Kun koulu alkoi syksyllä, minä, Lotta Månsson, tein päätöksen. En enää koskaan sekaantuisi mihinkään. Enkä enää pillastuisi. Saisin vihdoinkin olla vähän aikaa rauhassa.... ja elämä olisi ihanaa! Anton-setä kutsui Giggin ja minut kirjakauppaapulaisiksi ja sitten tietenkin eversti von Senningin ja rouva Sangen kirjapaketit menivät sekaisin. Ja koulussa pörisi opettajani, rakkaan Kihara-Fridolfin, jaloissa oikea ampiainen. Ja myöhemmin jouduin myymään arpoja happamelle patruuna Larssonille. Mutta eihän tämä ollut mitään uutta. Etenkään kun minun nimeni oli Lotta!
Ett nytt läsår börjar och Lottas föresats att leva i frid och stillhet går genast om intet. Sedan följer en lite sämre Lottabok där incidenterna radas upp i ett stadigt tempo. Med Giggi som ständig följeslagare ställer Lotta upp på diverse hjälpinsatser där sammandrabbningen med en yngre odåga går som en röd tråd genom boken. Lottas påstridighet gentemot besvärliga personer visar sig vara ett vinnande koncept och är i grund och botten kanske ingenting annat än en orubblig tro på det goda i människor.