Poliisiylijohtajan matka vallesmannista valtakunnansyyttäjän hampaisiin.
Mikko Paatero toimi poliisivoimissa kuudella vuosikymmenellä. Tie Suomen nuorimmasta nimismiehestä poliisiylijohtajaksi oli värikäs ja matkan varrelle sattui sekä hyviä että huonoja hetkiä: kohuja ja huhuja, onnistumisia ja takaiskuja. Mitä Paatero oli tekemässä kuullessaan Estonian uppoamisesta? Miksi sisäministeri vaati poliisiylijohtajaa eroamaan? Mitkä olivat Kauhajoen koulusurmien vaikutukset poliisin toimintaan ja lainsäädäntöön?
Entä millainen on ollut ihminen virkapuvun alla? Aviomies, isä, urheilija, kunnallispoliitikko, järjestöaktiivi, ystävä ja veli. Rooleja on riittänyt, hetkittäin jopa enemmän kuin aikaa.
Tämä ei nyt ihan lähtenyt. Olisin odottanut, että poliisipäällikön uralle olisi mahtunut enemmän mielenkiintoisia anekdootteja, mutta jos niitä olikin, niin tähän kirjaan niitä ei juuri päässyt mukaan.
Kirja etenee kahdessa aikatasossa, eli välillä kronologisesti Paateron uran alusta alkaen ja välillä pitkin vuosina 2017-2021 käytyä virkarikosoikeudenkäyntiä, jonka lopuksi Paatero vapautettiin syytteistä. Kirjaa vaivaa jonkinlainen fokuksen puute: Jari Salminen on ilmeisesti halunnut kirjata talteen kaiken, mitä on Paaterosta haastatteluissaan saanut irti, vaikka asiat eivät nivoutuisi kovin hyvin mihinkään. Useat luvut ovat vain parin sivun mittaisia, ja kun niissä ei ole minkäänlaista punch lineä, lukija jää ihmettelemään, että miksi tästäkin nyt jouduin lukemaan. Puolivälin tienoilla luovuin toivosta ja aloin odottaa kirjan loppumista.