What do you think?
Rate this book
Itke kirjoita laula – Kaikki sanoittamani tunteet
Sanoita niin että tuntuu! Laulaja-lauluntekijän johdatus omaelämäkerralliseen laululyriikkaan
Muun muassa Kaija Koon Supernaiset-kappaleen sanoittanut Iisa Pajula avaa hetken, jolloin laulun sanoitus osuu suoraan kuulijan sisimpään, ja kertoo, miten se saadaan tapahtumaan. Pajula on huomannut kirjoittavansa lauluihin asioita, joista ei oikeassa elämässä vielä pitkään aikaan uskaltanut puhua. Hän haluaa rohkaista myös muita samaan.
Kirja avaa näkymän luovan mielen ytimeen kuvaamalla herkän artistin omaa elämää ja uraa. Keskiössä on tunneherkkyyden eri ulottuvuuksien kääntäminen luovan työn voimavaraksi. Kirja kertoo ammattimaisen sanoittamisen maailmasta ja vie lukijan matkalle laululyriikan syvyyksiin.
Muun muassa Kaija Koon Supernaiset-kappaleen sanoittanut Iisa Pajula avaa hetken, jolloin laulun sanoitus osuu suoraan kuulijan sisimpään, ja kertoo, miten se saadaan tapahtumaan. Pajula on huomannut kirjoittavansa lauluihin asioita, joista ei oikeassa elämässä vielä pitkään aikaan uskaltanut puhua. Hän haluaa rohkaista myös muita samaan.
Kirja avaa näkymän luovan mielen ytimeen kuvaamalla herkän artistin omaa elämää ja uraa. Keskiössä on tunneherkkyyden eri ulottuvuuksien kääntäminen luovan työn voimavaraksi. Kirja kertoo ammattimaisen sanoittamisen maailmasta ja vie lukijan matkalle laululyriikan syvyyksiin.
268 pages, Hardcover
First published August 23, 2021
8 people are currently reading
72 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 11 of 11 reviews
Read
September 8, 2021En voi reitata.
Ei ollut mun kirja.
Yhdistelmä sanoitusopasta, omaelämäkertaa ja erityisherkkyyskelaa oli mulle hankala. Iloitsen, että tämä teos on ja luulen, että moni "herkkä" saa tästä paljon irti. Itse olisin ennemmin pitäytynyt vain Pajulan taiteessa ja kirjoittamisopeissa. It'd not you, it's me.
Ei ollut mun kirja.
Yhdistelmä sanoitusopasta, omaelämäkertaa ja erityisherkkyyskelaa oli mulle hankala. Iloitsen, että tämä teos on ja luulen, että moni "herkkä" saa tästä paljon irti. Itse olisin ennemmin pitäytynyt vain Pajulan taiteessa ja kirjoittamisopeissa. It'd not you, it's me.
October 16, 2021
Ehkä vähän väärällä tavalla henkilökohtainen, vaikka onkin aina ihana, kun taiteilija avaa oman mielensä prosesseja taiteensa taustalla. Silti liiallinen omaan elämään kiinnittäminen tuntui tosi vieraannuttavalta. Pidin kirjan alkupuolesta ja konkreettisista kirjoitusharjoituksista, joita pystyy käyttämään myös kaltaiseni ihminen, joka kirjoittaa proosaa, ei sanoituksia.
September 30, 2021
Iisan sanoituksia paljon pyöritelleelle tässä kirjassa kiinnostavinta olivat tekstejä taustoittavat ja tekstien syntyprosesseista kertovat osat, kielen ja sanojen voima ja myös musiikkituotantoon pureutuvat kohdat. Itsetutkistelusta ja herkkyydestä kertovat osat saivat kokonaisuuden tuntumaan hieman hajanaiselta, eikä sekään sikäli kiinnosta, mitä joku kirjoittaessaan syö tai juo. Oudosti rajattu, mutta plussalle jäätiin!
October 6, 2022
Kirja oli helppo kuunnella ja löytyi ajatusta herättäviä samaistumiskohtia. Mielenkiintoisia nostoja ja huomioita tuttujen (ja tuntemattomien) biisien sanoituksista. Kirjoitustehtävät tekstin lomassa varmasti hyödyllisiä ihan kaikenlaiseen kirjoittamiseen.
Kuitenkin jäi hämmentämään omaelämäkerrallisuuden ja kirjoitusoppaan sekoittaminen. Enemmän paino tuntui olevan kirjoittajan omassa elämässä.
Kuitenkin jäi hämmentämään omaelämäkerrallisuuden ja kirjoitusoppaan sekoittaminen. Enemmän paino tuntui olevan kirjoittajan omassa elämässä.
November 10, 2021
Ihan samalla herkkyydellä kuin Iisa kirjoittaa kolmen ja puolenminuutin kappaleen popformaattiin, hän kirjoittaa myös kokonaisen kirjan ja tekee sen yhtä oivaltavasti ja kiinnostavasti.
January 20, 2022
Hieman hajanainen kokonaisuus. Niissä kohdissa kun Iisa puhuu sanoitusten tekemisestä, levynteosta ym, tämä on kiinnostavaa luettavaa. Kirjassa on kuitenkin paljon omaelämäkerrallista ja erityisherkkyydestä kertovaa tarinaa joka ei liity sanoittamiseen ja tuntuu vähän kaukaiselta lukijalle. Aloin lukea tätä nimenomaan sanoittamisen oppaana, mutta liian iso osa sisällöstä menee siitä sivuun ja konkretia jäi vähän ohueksi. Mukana on sinänsä hyviä pieniä harjoitustehtäviä, joilla lukija - oman elämänsä sanoittaja - voi etsiä ”omaa ääntä” tai tyyliä. Niitä tehtäviä voisi olla enemmänkin.
September 13, 2023
Hämmentävä teos. Odotin, että tässä olisi puhuttu enemmän sanoittamisesta, mutta suurin osa kirjasta keskittyi kirjoittajan tunne-elämän ja erityisherkkyyden analysointiin tavalla, joka sopisi paremmin päiväkirjaan. Loppupuolella tunnemärehdintä alkoi käydä niin puuduttavaksi, että luin viimeisen kolmanneksen harppoen. Kirjan pituudesta voisi huoletta karsia kaksi kolmasosaa pois. Sanoittamiseen keskittyvät osuudet olivat sinänsä kiinnostavia, mutta nyt ne hukkuvat terapiapuheen sekaan.
Read
August 17, 2022Odotin sanoitusopasta, joten ehkä kirjan (ennakko)markkinointi meni vähän sivuun. Vaikea arvioida tämän pohjalta.
Kirja on 80% kirjailijan ammattiminän kasvun kuvailua, erityisherkkyyttä ja henkilökohtaisia kokemuksia.
Kirja on 80% kirjailijan ammattiminän kasvun kuvailua, erityisherkkyyttä ja henkilökohtaisia kokemuksia.
April 19, 2024
Jos olisin kirjastossa töissä, niin minun pitäisi hetken pohtia mille osastolle tämä kirja kuuluu. Tiedän, että kustantaja hoitaa luokittelun, mutta joka tapauksessa: Iisa Pajulan Itke kirjoita laula:ssa on elämäkerrallisia elementtejä, toisaalta se on opas lyriikan kirjoittamiseen, mutta myös omakohtainen tietokirja tunneherkkyydestä.
Tunnen kirjoittajan, jos tällainen disclaimer kiinnostaa. Tämän blogin arviot eivät muutenkaan ole kovin virallisia mutta lisätiedoksi kuitenkin. Olen päässyt seuraamaan Iisan muusikkouraa ihan alusta eli Reginan ensidemosta lähtien, mikä teki kirjan lukemisesta vielä mielenkiintoisempaa.
Kirjan kolmijakoinen luonne on sen heikkous ja vahvuus. Materiaalia olisi varmasti riittänyt ihan pelkästään sanoituksiin keskittyvän oppaan tekoon, jolloin Iisalla olisi eri kirjassa ollut mahdollisuus keskittyä pelkästään sanoitustensa ja elämänsä risteyskohtiin. Toisaalta tunneherkkyyttä ja erityisherkkyyttä kuvaavat jaksot ovat nekin itsessään niin mielenkiintoisia, että niistä olisi lukenut mielellään lisää, varsinkin sitä taustaa vasten että kirjoittaja on opiskellut myös ratkaisukeskeistä terapiaa. Jos ajatellaan että Pajulan toinen kirja olisi ollut tämä sanoituksia seuraava omaelämäkerta ja ensimmäinen se "pelkkä" sanoitusopas niin kolmantena voisi hyvinkin kuvitella lukevansa ratkaisukeskeisiä periaatteita seuraavan tunne itsesi -oppaan, ja tämän sanon ihan ilman kynsiä ja hampaita vaikken mikään self help -kirjojen ystävä olekaan. Itke kirjoita laula toimii kokonaisuutena näinkin, vaikka ajoittain tuntuukin vähän hajanaiselta.
Koska Iisan elämänvaiheet ovat jossain määrin tuttuja, oli mielenkiintoisinta lukea hänen kamppailuistaan omien tunteidensa kanssa. Tai jos ei kamppailusta niin opettelusta jäsentelemään niitä ja elämään niiden kanssa. Nautin kun ihminen on tehnyt riittävän määrän ajatustyötä tunteidensa kanssa ja kykenee verbalisoimaan niitä niin että muutkin ymmärtävät. Työtä se on varmasti vaatinut kuten Iisa kirjassaan todistaa, mutta työ on kantanut selkeästi myös hedelmää. Moisesta tarkkanäköisyydestä on taatusti hyötyä myös kirjoitustyössä.
Sanoittamisen anatomia oli sekin mielenkiintoista luettavaa. Tunnistan omassa ajattelussani samanlaista tarvetta tutustua kirjoittamisen oppaisiin, mutta toimia sen jälkeen tietoisesti niin kuin itselleni parhaiten sopii. Vaikka Iisa antaa paljon konkreettisia vinkkejä ja tehtäviä kaikille sanoittamista harjoitteleville, kirjan omaelämäkerrallinen luonne antaa hänelle myös mahdollisuuden kertoa oman polkunsa kirjoittajana, joka ei seurannut sanoitusoppaita vaan intuitiota.
Minun mielestäni intuitio on laulujen teksteissä todella tärkeä asia. Laululyriikka ei ole sama asia kuin runo, mutta niitä yhdistää tarve tavoittaa jotain muuta kuin rivinsä sanat. Runot eivät noudata kertomuksen lauserakenteita, joten ne voivat toimiessaan nyrjäyttää aivot ajattelemaan jotain asiaa aivan uudella tavalla. Tai ainakin ne onnistuessaan saavat aivoissa aikaan tunteen jonkin suuremman ymmärtämisestä, koska tieto ei kulkenut perille juuri nyt lukeminasi suurin piirtein suomen kielioppia noudattavina asiatekstin virkkeinä.
Myös Iisa (huomasin että käytin hänestä kerran sukunimimuotoa "Pajula" mutta se tuntuu jotenkin väärältä, eikä tämä johdu sukupuolesta (toivottavasti), vaan ehkä siitä että hän on artistinakin Iisa, joten Iisa on vain Iisa ja jätän sen yhden Pajulan tuonne hämmentämään lukijaa) todistaa tästä intuition voimasta. Hän on saanut alitajunnaltaan lahjaksi siemenen sanoitukseen, jonka vasta myöhemmin ymmärsi käsittelemättömäksi ongelmakseen. Samalla tavoin sanoitukset ja runot voivat avata myös vastaanottajapäässä asioita joita ei selkokielisinä lauseina ole ääneen sanottu.
Toisaalta musiikkipäällikkönä uskon, että keskivertokuulijalla, joka ei kuuntele musiikkia analyyttisesti tuhannen euron kuulokkeista nahkanojatuolissa, vaan Toyota Yariksen kaiuttimista matkalla hakemaan lapsia päiväkodista, on sanoituksiin paljon sattumanvaraisempi suhde. Uskon, että ihmiset etsivät pop-lauluista säeparia tai oivallusta, johon he voivat heijastaa omat tunteensa. Biisi voi kokonaisena tekstinä kertoa jostain ihan muusta, mutta ajatuksia liikuttavasti laitettu säepari on monelle kuulijalle se ratkaiseva ankkuri. Uskon tähän teoriaani varmaankin siksi, että huomaan välillä itse kuuntelevani pop-musiikkia näin, vaikka sitten toistuvilla kuunteluilla pyrinkin saamaan kiinni kokonaisuudesta. Toisaalta ihailen myös vaikkapa Kurt Cobainin sanoitustyyliä, joka oli lähes yksinomaan anekdootteihin ja tajunnanvirtaan perustuva. Sellainen tyyli on lähempänä sellaista runoutta josta itse pidän.
Tämä ei varsinaisesti liittynyt Itke kirjoita laula -kirjaan, mutta sanoitukset kiinnostavat minua yleisesti joten tuli sellainen olo että pitää jakaa. Itse kirjaa suosittelen kaikille sanoittamisesta ja Iisasta kiinnostuneille. Jos minun pitäisi valita suosikkisanoitus Iisan tekemistä, niin hänen itsensä laulama Kukaan ei oo kenenkään taitaisi voittaa. Myös Mitran Kukka kaipaa valoa on kärkikahinoissa.
Tunnen kirjoittajan, jos tällainen disclaimer kiinnostaa. Tämän blogin arviot eivät muutenkaan ole kovin virallisia mutta lisätiedoksi kuitenkin. Olen päässyt seuraamaan Iisan muusikkouraa ihan alusta eli Reginan ensidemosta lähtien, mikä teki kirjan lukemisesta vielä mielenkiintoisempaa.
Kirjan kolmijakoinen luonne on sen heikkous ja vahvuus. Materiaalia olisi varmasti riittänyt ihan pelkästään sanoituksiin keskittyvän oppaan tekoon, jolloin Iisalla olisi eri kirjassa ollut mahdollisuus keskittyä pelkästään sanoitustensa ja elämänsä risteyskohtiin. Toisaalta tunneherkkyyttä ja erityisherkkyyttä kuvaavat jaksot ovat nekin itsessään niin mielenkiintoisia, että niistä olisi lukenut mielellään lisää, varsinkin sitä taustaa vasten että kirjoittaja on opiskellut myös ratkaisukeskeistä terapiaa. Jos ajatellaan että Pajulan toinen kirja olisi ollut tämä sanoituksia seuraava omaelämäkerta ja ensimmäinen se "pelkkä" sanoitusopas niin kolmantena voisi hyvinkin kuvitella lukevansa ratkaisukeskeisiä periaatteita seuraavan tunne itsesi -oppaan, ja tämän sanon ihan ilman kynsiä ja hampaita vaikken mikään self help -kirjojen ystävä olekaan. Itke kirjoita laula toimii kokonaisuutena näinkin, vaikka ajoittain tuntuukin vähän hajanaiselta.
Koska Iisan elämänvaiheet ovat jossain määrin tuttuja, oli mielenkiintoisinta lukea hänen kamppailuistaan omien tunteidensa kanssa. Tai jos ei kamppailusta niin opettelusta jäsentelemään niitä ja elämään niiden kanssa. Nautin kun ihminen on tehnyt riittävän määrän ajatustyötä tunteidensa kanssa ja kykenee verbalisoimaan niitä niin että muutkin ymmärtävät. Työtä se on varmasti vaatinut kuten Iisa kirjassaan todistaa, mutta työ on kantanut selkeästi myös hedelmää. Moisesta tarkkanäköisyydestä on taatusti hyötyä myös kirjoitustyössä.
Sanoittamisen anatomia oli sekin mielenkiintoista luettavaa. Tunnistan omassa ajattelussani samanlaista tarvetta tutustua kirjoittamisen oppaisiin, mutta toimia sen jälkeen tietoisesti niin kuin itselleni parhaiten sopii. Vaikka Iisa antaa paljon konkreettisia vinkkejä ja tehtäviä kaikille sanoittamista harjoitteleville, kirjan omaelämäkerrallinen luonne antaa hänelle myös mahdollisuuden kertoa oman polkunsa kirjoittajana, joka ei seurannut sanoitusoppaita vaan intuitiota.
Minun mielestäni intuitio on laulujen teksteissä todella tärkeä asia. Laululyriikka ei ole sama asia kuin runo, mutta niitä yhdistää tarve tavoittaa jotain muuta kuin rivinsä sanat. Runot eivät noudata kertomuksen lauserakenteita, joten ne voivat toimiessaan nyrjäyttää aivot ajattelemaan jotain asiaa aivan uudella tavalla. Tai ainakin ne onnistuessaan saavat aivoissa aikaan tunteen jonkin suuremman ymmärtämisestä, koska tieto ei kulkenut perille juuri nyt lukeminasi suurin piirtein suomen kielioppia noudattavina asiatekstin virkkeinä.
Myös Iisa (huomasin että käytin hänestä kerran sukunimimuotoa "Pajula" mutta se tuntuu jotenkin väärältä, eikä tämä johdu sukupuolesta (toivottavasti), vaan ehkä siitä että hän on artistinakin Iisa, joten Iisa on vain Iisa ja jätän sen yhden Pajulan tuonne hämmentämään lukijaa) todistaa tästä intuition voimasta. Hän on saanut alitajunnaltaan lahjaksi siemenen sanoitukseen, jonka vasta myöhemmin ymmärsi käsittelemättömäksi ongelmakseen. Samalla tavoin sanoitukset ja runot voivat avata myös vastaanottajapäässä asioita joita ei selkokielisinä lauseina ole ääneen sanottu.
Toisaalta musiikkipäällikkönä uskon, että keskivertokuulijalla, joka ei kuuntele musiikkia analyyttisesti tuhannen euron kuulokkeista nahkanojatuolissa, vaan Toyota Yariksen kaiuttimista matkalla hakemaan lapsia päiväkodista, on sanoituksiin paljon sattumanvaraisempi suhde. Uskon, että ihmiset etsivät pop-lauluista säeparia tai oivallusta, johon he voivat heijastaa omat tunteensa. Biisi voi kokonaisena tekstinä kertoa jostain ihan muusta, mutta ajatuksia liikuttavasti laitettu säepari on monelle kuulijalle se ratkaiseva ankkuri. Uskon tähän teoriaani varmaankin siksi, että huomaan välillä itse kuuntelevani pop-musiikkia näin, vaikka sitten toistuvilla kuunteluilla pyrinkin saamaan kiinni kokonaisuudesta. Toisaalta ihailen myös vaikkapa Kurt Cobainin sanoitustyyliä, joka oli lähes yksinomaan anekdootteihin ja tajunnanvirtaan perustuva. Sellainen tyyli on lähempänä sellaista runoutta josta itse pidän.
Tämä ei varsinaisesti liittynyt Itke kirjoita laula -kirjaan, mutta sanoitukset kiinnostavat minua yleisesti joten tuli sellainen olo että pitää jakaa. Itse kirjaa suosittelen kaikille sanoittamisesta ja Iisasta kiinnostuneille. Jos minun pitäisi valita suosikkisanoitus Iisan tekemistä, niin hänen itsensä laulama Kukaan ei oo kenenkään taitaisi voittaa. Myös Mitran Kukka kaipaa valoa on kärkikahinoissa.
February 5, 2022
On vaikea arvioida teosta, jonka on kirjoittanut itselle tärkeä henkilö, eli kirjaa kirjana. Mutta yritän. Iisa Pajula onnistuu esimerkillisesti ilmaisemaan luovan kirjoittamisen oppeja oman henkilökohtaisen kautta. Samasta syystä kirja jää vajaaksi. Olisi ollut tärkeää pureutua vielä tarkemmin tekstin syntymiseen ja siihen liittyviin mekanismeihin.
October 9, 2021
Kiehtovia kurkistuksia musiikkiteollisuuden konehuoneeseen, ristiriitaisia tunteita herättävää pohdintaa erityisherkkyydestä, tehtäviä ja neuvoja sanoitusten kirjoittamiseen. Jotkut kohdat kolahtivat kovaa.
Displaying 1 - 11 of 11 reviews