aavistettava draaman kaarikaan ei haitannut, sillä Nivukosken omaääninen kieli ja kerronta vei jälleen täysin mukanaan. Sielunsyvän ikävän ja toisaalta myös tiheimmän onnen kuvaus osui ja tarttui kiinni niin, että kirja tuli luettua melkein kokonaan yhdessä illassa. Pakahduttava romaani jatkosodan koettelemista ihmisistä ja elämästä, jossa kaikki on otettava vastaan ja elettävä läpikotaisin; suru ja rakkaus ja ikävä.

[Jane Kirjan jos toisenkin · Rating 4 out of 5]

3,5 tähteä ylöspäin pyöristettynä.

Olen pitänyt todella paljon Nivukosken kahdesta ensimmäisestä romaanista ja tämänkin alkupuoli viihdytti minua yhtä lailla. Sana on hällä hallussa niin ettei voi kuin ihailla.
Suunnilleen puolivälissä päähenkilön elämä heitti kuperkeikkaa ja minä tipahdin samalla kyydistä enkä oikein pitänyt käänteestä tarinassa sen jälkeen. Loppu antoi taas toivoa, ehkä kirja saa vielä jatkoakin, se kiinnostaisi.

[Veera · Rating 3 out of 5]

Rakastin ensimmäistä osaa. Tämä jatkaa samalla otteella, kieli on kaunista, paikoin liiankin kaunista. Olisin toivonut juonellisesti jotain vähän enemmän. Jäi vähän tunne että luotetaan nyt tähän upeaan tyyliin kirjoittaa. Samaa mieltä monen muun arvioijan kanssa, että loppu oli hieman puuduttava, ihan kun tarinaa ei olisi osattu oikein lopettaa, tämän takia arvoin kolmen ja neljän tähden välillä.

[Minkku · Rating 3 out of 5]

Vahvaa kerrontaa ja kuvaa elävästi sodan aikaista elämää maaseudulla. Murretta juuri sopivasti. Kirjan ehdoton "suola" on Johanneksen kirjeet rintamalta, ja lyhyet luvut auttoi etenemään ripeästi, vaikkei itse tekstiä voi kiirehtiä.

Emmin kolmen ja neljän välillä, mutta 3 tähteä, koska viimeiset sata sivua oli vähän puuduttavat.

[Anfisa Borisov · Rating 5 out of 5]

Äärettömän kaunis ja herkkä kirja kokonaisuudessaan. Itse Pohjammaan kasvattina murresanastoa oli miellyttävää lukea, miljööt kuvailtiin tarkasti ja pystyi lukiessa kuvittelemaan paikat.

Johanneksen kirjeet jäsenteli hyvin juonta. Kipeä aihe, kun menettää rakkaita sodassa, mutta silti niin kauniisti kerrottu. ❤️

[Nina Mustonen · Rating 4 out of 5]

voi saatanan vittu että tää kirja rikko mut ihan täysin.

nyt kun toi on saatu pois alta, saanen kehua kirjan loistavaa kuvailua ja tunnelmaa. olen kuullut tarinoita isältäni joka on elänyt samankaltaisissa oloissa nuoruutensa (miinus sota siis). Kirja tuntui siis oudosti nostalgiselta. rakastin!

[Ulla · Rating 4 out of 5]

Olen lähes sanaton! Tämä oli todella mahtava lukukokemus enkä kai koskaan ennen ole ollut näin kiitollinen siitä että suomi on äidinkieleni ja saan nauttia siitä näin paljon.

[Huojuva Kirjapino · Rating 5 out of 5]

Ihana. Johanneksen kirjeet <3

[Eija Miettunen · Rating 4 out of 5]

Tämän kirjan henkilöistä olen lukenut jo aiemmin, silloin elettiin 1920-lukua, nyt oltiin toisen maailmansodan vuosissa.
Hienosti kerrottua pohjalaista elämää.

[Tuula · Rating 4 out of 5]

Kaunista ja vahvaa kerrontaa jatkosodan ajasta kotirintamalla, rakkaudesta, menetyksistä ja kaipuusta.

[Eliisa · Rating 3 out of 5]

Hyvin kirjoitettu kirja; uskottavat henkilöt, luontevaa dialogia ja tarkkaa ajankuvausta. Alun hohtoa himmentää kuitenkin tarinan loppuosa, joka olisi kaivannut reipasta tiivistämistä.

[Riikkis Puistola · Rating 5 out of 5]

415 sivua kaunista kaipausta. Kirjaa ei voinut lukea junassa kun itketti.